Eman Mohammed: The courage to tell a hidden story

Kääntäjä: Joona Kemppainen Oikolukija: Ulla Vainio

When I turned 19, I started my career

Kun täytin 19 vuotta, aloitin ensimmäisenä naispuolisena

as the first female photojournalist

in the Gaza Strip, Palestine.

kuvajournalistina Gazan kaistaleella Palestiinassa.

Työni koettiin loukkaavan paikallisia perinteitä

My work as a woman photographer

was considered a serious insult

to local traditions,

and created a lasting stigma

ja se leimasi minua ja perhettäni.

for me and my family.

The male-dominated field made my presence

Miesvaltaisella alalla oloni tehtiin tukalaksi kaikin keinoin.

unwelcome by all possible means.

They made clear that a woman

Tehtiin selväksi, ettei nainen saa tehdä miehen työtä.

must not do a man's job.

Photo agencies in Gaza refused to train me

Gazalaiset kuvatoimistot eivät kouluttaneet minua,

because of my gender.

koska olen nainen.

The "No" sign was pretty clear.

Viesti oli selvä.

Three of my colleagues

Kolme kollegaani jopa veivät minut ilmaiskualueelle,

went as far as to drive me to an open air strike area

where the explosion sounds

missä räjähdykset pauhasivat.

were the only thing I could hear.

Dust was flying in the air,

Pöly täytti ilman ja maa vapisi jalkojeni alla.

and the ground was shaking like a swing beneath me.

I only realized we weren't there to document the event

Tajusin, että emme olleet siellä kuvaamassa vasta silloin, kun

when the three of them got back into the armored Jeep

he palasivat autoon ja ajoivat nauraen pois.

and drove away, waving and laughing,

leaving me behind in the open air strike zone.

Jäin ilmaiskujen keskelle.

For a moment, I felt terrified,

Hetken olin peloissani ja nöyryytetty. Säälin itseäni.

humiliated, and sorry for myself.

My colleagues' action was not

Heidän tekonsa ei ollut ainoa saamani tappouhkaus,

the only death threat I have received,

but it was the most dangerous one.

mutta se oli vaarallisin.

The perception of women's life in Gaza

Naisen elämä Gazassa mielletään passiiviseksi.

is passive.

Until a recent time, a lot of women were not allowed

Pitkään naisten ei annettu tehdä työtä tai kouluttautua.

to work or pursue education.

At times of such doubled war including

Yhteiskunnalliset rajoitukset ja Gazan konflikti uhkasivat jättää

both social restrictions on women

and the Israeli-Palestinian conflict,

women's dark and bright stories were fading away.

naisten tarinat varjoonsa.

To men, women's stories were seen

Miehille naisten tarinat olivat merkityksettömiä.

as inconsequential.

I started paying closer attention

Aloin tarkastella lähemmin naisten elämää Gazassa.

to women's lives in Gaza.

Because of my gender, I had access

Sukupuoleni ansiosta näin maailmoja, joihin kollegani eivät päässeet.

to worlds where my colleagues were forbidden.

Beyond the obvious pain and struggle,

Kärsimyksen ja ponnistelun lomassa oli mukavasti iloa ja saavutuksia.

there was a healthy dose

of laughter and accomplishments.

In front of a police compound in Gaza City

Ensimmäisen Gazan sodan aikaan olin poliisilaitoksen edessä,

during the first war in Gaza,

an Israeli air raid managed to destroy the compound

kun Israelin ilmaisku tuhosi sen ja mursi nenäni.

and break my nose.

For a moment, all I saw was white, bright white,

Hetken näin vain kirkasta valkoista valoa,

like these lights.

kuten nämä valot.

I thought to myself I either got blind

Ajattelin, että joko sokeuduin tai olin taivaassa.

or I was in heaven.

By the time I managed to open my eyes,

Kun näköni palautui, otin tilanteesta kuvan.

I had documented this moment.

Mohammed Khader, a Palestinian worker

Palestiinalainen Mohammed Khader teki 20 vuotta töitä Israelissa.

who spent two decades in Israel,

as his retirement plan,

Eläkkeellä hän päätti rakentaa nelikerroksisen talon.

he decided to build a four-floor house,

only by the first field operation at his neighborhood,

Talo tuhoutui Israelin ensimmäisessä maaoperaatiossa alueella.

the house was flattened to the ground.

Nothing was left but the pigeons he raised

Jäljelle jäivät vain hänen kasvattamansa kyyhkyt

and a jacuzzi, a bathtub

ja poreamme, jonka hän oli hankkinut Tel Avivista.

that he got from Tel Aviv.

Mohammed got the bathtub

Mohammed siirsi ammeen raunioiden päälle

on the top of the rubble

and started giving his kids

ja kylvetti lapsiaan siinä joka aamu.

an every morning bubble bath.

My work is not meant to hide the scars of war,

En yritä peittää sodan arpia,

but to show the full frame

vaan näyttää gazalaisten tarinoiden koko kirjon.

of unseen stories of Gazans.

As a Palestinian female photographer,

Palestiinalaisena naisvalokuvaajana näkemäni ponnistelu, selviytyminen

the journey of struggle, survival and everyday life

ja jokapäiväinen elämä ovat innoittaneet minua rikkomaan tabuja.

has inspired me to overcome the community taboo

and see a different side of war and its aftermath.

Näin sodan ja sen seurausten toisen puolen.

I became a witness with a choice:

Olin silminnäkijä ja minun oli valittava:

to run away or stand still.

pakenenko vai jäänkö paikoilleni?

Thank you.

Kiitos.

(Applause)