Chimamanda Ngozi Adichie: The danger of a single story | TED

Kääntäjä: Ulla Vainio Oikolukija: Sami Andberg

I'm a storyteller.

Olen tarinankertoja.

And I would like to tell you a few personal stories

Haluaisin kertoa teille muutaman henkilökohtaisen tarinan

about what I like to call "the danger of the single story."

siitä, mitä kutsun "yhden tarinan vaaraksi".

I grew up on a university campus in eastern Nigeria.

Kasvoin yliopistokampuksella itäisessä Nigeriassa.

My mother says that I started reading at the age of two,

Äitini sanoo, että aloin lukea kaksivuotiaana,

although I think four is probably close to the truth.

mutta luulen, että neljä on lähempänä totuutta.

So I was an early reader,

Olin siis aikainen lukija.

and what I read were British and American children's books.

Luin brittiläisiä ja amerikkalaisia lastenkirjoja.

I was also an early writer,

Olin myös aikainen kirjoittaja.

and when I began to write, at about the age of seven,

Kun aloitin noin seitsenvuotiaana kirjoittamaan lyijykynällä

stories in pencil with crayon illustrations

väriliitupiirrustuksin kuvitettuja tarinoita,

that my poor mother was obligated to read,

joita äitiparkani joutui lukemaan,

I wrote exactly the kinds of stories I was reading:

kirjoitin juuri sellaisia tarinoita, joita luin.

All my characters were white and blue-eyed,

Kaikki hahmoni olivat valkoisia ja sinisilmäisiä.

they played in the snow,

He leikkivät lumessa.

they ate apples,

He söivät omenoita.

(Laughter)

(Naurua)

and they talked a lot about the weather,

Ja he puhuivat paljon säästä,

how lovely it was that the sun had come out.

kuinka ihanaa oli, että aurinko alkoi paistaa.

(Laughter)

(Naurua)

Now, this despite the fact that I lived in Nigeria.

Tämä siitä huolimatta, että asuin Nigeriassa.

I had never been outside Nigeria.

En ollut koskaan käynyt Nigerian ulkopuolella.

We didn't have snow, we ate mangoes,

Meillä ei ollut lunta. Söimme mangoja.

and we never talked about the weather,

Emmekä koskaan puhuneet säästä,

because there was no need to.

koska sille ei ollut tarvetta.

My characters also drank a lot of ginger beer,

Hahmoni myös joivat paljon inkivääriolutta,

because the characters in the British books I read

koska hahmot brittikirjoissa, joita luin,

drank ginger beer.

joivat inkivääriolutta.

Never mind that I had no idea what ginger beer was.

Huolimatta siitä, ettei minulla ollut tietoa, mitä se oli.

(Laughter)

(Naurua)

And for many years afterwards,

Ja vuosien ajan minulla olisi epätoivoinen halu

I would have a desperate desire to taste ginger beer.

maistaa inkivääriolutta.

But that is another story.

Mutta se on toinen tarina.

What this demonstrates, I think,

Mielestäni tämä osoittaa,

is how impressionable and vulnerable we are

miten vaikutuksille alttiita ja herkkiä me olemme

in the face of a story,

tarinan edessä,

particularly as children.

varsinkin lapsina.

Because all I had read were books in which characters were foreign,

Olin lukenut vain kirjoja,

joissa oli ulkomaalaisia,

I had become convinced that books

ja olin vakuuttunut, että kirjoissa

by their very nature had to have foreigners in them

luonnostaan piti olla ulkomaalaisia

and had to be about things with which I could not personally identify.

ja niiden piti kertoa asioista,

joihin en voinut samaistua.

Now, things changed when I discovered African books.

Asia muuttui, kun löysin afrikkalaiset kirjat.

There weren't many of them available,

Niitä ei ollut paljon saatavilla. Eikä niitä

and they weren't quite as easy to find as the foreign books.

ollut niin helppo löytää kuin ulkomaalaisia kirjoja.

Kirjailijoiden Chinua Achebe ja Camara Laye ansiosta

But because of writers like Chinua Achebe and Camara Laye,

I went through a mental shift in my perception of literature.

käsitykseni kirjallisuudesta

muuttui.

I realized that people like me,

Tajusin, että kaltaiseni ihmiset

girls with skin the color of chocolate,

-- tytöt, joiden iho on suklaan värinen,

whose kinky hair could not form ponytails,

ja joiden käkkärä tukka ei mennyt poninhännille --

could also exist in literature.

voivat myös elää kirjallisuudessa.

