Elliot Krane: The mystery of chronic pain

Kääntäjä: Yrjö Immonen Oikolukija: Ulla Vainio

I'm a pediatrician and an anesthesiologist,

Lastenlääkärinä ja nukutuslääkärinä

so I put children to sleep for a living.

hankin elantoni lapsia nukuttamalla.

(Laughter)

(Naurua)

And I'm an academic, so I put audiences to sleep for free.

Luennoitsijana nukutan kuulijani ilmaiseksi.

(Laughter)

(Naurua)

But what I actually mostly do

Varsinainen työni on

is I manage the pain management service

enimmäkseen kivunhoitopalvelua

at the Packard Children's Hospital up at Stanford in Palo Alto.

Packardin lastensairaalassa Stanfordissa Palo Altossa.

And it's from the experience

Noin 20 - 25 vuoden

from about 20 or 25 years of doing that

kokemuksesta alalla

that I want to bring to you the message this morning,

haluan tänä aamuna kertoa,

that pain is a disease.

että kipu on tauti.

Now most of the time,

Enimmäkseen

you think of pain as a symptom of a disease,

kipua pidetään taudin oireena.

and that's true most of the time.

Useimmiten totta.

It's the symptom of a tumor or an infection

Kipu on oire kasvaimesta, tartunnasta,

or an inflammation or an operation.

tulehduksesta tai leikkauksesta.

But about 10 percent of the time,

Mutta noin 10 %:ssa tapauksista

after the patient has recovered from one of those events,

potilaan kipu jatkuu vielä

pain persists.

toipumisen jälkeen.

It persists for months

Se kestää kuukausia,

and oftentimes for years,

usein vuosia.

and when that happens,

Kun näin käy,

it is its own disease.

kipu on oma tautinsa.

And before I tell you about how it is that we think that happens

Ennen kuin kerron, miten tämän ajatellaan tapahtuvan

and what we can do about it,

ja mitä voidaan tehdä,

I want to show you how it feels for my patients.

haluan näyttää, miltä potilaistani tuntuu.

So imagine, if you will,

Kuvitelkaa,

that I'm stroking your arm with this feather,

että sivelen kättänne tällä sulalla,

as I'm stroking my arm right now.

kuten nyt omaani.

Now, I want you to imagine

Haluan, että kuvittelette

that I'm stroking it with this.

minun sivelevän sitä tällä.

Please keep your seat.

Älkää karatko.

(Laughter)

(Naurua)

A very different feeling.

Hyvin erilainen tunne.

Now what does it have to do with chronic pain?

Miten tämä liittyy krooniseen kipuun?

Imagine, if you will, these two ideas together.

Yhdistäkääpä kaksi asiaa mielessänne.

Imagine what your life would be like

Kuvitelkaa, millaista elämänne olisi,

if I were to stroke it with this feather,

jos sivelisin kättänne sulalla,

but your brain was telling you

mutta aivonne kertoisivat,

that this is what you are feeling --

että tuntisitte tämän --

and that is the experience of my patients with chronic pain.

kuten potilaani, joita krooninen kipu vaivaa.

In fact, imagine something even worse.

Voitte kuvitella jopa vieläkin pahempaa.

Imagine I were to stroke your child's arm with this feather,

Ajatelkaa, että kutittelisin lapsenne kättä tällä sulalla,

and their brain [was] telling them

ja hänen aivonsa kertoisivat

that they were feeling this hot torch.

tunteen puhalluslampun aiheuttamaksi.

That was the experience of my patient, Chandler,

Näin koki potilaani Chandler,

whom you see in the photograph.

jonka näette kuvassa.

As you can see, she's a beautiful, young woman.

Kuten näette, hän on kaunis nuori nainen.

She was 16 years old last year when I met her,

Hän oli 16-vuotias tavatessamme viime vuonna,

and she aspired to be a professional dancer.

ja halusi ammattitanssijaksi.

And during the course of one of her dance rehearsals,

Eräässä tanssiharjoituksessa

she fell on her outstretched arm and sprained her wrist.

hän kaatui kätensä päälle ja nyrjäytti ranteensa.

Now you would probably imagine, as she did,

Luultavasti kuvittelisitte kuten hän,

that a wrist sprain is a trivial event

että nyrjähtänyt ranne on pikku juttu

in a person's life.

ihmisen elämässä.

Wrap it in an ACE bandage,

Ideaaliside,

take some ibuprofen for a week or two,

parisen viikkoa ibuprofeiinia,

and that's the end of the story.

ja se siitä.

But in Chandler's case, that was the beginning of the story.

Mutta Chandllerin kohdalla se oli tarinan alku.

This is what her arm looked like

Tältä käsi näytti,

when she came to my clinic about three months after her sprain.

kun hän tuli klinikalleni kolmisen kuukautta nyrjähdyksestä.

