The riddle of experience vs. memory | Daniel Kahneman

Kääntäjä: Ulla Vainio Oikolukija: Sami Andberg

Everybody talks about happiness these days.

Kaikki puhuvat nykyään onnellisuudesta.

I had somebody count the number of books

Annoin laskettavaksi, kuinka monessa viiden vuoden

with "happiness" in the title published in the last five years

aikana julkaistun kirjan nimessä on sana "onnellisuus".

and they gave up after about 40, and there were many more.

Laskijat luovuttivat 40 jälkeen, ja niitä oli vielä enemmän.

There is a huge wave of interest in happiness,

Tutkijoiden keskuudessa on suuri kiinnostuksen aalto

among researchers.

onnellisuuteen.

There is a lot of happiness coaching.

On paljon onnellisuusvalmennusta.

Everybody would like to make people happier.

Kaikki haluaisivat tehdä ihmisistä onnellisempia.

But in spite of all this flood of work,

Mutta huolimatta kaikesta tästä työstä,

there are several cognitive traps

on useita kognitiivisia ansoja,

that sort of make it almost impossible to think straight

joka tekevät melkein mahdottomaksi ajatella

about happiness.

onnellisuudesta järkevästi.

And my talk today will be mostly about these cognitive traps.

Puheeni tulee käsittelemään enimmäkseen noita ansoja.

This applies to laypeople thinking about their own happiness,

Tämä koskee maallikkoja, jotka pohtivat omaa onnellisuuttaan,

and it applies to scholars thinking about happiness,

ja tutkijoita, jotka miettivät onnellisuutta,

because it turns out we're just as messed up as anybody else is.

koska osoittautuu, että olemme ihan yhtä sekaisin tässä asiassa kuin kuka tahansa muukin.

The first of these traps

Ensimmäinen näistä ansoista

is a reluctance to admit complexity.

on vastahakoisuus myöntää monimutkaisuus.

It turns out that the word "happiness"

Osoittautuu, että sana 'onnellisuus'

is just not a useful word anymore,

ei ole enää hyödyllinen sana,

because we apply it to too many different things.

koska käytämme sitä liian moniin eri asioihin.

I think there is one particular meaning to which we might restrict it,

Mielestäni on yksi erityinen merkitys, johon voisimme rajoittaa sen,

but by and large,

mutta suurimmaksi osaksi,

this is something that we'll have to give up

meidän täytyy luopua siitä,

and we'll have to adopt the more complicated view

ja omaksua monimutkaisempi näkemys siitä,

of what well-being is.

mitä hyvinvointi on.

The second trap is a confusion between experience and memory;

Toinen ansa on sekaannus kokemuksen ja muistojen välillä:

basically, it's between being happy in your life,

onko onnellinen elämässään

and being happy about your life

ja onko onnellinen elämästään

or happy with your life.

tai onnellinen elämänsä kanssa.

And those are two very different concepts,

Ne ovat kaksi erilaista käsitettä,

and they're both lumped in the notion of happiness.

ja ne molemmat on niputettu onnellisuuden käsitteeseen.

And the third is the focusing illusion,

Kolmas on fokusointi-illuusio,

and it's the unfortunate fact that we can't think about any circumstance

ja on onneton totuus, että emme voi kuvitella mitään olosuhdetta,

that affects well-being

joka vaikuttaa hyvinvointiin,

without distorting its importance.

vääristämättä sen merkitystä.

I mean, this is a real cognitive trap.

Tämä on todellinen kognitiivinen ansa.

There's just no way of getting it right.

Ei ole mitään keinoa selvitä siitä.

Now, I'd like to start with an example

Haluaisin aloittaa esimerkillä

of somebody who had a question-and-answer session

henkilöstä, jolla oli kysymys- ja vastaussessio

after one of my lectures reported a story,

yhden luentoni jälkeen.

and that was a story --

Hän kertoi tarinan.

He said he'd been listening to a symphony,

Hän kertoi kuunnelleensa sinfoniaa,

and it was absolutely glorious music

ja se oli todella loistavaa musiikkia.

and at the very end of the recording,

Aivan äänilevyn lopussa

there was a dreadful screeching sound.

kuului karmea kirskuva ääni.

And then he added, really quite emotionally,

Hän kertoi hyvin tunteellisesti

it ruined the whole experience.

kuinka se tuhosi koko kokemuksen.

But it hadn't.

Mutta eihän se tehnyt niin.

What it had ruined were the memories of the experience.