I started to write about things I recognized.

Aloin kirjoittaa asioista, joita havaitsin.

Now, I loved those American and British books I read.

Rakastin lukemiani amerikkalaisia ja brittiläisiä kirjoja.

They stirred my imagination. They opened up new worlds for me.

Ne lietsoivat mielikuvitustani. Ne avasivat minulle uusia maailmoja.

But the unintended consequence

Mutta tahaton seuraus

was that I did not know that people like me

oli, että en tiennyt itseni kaltaisten ihmisten

could exist in literature.

voivan olla olemassa kirjallisuudessa.

So what the discovery of African writers did for me was this:

Afrikkalaisten kirjailijoiden löytäminen teki tämän:

It saved me from having a single story of what books are.

Se pelasti minut 'yhdeltä tarinalta' siitä,

mitä kirjat ovat.

I come from a conventional, middle-class Nigerian family.

Tulen sovinnaisesta, keskiluokkaisesta nigerialaisesta perheestä.

My father was a professor.

Isäni oli professori.

My mother was an administrator.

Äitini toimi hallinnossa.

And so we had, as was the norm,

Joten meillä, kuten oli tapana,

live-in domestic help, who would often come from nearby rural villages.

oli kotiapulaisia, jotka usein tulivat läheisistä maalaiskylistä.

So, the year I turned eight, we got a new house boy.

Kun täytin kahdeksan saimme uuden apuripojan.

His name was Fide.

Hänen nimensä oli Fide.

The only thing my mother told us about him was that his family was very poor.

Äitini kertoi hänestä ainoastaan,

että hänen perheensä on hyvin köyhä.

My mother sent yams and rice, and our old clothes, to his family.

Äitini lähetti jamssia ja riisiä,

ja vanhoja vaatteitamme hänen perheelleen.

And when I didn't finish my dinner, my mother would say,

Kun en syönyt loppuun ateriaani, äitini sanoi:

"Finish your food! Don't you know? People like Fide's family have nothing."

"Syö loppuun! Etkö tiedä? Fiden perheen kaltaisilla ihmisillä ei ole mitään."

So I felt enormous pity for Fide's family.

Joten tunsin käsittämätöntä sääliä Fiden perhettä kohtaan.

Then one Saturday, we went to his village to visit,

Yhtenä lauantaina menimme käymään hänen kyläänsä.

and his mother showed us a beautifully patterned basket

Hänen äitinsä näytti kauniisti värjätystä raffianiinistä tehdyn,

made of dyed raffia that his brother had made.

koristellun korin, jonka hänen veljensä oli tehnyt.

I was startled.

Hätkähdin.

It had not occurred to me that anybody in his family

Mieleeni ei ollut tullut, että kukaan hänen perheessään

could actually make something.

voisi itse asiassa tehdä jotain.

All I had heard about them was how poor they were,

Olin vain kuullut heidän olevan köyhiä,

so that it had become impossible for me to see them as anything else but poor.

joten minun oli mahdotonta nähdä heidät

muuta kuin köyhinä.

Their poverty was my single story of them.

Heidän köyhyytensä oli minun yksi tarinani heistä.

Years later, I thought about this when I left Nigeria

Vuosia myöhemmin mietin tätä,

to go to university in the United States.

kun lähdin Nigeriasta yliopistoon Yhdysvaltoihin.

I was 19.

Olin 19.

My American roommate was shocked by me.

Amerikkalainen huonetoverini järkyttyi minusta.

She asked where I had learned to speak English so well,

Hän kysyi, missä olin oppinut puhumaan englantia niin hyvin,

and was confused when I said that Nigeria

ja hämmentyi, kun kerroin,

happened to have English as its official language.

että Nigeriassa englanti on virallinen kieli.

She asked if she could listen to what she called my "tribal music,"

Hän kysyi voisiko kuunnella "heimomusiikkiani", kuten hän sitä kutsui,

and was consequently very disappointed

ja oli siksi hyvin pettynyt,

when I produced my tape of Mariah Carey.

kun otin esille Mariah Carreyn kasetin.

(Laughter)

(Naurua)

She assumed that I did not know how to use a stove.

Hän oletti, etten tiennyt, miten

käyttää hellaa.

What struck me was this:

Minuun iski tieto: Hän sääli minua

She had felt sorry for me even before she saw me.

jo ennen kuin tapasi minut.