You can see that the arm is discolored,

Käden väri on muuttunut

purplish in color.

sinipunaiseksi.

It was cadaverically cold to the touch.

Koskettaessa se tuntui jääkylmältä.

The muscles were frozen, paralyzed --

Lihakset olivat jähmettyneet, halvaantuneet --

dystonic is how we refer to that.

dystoniset, kuten sanotaan.

The pain had spread from her wrist to her hands,

Kipu oli levinnyt ranteesta kämmeneen,

to her fingertips, from her wrist up to her elbow,

sormenpäihin sekä kyynärpäähän,

almost all the way to her shoulder.

miltei olkapäähän saakka.

But the worst part was,

Pahinta ei ollut

not the spontaneous pain that was there 24 hours a day.

spontaani ympärivuorokautinen kipu.

The worst part was that she had allodynia,

Pahinta oli se, että hänellä oli allodynia,

the medical term for the phenomenon that I just illustrated

sulalla ja puhalluslampulla äsken kuvaamani

with the feather and with the torch.

lääketieteellinen ilmiö.

The lightest touch of her arm --

Keveinkin kosketus hänen käsivarteensa --

the touch of a hand,

käden tai jopa hihan

the touch even of a sleeve, of a garment, as she put it on --

tai vaatteen kosketus pukeutuessa --

caused excruciating, burning pain.

aiheutti raastavaa, polttavaa kipua.

How can the nervous system get this so wrong?

Kuinka hermosto voi erehtyä niin pahasti?

How can the nervous system

Kuinka hermosto voi

misinterpret an innocent sensation

tulkita väärin kädellä koskettamisen

like the touch of a hand

kaltaisen harmittoman tuntemuksen

and turn it into the malevolent sensation

ja muuttaa sen liekin kosketuksen

of the touch of the flame?

ilkeäksi aistimukseksi?

Well you probably imagine that the nervous system in the body

Voisi kuvitella, että ihmisen hermoston johdotus

is hardwired like your house.

on samanlainen kuin asuintalossa.

In your house, wires run in the wall,

Talossa johdot kulkevat seinässä

from the light switch to a junction box in the ceiling

valokatkaisimesta katon kytkentärasiaan

and from the junction box to the light bulb.

ja kytkentärasiasta lamppuun.

And when you turn the switch on, the light goes on.

Kun painaa katkaisijasta, valot syttyvät.

And when you turn the switch off, the light goes off.

Kun kytkee virran pois, valot sammuvat.

So people imagine the nervous system is just like that.

Hermoston toimintaa luullaan ihan samanlaiseksi.

If you hit your thumb with a hammer,

Jos lyö vasaralla peukaloonsa,

these wires in your arm -- that, of course, we call nerves --

käden johdot -- joita tietenkin kutsutaan hermoiksi --

transmit the information into the junction box in the spinal cord

välittävät tiedon selkäytimen kytkentärasiaan,

where new wires, new nerves,

mistä uudet johdot, uudet hermot

take the information up to the brain

vievät tiedon aivoihin,

where you become consciously aware that your thumb is now hurt.

missä ihminen tiedostaa satuttaneensa peukalonsa.

But the situation, of course, in the human body

Ihmiskehossa tilanne on tietysti

is far more complicated than that.

paljon monimutkaisempi.

Instead of it being the case

Sen sijaan,

that that junction box in the spinal cord

että selkäytimessä olisi yksinkertaisesti

is just simple where one nerve connects with the next nerve

kytkentärasia, missä yksi hermo viestii toiselle

by releasing these little brown packets

vapauttamalla pieniä ruskeita

of chemical information called neurotransmitters

välittäjäaineiksi kutsuttuja kemiallisia informaatiopaketteja

in a linear one-on-one fashion,

suoraviivaisesti yksi - yhteen,

in fact, what happens

itse asiassa välittäjäaineet

is the neurotransmitters spill out in three dimensions --

leviävät tosiasiassa kolmeen suuntaan --

laterally, vertically, up and down in the spinal cord --

sivu- ja pystysuuntaan, selkärankaa ylös ja alas --

and they start interacting

ja alkavat vuorovaikuttaa

with other adjacent cells.

viereisten solujen kanssa.

These cells, called glial cells,

Näitä hermotukisoluja,

were once thought to be

gliasoluja, luultiin

unimportant structural elements of the spinal cord

selkäytimen vähäpätöisiksi rakenneosiksi,

that did nothing more than hold all the important things together,

jotka pitivät pelkästään koossa kaikkia tärkeitä asioita,

like the nerves.

kuten hermoja.

But it turns out

Mutta käy ilmi,

the glial cells have a vital role

että gliasolut ovat

in the modulation, amplification

elintärkeitä säätelijöitä,

and, in the case of pain, the distortion

vahvistajia

of sensory experiences.

ja kipuaistimusten vääristäjiä.