Mitä se tuhosi, oli muisto tuosta kokemuksesta.

He had had the experience.

Hän oli kokenut kokemuksen.

He had had 20 minutes of glorious music.

Hän oli kuunnellut 20 minuuttia loistavaa musiikkia.

They counted for nothing

Se ei merkinnyt mitään,

because he was left with a memory;

koska hänelle jäi kokemuksen muisto;

the memory was ruined,

pilalle mennyt muisto,

and the memory was all that he had gotten to keep.

ja muisto on kaikki, mitä hänelle jää.

What this is telling us, really,

Tämä kertoo meille,

is that we might be thinking of ourselves and of other people

että saatamme ajatella itseämme ja muita

in terms of two selves.

kahdella tapaa.

There is an experiencing self,

On kokeva minuus,

who lives in the present

joka elää nykyajassa

and knows the present,

ja tietää nykyhetken,

is capable of re-living the past,

voi elää uudelleen menneisyyttä,

but basically it has only the present.

mutta enimmäkseen sillä on vain nykyhetki.

It's the experiencing self that the doctor approaches --

Lääkäri lähestyy nimenomaan kokevaa minuutta,

you know, when the doctor asks,

kun hän kysyy:

"Does it hurt now when I touch you here?"

"Sattuuko, jos kosken tähän?"

And then there is a remembering self,

Ja on muistava minuus,

and the remembering self is the one that keeps score,

ja se on se minuus, joka pitää päiväkirjaa

and maintains the story of our life,

ja ylläpitää elämäkertaamme,

and it's the one that the doctor approaches

ja se on se, jolta lääkäri

in asking the question,

kysyy kysymyksen:

"How have you been feeling lately?"

"Miten olet voinut viime aikoina?"

or "How was your trip to Albania?" or something like that.

tai "Miten reissusi Albaniaan meni?" tai jotain sellaista.

Those are two very different entities,

Nuo ovat kaksi hyvin erilaista oliota,

the experiencing self and the remembering self,

kokeva minuus ja muistava minuus,

and getting confused between them is part of the mess

ja niiden sekoittaminen on osa sitä sotkua

about the notion of happiness.

onnellisuuden käsitteen ympärillä.

Now, the remembering self

Muistava minuus

is a storyteller.

on tarinoitsija.

And that really starts with a basic response of our memories --

Se alkaa muistojemme perusvasteilla --

it starts immediately.

se alkaa heti.

We don't only tell stories when we set out to tell stories.

Emme kerro tarinoita, kun haluamme kertoa niitä.

Our memory tells us stories,

Muistomme kertovat meille tarinoita --

that is, what we get to keep from our experiences

mitä kokemuksistamme jää jäljelle,

is a story.

on tarina.

And let me begin with one example.

Antakaa minun aloittaa yhdellä esimerkillä.

This is an old study.

Tämä on vanha tutkimus.

Those are actual patients undergoing a painful procedure.

Oikeille potilaille tehtiin epämiellyttävä lääketieteellinen tutkimus.

I won't go into detail. It's no longer painful these days,

En mene yksityiskohtiin. Se ei ole enää nykyään kivuliasta,

but it was painful when this study was run in the 1990s.

mutta se oli kivuliasta, kun tutkimus tehtiin 1990-luvulla.

They were asked to report on their pain every 60 seconds.

Heitä pyydettiin arvioimaan kipuaan minuutin välein.

Here are two patients,

Tässä on kaksi potilasta.

those are their recordings.

Tässä heidän raporttinsa.

And you are asked, "Who of them suffered more?"

Kysytään: "Kumpi kärsi enemmän?"

And it's a very easy question.

Se on helppo kysymys.

Clearly, Patient B suffered more --

Selvästikin, potilas B kärsi enemmän.

his colonoscopy was longer,

Hänen konoloskopiansa kesti pidempään,

and every minute of pain that Patient A had,

ja jokainen minuutti potilas A:lla oli kipua

Patient B had, and more.

myös potilas B:llä oli kipua, ja enemmänkin.

But now there is another question:

Mutta nyt toinen kysymys:

"How much did these patients think they suffered?"

"Kuinka paljon nämä potilaat uskovat itse kärsineensä?"

And here is a surprise.

Tämä on yllättävää:

The surprise is that Patient A

Yllättäen potilas A:lla

had a much worse memory of the colonoscopy

oli paljon huonompi muistikuva kolonoskopiasta

than Patient B.

kuin potilas B:llä.