Her default position toward me, as an African,

Hänen lähtökohtansa minua, afrikkalaista, kohtaan

was a kind of patronizing, well-meaning pity.

oli holhoava, hyvää tarkoittava sääli.

My roommate had a single story of Africa:

Huonetoverillani oli vain yksi tarina Afrikasta.

a single story of catastrophe.

Tarina katastrofista.

In this single story,

Tässä tarinassa ei ollut mahdollista

there was no possibility of Africans being similar to her in any way,

afrikkalaisten olla samanlaisia kuin hän millään tavalla.

no possibility of feelings more complex than pity,

Ei mahdollisuutta monimutkaisemmille tunteille kuin sääli.

no possibility of a connection as human equals.

Ei mahdollisuutta yhteyteen tasavertaisina ihmisinä.

I must say that before I went to the U.S.,

On sanottava, että ennen kuin menin Yhdysvaltoihin,

I didn't consciously identify as African.

en tietoisesti hahmottanut itseäni afrikkalaisena.

But in the U.S., whenever Africa came up, people turned to me.

Mutta Yhdysvalloissa kaikki kääntyivät puoleeni Afrikka-asioissa.

Never mind that I knew nothing about places like Namibia.

Huolimatta siitä, etten tiennyt mitään paikoista kuten Nabimia.

But I did come to embrace this new identity,

Mutta omaksuin tämän uuden identiteetin.

and in many ways I think of myself now as African.

Monin tavoin ajattelen itseäni nykyään afrikkalaisena.

Although I still get quite irritable when Africa is referred to as a country,

Vaikka onkin aika ärsyttävää, kun

Afrikkaan viitataan maana.

the most recent example being my otherwise wonderful flight

Tuorein esimerkki tuli muuten ihanalla lennollani

from Lagos two days ago,

Lagosista kaksi päivää sitten,

in which there was an announcement on the Virgin flight

kun he ilmoittivat Virginin lennolla

about the charity work in "India, Africa and other countries."

hyväntekeväisyystyöstä "Intiassa, Afrikassa ja muissa maissa".

(Laughter)

(Naurua)

So, after I had spent some years in the U.S. as an African,

Vietettyäni muutaman vuoden Yhdysvalloissa afrikkalaisena

I began to understand my roommate's response to me.

aloin ymmärtää huonetoverini reaktiota minuun.

If I had not grown up in Nigeria,

Jos en olisi kasvanut Nigeriassa ja tietäisin Afrikasta

and if all I knew about Africa were from popular images,

vain uutisoinnin kautta,

I too would think that Africa was a place of beautiful landscapes,

minäkin ajattelisin Afrikkaa paikkana,

jossa on kauniita maisemia, kauniita eläimiä,

beautiful animals,

and incomprehensible people,

ja vaikeaselkoisia ihmisiä,

fighting senseless wars, dying of poverty and AIDS,

jotka taistelevat typeriä sotia, kuolevat köyhyyteen ja AIDSiin,

unable to speak for themselves

ovat kykenemättömiä puhumaan puolestaan,

and waiting to be saved by a kind, white foreigner.

ja odottavat pelastusta

kiltiltä valkoiselta ulkomaalaiselta.

I would see Africans in the same way that I,

Näkisin afrikkalaiset samoin kuin olin

as a child, had seen Fide's family.

lapsena nähnyt Fiden perheen.

This single story of Africa ultimately comes, I think, from Western literature.

Tämä yksi tarina Afrikasta tulee uskoakseni länsimaisesta kirjallisuudesta.

Now, here is a quote from the writing of a London merchant called John Lok,

Tässä lainaus

John Lok -nimisen lontoolaisen kauppiaan kirjoituksista.

who sailed to west Africa in 1561

Hän purjehti Länsi-Afrikkaan 1561

and kept a fascinating account of his voyage.

ja piti kiehtovaa päiväkirjaa matkastaan.

After referring to the black Africans as "beasts who have no houses,"

Viitattuaan mustiin afrikkalaisiin

"petoina, joilla ei ole taloja",

he writes, "They are also people without heads,

hän kirjoittaa: "He ovat myös päättömiä ihmisiä,

having their mouth and eyes in their breasts."

joiden suu ja silmät ovat heidän rinnassaan".

Now, I've laughed every time I've read this.

Olen nauranut joka kerta, kun luen tämän.

