Tania Luna: How a penny made me feel like a millionaire

Kääntäjä: Kaisa Hollmen Oikolukija: Ulla Vainio

I'm five years old, and I am very proud.

Olen viisivuotias ja hyvin ylpeä.

My father has just built the best outhouse

Isäni on rakentanut parhaan käymälän

in our little village in Ukraine.

pieneen kyläämme Ukrainassa.

Inside, it's a smelly, gaping hole in the ground,

Sisältä vessa on suuri haiseva reikä maassa,

but outside, it's pearly white formica

mutta ulkoa se on helmenvaaleaa laminaattia

and it literally gleams in the sun.

ja se kiiltää auringossa.

This makes me feel so proud, so important,

Olen niin ylpeä ja tärkeä.

that I appoint myself the leader of my little group of friends

Nimitän itseni kaveriryhmämme johtajaksi

and I devise missions for us.

ja suunnittelen meille tehtäviä.

So we prowl from house to house

Hiiviskelemme talosta taloon.

looking for flies captured in spider webs

Etsimme hämähäkinverkkoihin takertuneita kärpäsiä

and we set them free.

ja vapautamme ne.

Four years earlier, when I was one,

Neljä vuotta aiemmin ollessani yksivuotias,

after the Chernobyl accident,

Tšernobylin onnettomuuden jälkeen,

the rain came down black,

sade oli mustaa,

and my sister's hair fell out in clumps,

ja siskoni hiukset irtosivat tukkoina.

and I spent nine months in the hospital.

Vietin yhdeksän kuukautta sairaalassa.

There were no visitors allowed,

Vierailijoita ei sallittu,

so my mother bribed a hospital worker.

mutta äitini lahjoi sairaalan työntekijän.

She acquired a nurse's uniform,

Hän hankki sairaanhoitajan asun

and she snuck in every night to sit by my side.

ja hiipi joka ilta istumaan viereeni.

Five years later, an unexpected silver lining.

Viiden vuoden kuluttua meitä onnisti.

Thanks to Chernobyl, we get asylum in the U.S.

Tšernobylin vuoksi saamme turvapaikan USA:ssa.

I am six years old, and I don't cry when we leave home

Olen kuusivuotias, enkä itke, kun jätämme kodin

and we come to America,

ja tulemme Amerikkaan.

because I expect it to be a place filled with rare

Uskon Amerikan olevan täynnä harvinaisia

and wonderful things like bananas and chocolate

ja ihania asioita: banaaneja ja suklaata

and Bazooka bubble gum,

ja Bazooka-purukumia.

Bazooka bubble gum with the little cartoon wrappers inside,

Purukumi on kääritty pieneen sarjakuvapaperiin.

Bazooka that we'd get once a year in Ukraine

Ukrainassa saamme sitä kerran vuodessa

and we'd have to chew one piece for an entire week.

ja pureskelemme yhtä palaa viikon ajan.

So the first day we get to New York,

Ensimmäisenä päivänä New Yorkissa

my grandmother and I find a penny

isoäitini ja minä löydämme pennin

in the floor of the homeless shelter that my family's staying in.

kodittomien asuntolan lattialta.

Only, we don't know that it's a homeless shelter.

Emme tiedä, että se on asuntola.

We think that it's a hotel, a hotel with lots of rats.

Luulemme sitä hotelliksi, jossa on paljon rottia.

So we find this penny kind of fossilized in the floor,

Penni on jähmettynyt kiinni lattiaan.

and we think that a very wealthy man must have left it there

Varmasti joku rikas mies on jättänyt sen,

because regular people don't just lose money.

koska tavalliset ihmiset eivät hukkaile rahojaan.

And I hold this penny in the palm of my hand,

Pidän rahaa kädessäni.

and it's sticky and rusty,

Se on tahmea ja ruosteinen,

but it feels like I'm holding a fortune.

mutta siinä on kokonainen omaisuus.

I decide that I'm going to get my very own piece

Päätän hankkia oman

Bazooka-purukumin.

of Bazooka bubble gum.

And in that moment, I feel like a millionaire.

Tunnen itseni miljonääriksi.

About a year later, I get to feel that way again

Vuoden kuluttua tunnen niin taas,

kun roskiksesta löytyy pussillinen pehmoeläimiä,

when we find a bag full of stuffed animals in the trash,

and suddenly I have more toys

ja siinä on enemmän leluja

than I've ever had in my whole life.

kuin minulla on ollut koskaan.

And again, I get that feeling when we get a knock

Ja taas sama tunne, kun Brooklynin

on the door of our apartment in Brooklyn,

asuntomme ovelle ilmestyy

and my sister and I find a deliveryman

pizzalähetti

with a box of pizza that we didn't order.

mukanaan pizza, jota emme ole tilanneet.