The stories of the colonoscopies were different,

Tarinat kolonoskopiasta olivat erilaiset,

and because a very critical part of the story is how it ends.

ja koska hyvin kriittinen osa on miten tarina päättyy --

And neither of these stories is very inspiring or great --

eikä kumpikaan näistä tarinoista ollut kovin inspiroiva --

but one of them is this distinct ... (Laughter)

mutta yksi niistä on selvästi... (Naurua)

but one of them is distinctly worse than the other.

mutta yksi niistä on selvästi ikävämpi verrattuna toiseen.

And the one that is worse

Ja se, joka on ikävämpi,

is the one where pain was at its peak at the very end;

oli se, jossa kivussa oli piikki aivan lopussa.

it's a bad story.

Se on ikävä tarina.

How do we know that?

Miten tiedämme sen?

Because we asked these people after their colonoscopy,

Koska kysyimme ihmisiltä kolonoskopian jälkeen,

and much later, too,

ja paljon myöhemmin myöskin:

"How bad was the whole thing, in total?"

"Kuinka ikävää se oli kokonaisuudessaan?"

And it was much worse for A than for B, in memory.

Ja se oli paljon pahempi A:lle kuin B:lle muistoissa.

Now this is a direct conflict

Tämä on suora ristiriita

between the experiencing self and the remembering self.

kokevan ja muistavan minuuden välillä.

From the point of view of the experiencing self,

Kokevan minuuden näkökannalta

clearly, B had a worse time.

B:llä oli selvästi ikävämpää.

Now, what you could do with Patient A,

Potilaalle A voi tehdä,

and we actually ran clinical experiments,

ja itse asiassa teimme kliinisiä kokeita,

and it has been done, and it does work --

ja niitä on tehty, ja se toimii,

you could actually extend the colonoscopy of Patient A

voi itse asiassa pidentää potilaan A kolonoskopiaa

by just keeping the tube in without jiggling it too much.

vain pitelemällä putkea sisällä heiluttelematta sitä suuremmin.

That will cause the patient

Se saa potilaan

to suffer, but just a little

kärsimään, mutta vain vähän

and much less than before.

ja paljon vähemmän kuin aiemmin.

And if you do that for a couple of minutes,

Ja jos tekee niin pari minuuttia,

you have made the experiencing self

potilaan A kokeva minuus

of Patient A worse off,

kärsii,

and you have the remembering self of Patient A

ja potilaan A muistavalla minuudella

a lot better off,

menee paremmin,

because now you have endowed Patient A

koska potilas A on nyt varustettu

with a better story

paremmalla tarinalla

about his experience.

kokemuksestaan.

What defines a story?

Mikä määrittelee tarinan?

And that is true of the stories

Tämä on totta tarinoista,

that memory delivers for us,

jotka muisti tuo meille,

and it's also true of the stories that we make up.

ja se on myös totta tarinoista, jotka keksimme.

What defines a story are changes,

Tarinan määrittelevät muutokset,

significant moments and endings.

tärkeät hetket ja loput.

Endings are very, very important

Loput ovat hyvin, hyvin tärkeitä,

and, in this case, the ending dominated.

ja tässä tapauksessa loppu määräsi kaiken.

Now, the experiencing self

Kokeva minuus

lives its life continuously.

elää elämäänsä koko ajan.

It has moments of experience, one after the other.

On kokemuksia hetki toisensa perään.

And you can ask: What happens to these moments?

Voi kysyä: Mitä näille hetkille tapahtuu?

And the answer is really straightforward:

Vastaus on yksinkertainen.

They are lost forever.

Ne katoavat pysyvästi.

I mean, most of the moments of our life --

Useimmat hetket elämissämme --

and I calculated, you know, the psychological present

minä laskin -- psykologisen nykyhetken

is said to be about three seconds long;

sanotaan kestävän noin kolme sekuntia.

that means that, you know,

Mikä tarkoittaa sitä, että

in a life there are about 600 million of them;

elämässä niitä on noin 600 miljoonaa.

in a month, there are about 600,000 --

Kuukaudessa on noin 600 000.

most of them don't leave a trace.

Useimmat niistä eivät jätä jälkeä.

Most of them are completely ignored

Useimmat niistä jätetään täysin huomiotta

by the remembering self.

muistavan minuuden taholta.

And yet, somehow you get the sense

Silti, jotenkin tulee tunne,

that they should count,

että niiden pitäisi merkitä,

that what happens during these moments of experience

että se, mitä tapahtuu niinä hetkinä,

is our life.

on meidän elämämme.