And one must admire the imagination of John Lok.

Täytyy ihailla John Locken mielikuvitusta.

But what is important about his writing

Tässä kirjoituksessa tärkeää on se,

is that it represents the beginning

että se edustaa

of a tradition of telling African stories in the West:

afrikkalaisten tarinoiden kerrontatavan alkua lännessä.

A tradition of Sub-Saharan Africa as a place of negatives,

Traditio, jossa Saharan eteläpuolinen Afrikka on negatiivisessa valossa,

of difference, of darkness,

erilainen, tumma,

of people who, in the words of the wonderful poet Rudyard Kipling,

ja ihmiset ovat, ihanan runoilijan

Rudyard Kiplingin sanoin

are "half devil, half child."

"puoliksi piruja, puoliksi lapsia".

And so, I began to realize that my American roommate

Joten aloin ymmärtää, että amerikkalaisen huonetoverini

must have throughout her life

on täytynyt läpi elämänsä

seen and heard different versions of this single story,

nähdä ja kuulla eri versioita

tästä yhdestä tarinasta,

as had a professor,

kuten oli professori,

who once told me that my novel was not "authentically African."

joka kerran kertoi minulle, ettei romaanini ollut "autenttisen afrikkalainen".

Now, I was quite willing to contend

Olin taipuvainen myöntämään, että romaanissani

that there were a number of things wrong with the novel,

oli useita puutteita,

that it had failed in a number of places,

että se oli epäonnistunut useissa kohdin.

but I had not quite imagined that it had failed

Mutta en ollut kuvitellut, että se oli epäonnistunut

at achieving something called African authenticity.

saavuttamaan jonkin afrikkalaisen autenttisuuden.

In fact, I did not know what African authenticity was.

Itse asiassa, en tiennyt, mitä

afrikkalainen autenttisuus oli.

The professor told me that my characters were too much like him,

Professorini kertoi, että hahmoni

olivat liian hänen kaltaisiaan,

an educated and middle-class man.

koulutettu keskiluokkainen mies.

My characters drove cars.

Hahmoni ajoivat autoja.

They were not starving.

He eivät nähneet nälkää.

Therefore they were not authentically African.

Joten he eivät olleet autenttisia afrikkalaisia.

But I must quickly add that I too am just as guilty

Minun täytyy myöntää, että olen itsekin yhtä syyllinen

in the question of the single story.

yhden tarinan kysymyksessä.

A few years ago, I visited Mexico from the U.S.

Muutama vuosi sitten vierailin Meksikossa Yhdysvalloista.

The political climate in the U.S. at the time was tense,

Poliittinen ilmapiiri Yhdysvalloissa oli silloin kireä.

and there were debates going on about immigration.

Maahanmuutosta keskusteltiin paljon.

And, as often happens in America,

Ja kuten usein tapahtuu Amerikassa,

immigration became synonymous with Mexicans.

maahanmuutosta tuli synonyymi meksikolaisille.

There were endless stories of Mexicans

Oli lukemattomia tarinoita meksikolaisista

as people who were fleecing the healthcare system,

ihmisinä, jotka

huijasivat terveydenhuoltojärjestelmää,

sneaking across the border,

ylittivät rajan salaa,

being arrested at the border, that sort of thing.

joita pidätettiin rajalla, ja sen sellaista.

I remember walking around on my first day in Guadalajara,

Muistan kävelleeni ensimmäisenä päivänä Guadalajarassa

watching the people going to work,

katsellen töihin meneviä ihmisiä,

rolling up tortillas in the marketplace,

käärimässä tortilloja torilla,

smoking, laughing.

tupakoimassa, nauramassa.

I remember first feeling slight surprise.

Muistan ensimmäisenä olleeni hieman yllättynyt.

And then, I was overwhelmed with shame.

Sitten mieleni valtasi häpeä.

I realized that I had been so immersed in the media coverage of Mexicans

Tajusin, että olin niin uponnut

median tarinoihin meksikolaisista,

that they had become one thing in my mind,

että heistä oli tullut mielessäni

the abject immigrant.

säälittäviä, köyhiä maahanmuuttajia.

I had bought into the single story of Mexicans

Olin niellyt tarinan yhdenlaisista meksikolaisista,

and I could not have been more ashamed of myself.

enkä olisi voinut olla enemmän häpeissäni.