So we take the pizza, our very first pizza,

Ensimmäinen pizzamme!

and we devour slice after slice

Ahmimme sen pala palalta

as the deliveryman stands there and stares at us from the doorway.

miehen tuijottaessa ovenpielessä.

And he tells us to pay, but we don't speak English.

Hän pyytää maksua, mutta emme puhu englantia.

My mother comes out, and he asks her for money,

Mies pyytää rahaa äidiltäni.

but she doesn't have enough.

Rahat eivät riitä.

She walks 50 blocks to and from work every day

Äitini kävelee 50 korttelia töihin ja takaisin

just to avoid spending money on bus fare.

säästääkseen bussimaksun.

Then our neighbor pops her head in,

Naapurimme ilmestyy paikalle

and she turns red with rage when she realizes

ja raivostuu huomattuaan,

that those immigrants from downstairs

että alakerran maahanmuuttajat

have somehow gotten their hands on her pizza.

ovat napanneet hänen pizzansa.

Everyone's upset.

Olemme kaikki poissa tolaltamme.

But the pizza is delicious.

Mutta pizza on herkullista.

It doesn't hit me until years later just how little we had.

Vasta vuosien kuluttua ymmärrän kuinka vähän meillä oli.

On our 10 year anniversary of being in the U.S.,

Päätämme juhlia kymmenettä vuosipäiväämme USA:ssa

we decided to celebrate by reserving a room

varaamalla huoneen

at the hotel that we first stayed in when we got to the U.S.

hotellista, jossa asuimme aluksi.

The man at the front desk laughs, and he says,

Vastaanoton mies nauraa ja sanoo,

"You can't reserve a room here. This is a homeless shelter."

ettei asuntolasta voi varata huonetta.

And we were shocked.

Olemme järkyttyneitä.

My husband Brian was also homeless as a kid.

Myös mieheni Brian oli lapsena koditon.

His family lost everything, and at age 11,

Brianin perhe menetti kaiken, kun hän oli 11-vuotias.

he had to live in motels with his dad,

Hän asui motelleissa isänsä kanssa.

motels that would round up all of their food

Heidän ruokansa takavarikoitiin,

and keep it hostage until they were able to pay the bill.

kunnes he pystyivät maksamaan laskunsa.

And one time, when he finally got his box

Kun hän sai vihdoin takaisin

of Frosted Flakes back, it was crawling with roaches.

muropakettinsa, se oli täynnä torakoita.

But he did have one thing.

Mutta yhden asian hän omisti.

He had this shoebox that he carried with him everywhere

Hän kantoi mukanaan laatikkoa.

containing nine comic books,

Siinä oli yhdeksän sarjakuvakirjaa:

two G.I. Joes painted to look like Spider-Man

Kaksi G.I. Joeta, jotka oli maalattu näyttämään Hämähäkkimieheltä

and five Gobots. And this was his treasure.

ja viisi Gobottia -- hänen aarteensa.

This was his own assembly of heroes

Ne olivat hänen sankareitaan,

that kept him from drugs and gangs

jotka pitivät hänet poissa huumeista ja jengeistä

and from giving up on his dreams.

ja luovuttamasta unelmistaan.

I'm going to tell you about one more

Kerron vielä yhdestä

formerly homeless member of our family.

aiemmin kodittomasta perheenjäsenestämme.

This is Scarlett.

Tämä on Scarlett.

Once upon a time, Scarlet was used as bait in dog fights.

Scarlett toimi koiratappelujen syöttinä.

She was tied up and thrown into the ring

Se sidottiin ja heitettiin kehään

for other dogs to attack so they'd get more aggressive before the fight.

toisten koirien ärsykkeeksi.

And now, these days, she eats organic food

Tänä päivänä Scarlett syö orgaanista ruokaa

and she sleeps on an orthopedic bed with her name on it,

ja nukkuu ikiomassa sängyssään.

but when we pour water for her in her bowl,

Kun kaadamme Scarlettille vettä,

she still looks up and she wags her tail in gratitude.

se heiluttaa häntäänsä kiitollisena.

Sometimes Brian and I walk through the park with Scarlett,

Joskus kävelemme puistossa Scarlettin kanssa

and she rolls through the grass,

ja se möyrii ruohossa.

and we just look at her

Katsomme sitä

and then we look at each other

ja toisiamme,

and we feel gratitude.

ja olemme kiitollisia.

We forget about all of our new middle-class frustrations

Poissa ovat keskiluokkaisen arjen turhautumiset

and disappointments,

ja pettymykset.

and we feel like millionaires.

Tunnemme itsemme miljonääreiksi.

Thank you.

Kiitos.

(Applause)

(Suosionosoituksia)