It's the finite resource that we're spending

Käytämme äärellistä resurssia,

while we're on this earth.

kun olemme maapallolla.

And how to spend it

Kuinka käytämme sen,

would seem to be relevant,

vaikuttaisi tärkeältä,

but that is not the story

mutta se ei ole se tarina,

that the remembering self keeps for us.

jonka muistava minuus säilyttää meille.

So we have the remembering self

Joten meillä on muistava minuus

and the experiencing self,

ja kokeva minuus,

and they're really quite distinct.

ja ne ovat todellakin erilaisia.

The biggest difference between them

Suurin ero niiden välillä

is in the handling of time.

on ajan käsittely.

From the point of view of the experiencing self,

Kokevan minuuden näkökulmasta,

if you have a vacation,

jos on lomalla,

and the second week is just as good as the first,

ja toinen viikko on ihan yhtä hyvä kuin ensimmäinen,

then the two-week vacation

kahden viikon loma

is twice as good as the one-week vacation.

on kaksi kertaa niin hyvä kuin yhden viikon loma.

That's not the way it works at all for the remembering self.

Se ei kuitenkaan toimi ollenkaan niin muistavalla minuudella.

For the remembering self, a two-week vacation

Muistavan minuuden näkökulmasta, kahden viikon loma

is barely better than the one-week vacation

on hädintuskin parempi kuin yhden viikon loma,

because there are no new memories added.

koska se ei lisää uusia muistoja.

You have not changed the story.

Tarina ei ole muuttunut.

And in this way,

Ja siten,

time is actually the critical variable

aika on itse asiassa kriittinen muuttuja,

that distinguishes a remembering self

joka erottaa muistavan minuuden

from an experiencing self;

kokevasta minuudesta.

time has very little impact on the story.

Ajalla on hyvin pieni vaikutus tässä tarinassa.

Now, the remembering self does more

Muistava minuus tekee muutakin

than remember and tell stories.

kuin muistaa ja kertoo tarinoita.

It is actually the one that makes decisions

Se on itse asiassa se, joka tekee päätökset,

because, if you have a patient who has had, say,

koska, jos esimerkiksi potilaalle

two colonoscopies with two different surgeons

tehdään kaksi kolonoskopiaa kahden eri kirurgin toimesta,

and is deciding which of them to choose,

ja hän päättää kumman valita,

then the one that chooses

se, joka valitsee,

is the one that has the memory that is less bad,

on se, jolla on muisto, joka on vähemmän huono,

and that's the surgeon that will be chosen.

ja se kirurgi tulee valituksi.

The experiencing self

Kokevalla minuudella

has no voice in this choice.

ei ole sanaa tähän valintaan.

We actually don't choose between experiences,

Emme itse asiassa tee valintoja kokemusten välillä.

we choose between memories of experiences.

Valitsemme kokemuksista saatujen muistojen välillä.

And even when we think about the future,

Ja jopa miettiessämme tulevaisuutta,

we don't think of our future normally as experiences.

emme yleensä mieti tulevaisuutta kokemuksina.

We think of our future

Mietimme tulevaisuutta

as anticipated memories.

tulevina muistoina.

And basically you can look at this,

Tätä voi siis katsoa

you know, as a tyranny of the remembering self,

ikään kuin muistavan minuuden tyranniana,

and you can think of the remembering self

ja voi ajatella muistavan minuuden

sort of dragging the experiencing self

raahaavan kokevaa minuutta

through experiences that

läpi kokemusten, joita

the experiencing self doesn't need.

kokeva minuus ei tarvitse.

I have that sense that

Minulla on tunne,

when we go on vacations

että mennessämme lomille

this is very frequently the case;

on hyvin usein kyse tästä.

that is, we go on vacations,

Mennemme lomille,

to a very large extent,

suurelta osin,

in the service of our remembering self.

muistavan minuuden takia.

And this is a bit hard to justify I think.

Tätä on luullakseni melko hankala perustella.

I mean, how much do we consume our memories?

Kuinka paljon muistelemme?

That is one of the explanations

Se on yksi selitys,

that is given for the dominance

jota tarjotaan muistavan minuuden

of the remembering self.

herruudesta.