So that is how to create a single story,

Niin luodaan yksi tarina,

show a people as one thing,

näytetään ihmiset yhtenä asiana,

as only one thing,

vain yhtenä asiana,

over and over again,

uudelleen ja uudelleen,

and that is what they become.

ja sellaisia heistä tulee.

It is impossible to talk about the single story

On mahdotonta puhua yhdestä tarinasta

without talking about power.

puhumatta vallasta.

There is a word, an Igbo word,

On olemassa igbonkielinen sana,

that I think about whenever I think about the power structures of the world,

jota aina ajattelen ajatellessani

valta-asetelmia maailmassa, ja se on "nkali".

and it is "nkali."

It's a noun that loosely translates to "to be greater than another."

Se on substantiivi, joka kääntyy jotakuinkin

"olla suurempi kuin toinen".

Like our economic and political worlds,

Kuten talouselämämme ja poliittinen maailma,

stories too are defined by the principle of nkali:

tarinat ovat liiaksi määriteltyjä

nkalin perusteella.

How they are told, who tells them,

Miten ne kerrotaan, kuka ne kertoo,

when they're told, how many stories are told,

milloin ne kerrotaan, kuinka monta tarinaa kerrotaan,

are really dependent on power.

kaikki riippuu vallasta.

Power is the ability not just to tell the story of another person,

Valta on kyky kertoa ei vain tarinaa toisesta henkilöstä

but to make it the definitive story of that person.

vaan tehdä siitä henkilön määrittelevä tarina.

The Palestinian poet Mourid Barghouti writes

Palestiinalainen runoilija Mourid Barghouti

that if you want to dispossess a people,

kirjoittaa, että jos haluaa riistää kansaa,

the simplest way to do it is to tell their story

helpoin tapa on kertoa heidän tarinansa [vain osaksi],

and to start with, "secondly."

aloittaen [kohdasta] "toiseksi".

Start the story with the arrows of the Native Americans,

Aloita tarina alkuperäisten amerikkalaisten nuolista

and not with the arrival of the British,

äläkä brittien saapumisesta,

and you have an entirely different story.

ja saat aivan eri tarinan.

Start the story with the failure of the African state,

Aloita tarina

afrikkalaisen valtion epäonnistumisesta

and not with the colonial creation of the African state,

äläkä siirtomaavaltojen ohjaamasta afrikkalaisen valtion luomisesta,

and you have an entirely different story.

ja saat aivan erilaisen tarinan.

I recently spoke at a university

Puhuin vastikään yliopistossa, jossa

where a student told me that it was such a shame

opiskelija kertoi minulle,

että on kovin sääli,

that Nigerian men were physical abusers

että nigerialaiset miehet ovat hyväksikäyttäjiä,

like the father character in my novel.

kuten isähahmo romaanissani.

I told him that I had just read a novel called "American Psycho" --

Kerroin hänelle, että olin juuri lukenut romaanin

nimeltä "Amerikan psyko" --

(Laughter)

(Naurua)

-- and that it was such a shame

-- ja on niin sääli,

that young Americans were serial murderers.

että nuoret amerikkalaiset ovat sarjamurhaajia.

(Laughter)

(Naurua)

(Applause)

(Aplodeja)

Now, obviously I said this in a fit of mild irritation.

Tietysti sanoin sen hieman ärsyyntyneenä.

(Laughter)

(Naurua)

But it would never have occurred to me to think

Ei olisi ikinä tullut mieleenikään,

that just because I had read a novel in which a character was a serial killer

että vain luettuani romaanin,

jossa hahmo on sarjamurhaaja,

that he was somehow representative of all Americans.

että hän olisi jotenkin tyypillinen

edustaja kaikista amerikkalaisista.

This is not because I am a better person than that student,

Ei siksi, että olisin parempi ihminen kuin tuo opiskelija,

but because of America's cultural and economic power,

vaan koska Amerikan kulttuurisesta ja taloudellisesta mahdista johtuen,

I had many stories of America.

minulla oli useita tarinoita Amerikasta.

I had read Tyler and Updike and Steinbeck and Gaitskill.

Olin lukenut Tyleria, Updikea, Steinbeckiä, ja Gaitskilliä.

I did not have a single story of America.

Minulla ei ollut vain yhtä tarinaa Amerikasta.

When I learned, some years ago,

Kun opin muutama vuosi sitten, että kirjailijoilla odotetaan

that writers were expected to have had really unhappy childhoods

olevan hyvin onneton lapsuus, jotta

to be successful,

he menestyisivät,

I began to think about how I could invent horrible things my parents had done to me.

aloin ajatella, miten voisin keksiä

hirveitä asioita, mitä vanhempani ovat tehneet minulle.