And when I think about that, I think about a vacation

Ajatellessani sitä, ajattelen lomaa,

we had in Antarctica a few years ago,

jolla kävimme Etelämantereella muutama vuosi sitten.

which was clearly the best vacation I've ever had,

Se oli eittämättä paras loma, joka minulla on koskaan ollut,

and I think of it relatively often,

ja ajattelen sitä melko usein,

relative to how much I think of other vacations.

verrattuna muihin lomiini.

And I probably have consumed

Olen luultavasti muistellut

my memories of that three-week trip, I would say,

tuota kolmen viikon matkaa arviolta

for about 25 minutes in the last four years.

noin 25 minuuttia viimeisen neljän vuoden aikana.

Now, if I had ever opened the folder

Jos olisin joskus avannut kansion,

with the 600 pictures in it,

jossa on 600 kuvaa matkalta,

I would have spent another hour.

olisin käyttänyt toisen tunnin.

Now, that is three weeks,

Se on siis kolme viikkoa,

and that is at most an hour and a half.

ja se on maksimissaan tunti ja puoli.

There seems to be a discrepancy.

Tässä näyttä olevan epäsuhta.

Now, I may be a bit extreme, you know,

Saatan olla ääripäässä siinä,

in how little appetite I have for consuming memories,

miten vähän muistelen asioita,

but even if you do more of this,

mutta vaikka tekisi niin enemmän,

there is a genuine question:

on olemassa aito kysymys.

Why do we put so much weight on memory

Miksi pistämme niin paljon painoarvoa muistoille

relative to the weight that we put on experiences?

verrattuna siihen, mitä pistämme kokemuksiin?

So I want you to think

Haluan, että ajattelette

about a thought experiment.

seuraavaa ajatuskoetta.

Imagine that for your next vacation,

Kuvitelkaa, että tietäisitte etukäteen

you know that at the end of the vacation

seuraavan lomanne lopussa

all your pictures will be destroyed,

kaikkien kuvien tuhoutuvan

and you'll get an amnesic drug

ja teille annettaisiin unohduslääkettä,

so that you won't remember anything.

jottette muistaisi mitään.

Now, would you choose the same vacation? (Laughter)

Valitsisitteko saman loman? (Naurua)

And if you would choose a different vacation,

Jos valitsisitte eri loman,

there is a conflict between your two selves,

kahden minuutenne välillä on ristiriita,

and you need to think about how to adjudicate that conflict,

ja teidän täytyy miettiä miten ratkaista tuo ristiriita,

and it's actually not at all obvious, because

ja itse asiassa se ei ole ollenkaan ilmiselvää, sillä,

if you think in terms of time,

jos miettii ajan näkökulmasta,

then you get one answer,

saa yhden vastauksen.

and if you think in terms of memories,

Ja jos miettii muistojen näkökulmasta,

you might get another answer.

saattaa saada eri vastauksen.

Why do we pick the vacations we do

Miksi valitsemme lomia, jotka valitsemme,

is a problem that confronts us

on ongelma, joka asettaa meidät

with a choice between the two selves.

valitsemaan kahden minuutemme väliltä.

Now, the two selves

Kaksi minuutta

bring up two notions of happiness.

tuo kaksi käsitystä onnellisuudesta.

There are really two concepts of happiness

On todella kaksi käsitystä onnellisuudesta,

that we can apply, one per self.

joita käytämme, yksi kuhunkin minuuteen.

So you can ask: How happy is the experiencing self?

Joten voi kysyä: Kuinka onnellinen on kokeva minuus?

And then you would ask: How happy are the moments

Ja voi kysyä: Kuinka onnellisia ovat hetket

in the experiencing self's life?

kokevan minuuden elämässä? Ne ovat --

And they're all -- happiness for moments

Hetkien onnellisuus

is a fairly complicated process.

on melko monimutkainen prosessi.

What are the emotions that can be measured?

Mitä tunteita voidaan mitata?

And, by the way, now we are capable

Ja muuten, nyt pystymme

of getting a pretty good idea

saamaan melko hyvän käsityksen

of the happiness of the experiencing self over time.

kokevan minuuden onnellisuudesta ajan mittaan.

If you ask for the happiness of the remembering self,

Jos kysyy muistavan minuuden onnellisuudesta,

it's a completely different thing.

se on täysin eri asia.

This is not about how happily a person lives.

Ei ole kyse siitä, miten onnellisesti henkilö elää.

It is about how satisfied or pleased the person is

Se on siitä, miten tyytyväinen henkilö on,

when that person thinks about her life.

kun hän ajattelee omaa elämäänsä.

Very different notion.

Täysin eri käsite.

Anyone who doesn't distinguish those notions

Kuka tahansa, joka ei erota näitä käsitteitä,

is going to mess up the study of happiness,

sekoittaa onnellisuuden tutkimuksen,

and I belong to a crowd of students of well-being,

ja minä kuulun hyvinvoinnin oppilaitten joukkoon,

who've been messing up the study of happiness for a long time

jotka ovat sekoittaneet onnellisuuden tutkimusta pitkään

in precisely this way.

juuri tällä tavoin.

The distinction between the

Ero

happiness of the experiencing self

kokevan minuuden onnellisuuden

and the satisfaction of the remembering self

ja muistavan minuuden tyytyväisyyden välillä

has been recognized in recent years,

on tunnistettu viime vuosina,

and there are now efforts to measure the two separately.

ja nyt niitä yritetään mitata erikseen.

The Gallup Organization has a world poll

Gallup Organizationilla on maailman kattava mielipidetiedustelu,

where more than half a million people

jossa yli puolelta miljoonalta ihmiseltä

have been asked questions

on kysytty kysymyksiä siitä,

about what they think of their life

mitä he ajattelevat elämästään

and about their experiences,

ja kokemuksistaan.

and there have been other efforts along those lines.

Saman tyyppisiä ponnistuksia on tehty muitakin.

So in recent years, we have begun to learn

Joten viime vuosina olemme alkaneet oppia

about the happiness of the two selves.

kahden minuutemme onnellisuudesta.

And the main lesson I think that we have learned

Pääopetus, minkä olemme oppineet,

is they are really different.

on, että ne ovat hyvin erilaisia.

You can know how satisfied somebody is with their life,

Voi tietää, miten tyytyväinen joku on elämäänsä,

and that really doesn't teach you much

eikä se oikeastaan kerro paljonkaan

about how happily they're living their life,

miten onnellisina he elävät elämäänsä,

and vice versa.

ja päin vastoin.

Just to give you a sense of the correlation,

Antaakseni teille käsityksen tästä korrelaatiosta,

the correlation is about .5.

se on noin 0,5.

What that means is if you met somebody,

Se tarkoittaa, että jos tapaisit jonkun,

and you were told, "Oh his father is six feet tall,"

ja sinulle kerrottaisiin, että hänen isänsä on 183 cm pitkä,

how much would you know about his height?

mitä voisit tietää hänen pituudestaan?

Well, you would know something about his height,

Tietäisit ehkä jotain,

but there's a lot of uncertainty.

mutta epävarmuus on suuri.

You have that much uncertainty.

Niin paljon meillä on epävarmuutta.

If I tell you that somebody ranked their life eight on a scale of ten,

Jos kerron teille, että joku merkkasi elämänsä kahdeksikoksi asteikolla kymmeneen,

you have a lot of uncertainty

on paljon epävarmuutta siitä,

about how happy they are

miten onnellisia he ovat

with their experiencing self.

kokevan minuutensa suhteen.

So the correlation is low.

Korrelaatio on alhainen.

We know something about what controls

Teidämme jotain siitä, mikä kontrolloi

satisfaction of the happiness self.

tyytyväisyyttä onnellisuuteen.

We know that money is very important,

Tiedämme, että raha on hyvin tärkeää,

goals are very important.

päämäärät ovat hyvin tärkeitä.

We know that happiness is mainly

Tiedämme, että olemme onnellisia

being satisfied with people that we like,

pääasiassa silloin, kun vietämme aikaa

spending time with people that we like.

meitä miellyttävien ihmisten kanssa, heidän seurassaan.

There are other pleasures, but this is dominant.

On muitakin onnen lähteitä, mutta tämä määrää.

So if you want to maximize the happiness of the two selves,

Jos haluaa maksimoida molempien minuiden onnellisuuden,

you are going to end up

päädymme tekemään

doing very different things.

hyvin erilaisia asioita.

The bottom line of what I've said here

Pohjimmiltaan, mitä yritän sanoa,

is that we really should not think of happiness

on se, että meidän ei tulisi ajatella onnellisuutta

as a substitute for well-being.

synonyyminä hyvinvoinnille.

It is a completely different notion.

Se on aivan eri käsite.

Now, very quickly,

Ja vielä, hyvin nopeasti,

another reason we cannot think straight about happiness

toinen syy, miksi emme voi ajatella onnellisuudesta järkevästi,

is that we do not attend to the same things

on se, että emme huomioi samoja asioita,

when we think about life, and we actually live.

kun ajattelemme elämää, ja kun itse asiassa elämme.