(Laughter)

(Naurua)

But the truth is that I had a very happy childhood,

Mutta totuus on se, että minulla oli hyvin onnellinen lapsuus,

full of laughter and love, in a very close-knit family.

täynnä naurua ja rakkautta, hyvin kiinteässä perheessä.

But I also had grandfathers who died in refugee camps.

Mutta minulla oli myös isoisiä, jotka kuolivat pakolaisleireillä.

My cousin Polle died because he could not get adequate healthcare.

Serkkuni Polle kuoli, koska oli vailla riittävää terveydenhuoltoa.

One of my closest friends, Okoloma, died in a plane crash

Yksi läheisimmistä ystävistäni, Okoloma, kuoli lentokoneonnettomuudessa,

because our fire trucks did not have water.

koska paloautoilla ei ollut vettä.

I grew up under repressive military governments

Kasvoin sortavien sotilashallitusten aikana.

that devalued education,

Ne eivät arvostaneet koulutusta,

so that sometimes, my parents were not paid their salaries.

joten joskus vanhempani eivät saaneet palkkaansa.

And so, as a child, I saw jam disappear from the breakfast table,

Joten lapsena näin, kuinka hillo katosi aamiaispöydästä,

then margarine disappeared,

sitten margariini katosi,

then bread became too expensive,

sitten leipä oli liian kallista,

then milk became rationed.

sitten maitoa säännösteltiin.

And most of all, a kind of normalized political fear

Ja ennen kaikkea, eräänlainen pysyvä poliittinen pelko

invaded our lives.

valloitti elämämme.

All of these stories make me who I am.

Kaikki nämä tarinat tekevät minusta mitä olen.

But to insist on only these negative stories

Mutta vain negatiivisten tarinoiden vaaliminen

is to flatten my experience

latistaa kokemukseni

and to overlook the many other stories that formed me.

ja jättää huomiotta monet muut tarinat,

jotka muokkasivat minua.

The single story creates stereotypes,

Yksittäinen tarina luo stereotyyppejä.

and the problem with stereotypes is not that they are untrue,

Stereotyyppien ongelma ei ole se,

että ne eivät olisi tosia,

but that they are incomplete.

vaan se, että ne ovat epätäydellisiä.

They make one story become the only story.

Ne tekevät yhdestä tarinasta ainoan tarinan.

Of course, Africa is a continent full of catastrophes:

Toki Afrikka on katastrofien maanosa.

There are immense ones, such as the horrific rapes in Congo

On suunnattomia sellaisia, kuten järkyttävät raiskaukset Kongossa.

and depressing ones,

Ja masentavia, kuten se tosiasia,

such as the fact that 5,000 people apply for one job vacancy in Nigeria.

että 5000 ihmistä hakee yhtä työpaikkaa Nigeriassa.

But there are other stories that are not about catastrophe,

Mutta on tarinoita, jotka eivät kerro katastrofeista.

and it is very important, it is just as important, to talk about them.

Ja on hyvin tärkeää, yhtä tärkeää, puhua niistä.

I've always felt that it is impossible

Minusta on aina tuntunut, että on mahdotonta

to engage properly with a place or a person

sitoutua kunnolla paikkaan tai henkilöön

without engaging with all of the stories of that place and that person.

sitoutumatta kaikkiin tarinoihin siitä paikasta tai henkilöstä.

The consequence of the single story is this:

Yhden tarinan seuraus

It robs people of dignity.

on tämä: Se ryöstää ihmisiltä arvokkuuden.

It makes our recognition of our equal humanity difficult.

Se tekee ihmisten tasa-arvon tunnustamisen vaikeaksi.

It emphasizes how we are different rather than how we are similar.

Se korostaa, kuinka olemme erilaisia,

eikä kuinka samanlaisia olemme.

So what if before my Mexican trip,

Mitä jos ennen Meksikon matkaani

I had followed the immigration debate from both sides,

olisin seurannut maahanmuuttokeskustelua molemmilta puolilta,

the U.S. and the Mexican?

Yhdysvaltojen ja Meksikon?

What if my mother had told us that Fide's family was poor

Mitä jos äitini olisi kertonut meille, että Fiden perhe on köyhä

and hardworking?

ja ahkera?

What if we had an African television network

Mitä jos meillä olisi afrikkalainen televisiokanava,

that broadcast diverse African stories all over the world?

joka näyttäisi erilaisia afrikkalaisia tarinoita ympäri maailman?

What the Nigerian writer Chinua Achebe calls "a balance of stories."

Mitä nigerialainen kirjailija Chinua Achebe kutsuu

"tarinoiden tasapainoksi".

What if my roommate knew about my Nigerian publisher,

Mitä jos huonetoverini tietäisi nigerialaisesta kustantajastani,

Muhtar Bakare,

Mukta Bakaraysta,

a remarkable man who left his job in a bank

hämmästyttävä mies, joka jätti työnsä pankissa

to follow his dream and start a publishing house?

seuratakseen unelmaansa kustantamon perustamisesta?

Now, the conventional wisdom was that Nigerians don't read literature.

Perinteistä ajattelua oli, että nigerialaiset eivät lue kirjallisuutta.

He disagreed.

Hän oli eri mieltä. Hän koki,

He felt that people who could read, would read,

että ihmiset, jotka osaavat lukea, lukisivat,

if you made literature affordable and available to them.

jos kirjallisuudesta tehtäisiin kohtuuhintaista ja sitä olisi saatavilla.

Shortly after he published my first novel,

Pian hänen julkaistuaan ensimmäisen romaanini,

I went to a TV station in Lagos to do an interview,

menin TV-asemalle Lagosiin haastatteluun.

and a woman who worked there as a messenger came up to me and said,

Nainen, joka toimi siellä viestinviejänä tuli luokseni ja sanoi:

"I really liked your novel. I didn't like the ending.

"Pidin hirveästi romaanistasi. En pitänyt sen lopusta.

Now, you must write a sequel, and this is what will happen ..."

Sinun pitää kirjoittaa jatko-osa, ja siinä tulee käymään näin..."

(Laughter)

(Naurua)

And she went on to tell me what to write in the sequel.

Ja hän kertoi, mitä minun pitäisi kirjoittaa jatko-osaan.

I was not only charmed, I was very moved.

En ainoastaan hurmaantunut, olin hyvin liikuttunut.

Here was a woman, part of the ordinary masses of Nigerians,

Tässä oli nainen, tavallinen nigerialainen,

who were not supposed to be readers.

jonka ei muka pitänyt olla lukija.

She had not only read the book,

Hän ei ollut ainoastaan lukenut kirjaa,

but she had taken ownership of it

vaan ottanut sen omakseen, ja tunsi oikeudekseen

and felt justified in telling me what to write in the sequel.

kertoa minulle, mitä kirjoittaa jatko-osaan.

Now, what if my roommate knew about my friend Funmi Iyanda,

Mitä jos huonetoverini tietäisi ystävästäni Fumi Ondasta,

a fearless woman who hosts a TV show in Lagos,

peloton nainen, joka emännöi TV-ohjelmaa Lagosissa,

and is determined to tell the stories that we prefer to forget?

ja on päättänyt kertoa tarinoita, joiden toivoisimme unohtuvan?

What if my roommate knew about the heart procedure

Mitä jos huonetoverini tietäisi sydänleikkauksesta,

that was performed in the Lagos hospital last week?

joka tehtiin Lagosin sairaalassa viime viikolla?

What if my roommate knew about contemporary Nigerian music,

Mitä jos huonetoverini tietäisi nigerialaisesta nykymusiikista?

talented people singing in English and Pidgin,

Lahjakkaat ihmiset laulavat englanniksi, pidgniniksi,

and Igbo and Yoruba and Ijo,

igboksi, jorubaksi, ja ijoksi,

mixing influences from Jay-Z to Fela

sekoittaen vaikutteita Jay-Z:lta Felaan,

to Bob Marley to their grandfathers.

Bob Marleyhin ja isovanhempiinsa.

What if my roommate knew about the female lawyer

Mitä jos huonetoverini tietäisi naisasianajajasta,

who recently went to court in Nigeria to challenge a ridiculous law

joka äskettäin meni oikeuteen Nigeriassa

haastaakseen typerän lain,

that required women to get their husband's consent

jonka mukaan naisten pitää saada aviomiestensä lupa

before renewing their passports?

ennen kuin he voivat uusia passinsa?