So, if you ask the simple question of how happy people are in California,

Jos kysyy yksinkertaisen kysymyksen, kuinka onnellisia ihmiset ovat Californiassa,

you are not going to get to the correct answer.

ei tule saamaan oikeaa vastausta.

When you ask that question,

Jos kysyy tuon kysymyksen,

you think people must be happier in California

kuvittelee, että ihmiset ovat varmaan Californiassa onnellisempia

if, say, you live in Ohio.

kuin esimerkiksi Ohiossa.

(Laughter)

(Naurua)

And what happens is

Käy niin,

when you think about living in California,

että ajatellessaan elämistä Californiassa

you are thinking of the contrast

ajattelee kontrastia

between California and other places,

Californian ja muiden paikkojen välillä,

and that contrast, say, is in climate.

ja tuo ero on vaikkapa ilmasto.

Well, it turns out that climate

Osoittautuu, että ilmasto

is not very important to the experiencing self

ei ole kovin merkittävä kokevalle minuudelle

and it's not even very important to the reflective self

ja ei edes kovin merkittävä mietiskelevälle minuudelle,

that decides how happy people are.

joka päättää kuinka onnellisia ihmiset ovat.

But now, because the reflective self is in charge,

Mutta koska mietiskelevä minuus on johtaja,

you may end up -- some people may end up

saattaa käydä niin --

moving to California.

jotkut saattavat muuttaa Californiaan.

And it's sort of interesting to trace what is going to happen

On tavallaan mielenkiintoista jäljittää mitä tapahtuu

to people who move to California in the hope of getting happier.

ihmisille, jotka muuttavat Californiaan tullakseen onnellisemmiksi.

Well, their experiencing self

Kokeva minuus

is not going to get happier.

ei tule olemaan onnellisempi.

We know that.

Sen tiedämme.

But one thing will happen: They will think they are happier,

Mutta tapahtuu jotain muuta. He ajattelevat olevansa onnellisempia,

because, when they think about it,

koska, ajatellessaan sitä,

they'll be reminded of how horrible the weather was in Ohio,

he muistelevat miten hirveä sää oli Ohiossa.

and they will feel they made the right decision.

Ja he tuntevat tehneensä oikean päätöksen.

It is very difficult

On hyvin vaikeaa

to think straight about well-being,

ajatella selkeästi hyvinvoinnista,

and I hope I have given you a sense

ja toivon, että pystyin antamaan teille käsityksen

of how difficult it is.

siitä, miten vaikeaa se on.

Thank you.

Kiitos.

(Applause)

(Aplodeja)

Chris Anderson: Thank you. I've got a question for you.

Chris Anderson: Kiitos. Minulla on sinulle kysymys.

Thank you so much.

Kiitos erittäin paljon.

Now, when we were on the phone a few weeks ago,

Kun juttelimme puhelimessa muutama viikko sitten,

you mentioned to me that there was quite an interesting result

mainitsit, että sinulla oli melko mielenkiintoisia tuloksia

came out of that Gallup survey.

siitä mielipidetiedustelusta.

Is that something you can share

Haluaisitko ehkä jakaa sen,

since you do have a few moments left now?

koska sinulla on vielä muutama hetki aikaa?

Daniel Kahneman: Sure.

Daniel Kahneman: Toki.

I think the most interesting result that we found in the Gallup survey

Mielestäni mielenkiintoisin tulos, jonka löysimme siinä mielipidetiedustelussa,

is a number, which we absolutely did not expect to find.

on numero, jota emme todellakaan odottaneet.

We found that with respect to the happiness

Saimme sen selville kokevan minuuden

of the experiencing self.

onnellisuudesta.

When we looked at how feelings,

Kun katsoimme miten tunteet

vary with income.

riippuvat tulotasosta.

And it turns out that, below an income

Osoittautuu, että alle tulotason

of 60,000 dollars a year, for Americans --

60 000 dollaria vuodessa, amerikkalaisilla --

and that's a very large sample of Americans, like 600,000,

ja tämä on iso otos amerikkalaisia, noin 600 000,

so it's a large representative sample --

mutta se on suuri edustava otos --

below an income of 600,000 dollars a year...

alle 600 000 dollarin tuloista vuodessa...

CA: 60,000.

CA: 60 000?

DK: 60,000.

DK: 60 000.