What if my roommate knew about Nollywood,

Mitä jos huonetoverini tietäisi Nollywoodista,

full of innovative people making films despite great technical odds,

täynnä kekseliäitä ihmisiä, jotka tekevät elokuvia teknisistä puutteista huolimatta?

films so popular

Elokuvat ovat niin suosittuja,

that they really are the best example of Nigerians consuming what they produce?

että ne todella ovat paras esimerkki,

kuinka nigerialaiset kuluttavat sitä, mitä he tuottavat.

What if my roommate knew about my wonderfully ambitious hair braider,

Mitä jos huonetoverini tietäisi ihanan kunnianhimoisesta kampaajastani,

who has just started her own business selling hair extensions?

joka juuri aloitti oman yrityksensä myydäkseen hiuslisäkkeitä?

Or about the millions of other Nigerians who start businesses and sometimes fail,

Tai niistä miljoonista muista nigerialaisista,

jotka aloittavat yrityksiä ja joskus epäonnistuvat,

but continue to nurse ambition?

mutta jatkavat kunnianhimoisina?

Every time I am home I am confronted

Joka kerta mennessäni kotiin kohtaan

with the usual sources of irritation for most Nigerians:

samat ärsytystä aiheuttavat asiat, kuten useimmat nigerialaiset:

our failed infrastructure, our failed government,

meidän epäonnistuneen infrastruktuurimme ja hallituksen.

but also by the incredible resilience

Mutta myös uskomattoman joustavuuden ihmisissä,

of people who thrive despite the government,

jotka kukoistavat hallituksesta huolimatta

rather than because of it.

pikemminkin kuin sen ansioista.

I teach writing workshops in Lagos every summer,

Opetan kirjoitustyöpajoissa Lagosissa joka kesä.

and it is amazing to me how many people apply,

On uskomatonta, miten monet ihmiset hakevat,

how many people are eager to write,

miten monet ihmiset haluavat kirjoittaa,

to tell stories.

kertoa tarinoita.

My Nigerian publisher and I have just started a non-profit

Nigerialaisen kustantajani kanssa käynnistimme juuri

called Farafina Trust,

voittoa tavoittelemattoman 'Farafina Trust'in.

and we have big dreams of building libraries

Meillä on isoja unelmia rakentaa kirjastoja

and refurbishing libraries that already exist

ja kunnostaa kirjastoja, jotka ovat jo olemassa,

and providing books for state schools

ja hankkia kirjoja valtion kouluille,

that don't have anything in their libraries,

joilla ei ole mitään kirjastoissaan,

and also of organizing lots and lots of workshops,

ja järjestää useita työpajoja

in reading and writing,

lukemisesta ja kirjoittamisesta

for all the people who are eager to tell our many stories.

kaikille niille ihmisille, jotka haluavat kertoa monia tarinoitamme.

Stories matter.

Tarinat merkitsevät.

Many stories matter.

Useat tarinat merkitsevät.

Stories have been used to dispossess and to malign,

Tarinoita on käytetty riistämiseen ja parjaamiseen.

but stories can also be used to empower and to humanize.

Mutta tarinat voivat myös voimauttaa ja inhimillistää.

Stories can break the dignity of a people,

Tarinat voivat rikkoa ihmisten arvokkuuden.

but stories can also repair that broken dignity.

Mutta tarinat voivat myös korjata rikkoutuneen arvokkuuden.

The American writer Alice Walker wrote this

Amerikkalainen kirjailija Alice Walker kirjoitti tämän

about her Southern relatives who had moved to the North.

eteläistä kotoisin olevista sukulaisistaan,

jotka olivat muuttaneet pohjoiseen.

She introduced them to a book about

Hän esitti heille kirjan

the Southern life that they had left behind.

etelän elämästä, minkä he olivat jättäneet taakseen.

"They sat around, reading the book themselves,

"He istuivat lukien kirjaa itsekseen,

listening to me read the book, and a kind of paradise was regained."

kuunnellen minua lukemassa kirjaa, ja tietynlainen paratiisi saavutettiin uudelleen."

I would like to end with this thought:

Haluaisin lopettaa tähän ajatukseen:

That when we reject the single story,

Kun hylkäämme 'yhden tarinan',

when we realize that there is never a single story

kun ymmärrämme, että ei ole olemassa vain yhtä tarinaa

about any place,

mistään paikasta,

we regain a kind of paradise.

me saavutamme uudelleen tietynlaisen paratiisin.

Thank you.

Kiitos.

(Applause)

(Aplodeja)