(Laughter)

(Naurua)

60,000 dollars a year, people are unhappy,

... 60 000 dollaria vuodessa, ihmiset ovat onnettomia,

and they get progressively unhappier the poorer they get.

ja he muuttuvat onnettomammiksi mitä köyhempiä ovat.

Above that, we get an absolutely flat line.

Sen yläpuolella, meillä on täysin tasainen viiva.

I mean I've rarely seen lines so flat.

Olen harvoin nähnyt noin tasaisia viivoja.

Clearly, what is happening is

Mitä selvästikin tapahtuu, on se,

money does not buy you experiential happiness,

että raha ei voi ostaa kokemusperäistä onnellisuutta,

but lack of money certainly buys you misery,

mutta rahan puute kyllä tuo onnettomuutta,

and we can measure that misery

ja voimme mitata tuota onnettomuutta

very, very clearly.

hyvin selvästi.

In terms of the other self, the remembering self,

Muistavan minuuden suhteen

you get a different story.

meillä on eri tarina.

The more money you earn, the more satisfied you are.

Mitä enemmän rahaa tienaa, sitä tyytyväisempi on.

That does not hold for emotions.

Se ei päde tunteisiin.

CA: But Danny, the whole American endeavor is about

CA: Mutta Danny, koko amerikkalaisuus on

life, liberty, the pursuit of happiness.

elämän, vapauden ja onnellisuuden etsintää.

If people took seriously that finding,

Jos ihmiset ottaisivat tuon löydön tosissaan,

I mean, it seems to turn upside down

se näyttäisi pyöräyttävän päälaelleen

everything we believe about, like for example,

kaiken, mihin uskomme. Esimerkiksi

taxation policy and so forth.

verotuspolitiikan ja niin edelleen.

Is there any chance that politicians, that the country generally,

Onko mitään toivoa, että poliitikot ja maa yleisemmin

would take a finding like that seriously

ottaisi tuollaisen löydöksen tosissaan

and run public policy based on it?

ja toimisi julkisissa linjauksissa sen perusteella?

DK: You know I think that there is recognition

DK: Uskon, että julkisessa päätöksenteossa

of the role of happiness research in public policy.

on olemassa arvostusta onnellisuustutkimukselle.

The recognition is going to be slow in the United States,

Hyväksyminen tulee olemaan hidasta Yhdysvalloissa,

no question about that,

siitä ei ole kysymystäkään,

but in the U.K., it is happening,

mutta Britanniassa se jo tapahtuu,

and in other countries it is happening.

ja muissa maissa se tapahtuu.

People are recognizing that they ought

Ihmiset ovat hyväksymässä, että heidän pitäisi

to be thinking of happiness

ajatella onnellisuutta,

when they think of public policy.

kun he suunnittelevat julkisia linjauksia.

It's going to take a while,

Se tulee viemään aikansa,

and people are going to debate

ja ihmiset tulevat väittelemään siitä,

whether they want to study experience happiness,

haluavatko he tutkia kokemuksellista onnellisuutta,

or whether they want to study life evaluation,

vai elämän arvioimista,

so we need to have that debate fairly soon.

joten meidän täytyy keskustella melko pian.

How to enhance happiness

Se, miten vahvistaa onnellisuutta,

goes very different ways depending on how you think,

riippuu siitä, miten ajattelee,

and whether you think of the remembering self

ja ajatteleeko muistavaa minuutta

or you think of the experiencing self.

vai ajatteleeko kokevaa minuutta.

This is going to influence policy, I think, in years to come.

Se tulee vaikuttamaan linjauksiin uskoakseni tulevina vuosina.

In the United States, efforts are being made

Yhdysvalloissa pyritään

to measure the experience happiness of the population.

mittaamaan kokemuksellista onnellisuutta väestössä.

This is going to be, I think, within the next decade or two,

Tämä tapahtuu, uskoakseni, seuraavien parin vuosikymmenen aikana,

part of national statistics.

osana kansallista tilastointia.

CA: Well, it seems to me that this issue will -- or at least should be --

CA: Vaikuttaa siltä, että tämä aihe tulee olemaan, tai ainakin sen pitäisi olla,

the most interesting policy discussion to track

yksi mielenkiintoisimmista poliittisista keskusteluista

over the next few years.

seuraavan muutaman vuoden aikana.

Thank you so much for inventing behavioral economics.

Kiitos paljon behavioristisen taloustieteen keksimisestä.

Thank you, Danny Kahneman.

Kiitos Danny Kahneman.