These glial cells become activated.

Gliasolut aktivoituvat.

Their DNA starts to synthesize new proteins,

Niiden DNA alkaa syntetisoida uusia proteiineja,

which spill out

jotka leviävät

and interact with adjacent nerves,

ja ovat vuorovaikutuksessa viereisiin soluihin.

and they start releasing their neurotransmitters,

Ne vapauttavat välittäjäaineitaan.

and those neurotransmitters spill out

Välittäjäaineet leviävät

and activate adjacent glial cells, and so on and so forth,

ja aktivoivat viereisiä gliasoluja jne.

until what we have

kunnes muodostuu

is a positive feedback loop.

positiivinen takaisinkytkentä.

It's almost as if somebody came into your home

Miltei kuin joku tulisi kotiisi

and rewired your walls

vetämään uudet sähköjohdot niin,

so that the next time you turned on the light switch,

että sytyttäessäsi valot seuraavan kerran,

the toilet flushed three doors down,

alakerran vessa vedettäisiin

or your dishwasher went on,

tai astianpesukoneesi menisi päälle

or your computer monitor turned off.

tai tietokoneesi näyttö sammuisi.

That's crazy,

Hullua,

but that's, in fact, what happens

mutta kroonisessa kivussa

with chronic pain.

tapahtuu juuri näin.

And that's why pain becomes its own disease.

Siksi kivusta tulee oma tautinsa.

The nervous system has plasticity.

Hermosto on muovautumiskyinen.

It changes, and it morphs

Se muuttuu ja muovautuu

in response to stimuli.

ärsykkeisiin reagoidessaan.

Well, what do we do about that?

Mitä asialle tehdään?

What can we do in a case like Chandler's?

Mitä voi tehdä Chandlerin kaltaisessa tapauksessa?

We treat these patients in a rather crude fashion

Potilaiden hoito on nykyisin

at this point in time.

melko hienostumatonta.

We treat them with symptom-modifying drugs --

Heitä hoidetaan oireita muuttavilla lääkkeillä --

painkillers --

kipulääkkeillä --

which are, frankly, not very effective

jotka eivät suoraan sanoen tehoa kovin hyvin

for this kind of pain.

tällaiseen kipuun.

We take nerves that are noisy and active

Äänekkäät ja aktiiviset solut,

that should be quiet,

joiden pitäisi olla hiljaa,

and we put them to sleep with local anesthetics.

nukutetaan paikallispuudutuksella.

And most importantly, what we do

Mikä tärkeintä,

is we use a rigorous, and often uncomfortable, process

käytetään tiukkaa ja usein epämiellyttävää

of physical therapy and occupational therapy

fysio- ja toimintaterapiaa,

to retrain the nerves in the nervous system

jotta hermot saataisiin uudelleen

to respond normally

vastaamaan normaalisti

to the activities and sensory experiences

jokapäiväisen elämän

that are part of everyday life.

toimintoihin ja aistimuksiin.

And we support all of that

Kaikkea tätä tuetaan

with an intensive psychotherapy program

intensiivisellä psykoterapialla

to address the despondency, despair and depression

alakuloisuutta, epätoivoa ja masennusta vastaan,

that always accompanies

jotka aina liittyvät

severe, chronic pain.

ankaraan, krooniseen kipuun.

It's successful,

Tuloksia saadaan,

as you can see from this video of Chandler,

kuten näette tällä videolla Chandleristä,

who, two months after we first met her,

joka kaksi kuukautta ensitapaamisestamme

is now doings a back flip.

tekee voltin takaperin.

And I had lunch with her yesterday

Eilen olimme yhdessä lounaalla,

because she's a college student studying dance at Long Beach here,

koska hän opiskelee tanssia täällä Long Beachissä.

and she's doing absolutely fantastic.

Hän menestyy aivan upeasti.

But the future is actually even brighter.

Mutta tulevaisuus on itse asiassa vielä valoisampi.

The future holds the promise

On toiveita,

that new drugs will be developed

että kehitetään uusia lääkkeitä,

that are not symptom-modifying drugs

jotka eivät muuntele oireita

that simply mask the problem,

ja pelkästään naamioi ongelmaa,

as we have now,

kuten nykyisin,

but that will be disease-modifying drugs

vaan tautiin vaikuttavia lääkkeitä,

that will actually go right to the root of the problem

jotka todella puuttuvat ongelman ytimeen

and attack those glial cells,

ja iskevät gliasoluihin

or those pernicious proteins

tai niiden kehittämiin

that the glial cells elaborate,

haitallisiin proteiineihin,

that spill over and cause this central nervous system wind-up,

jotka levitessään sekoittavat keskushermoston

or plasticity,

muokkautuvuuden,

that so is capable

mikä pystyy

of distorting and amplifying

vääristämään ja voimistamaan

the sensory experience that we call pain.

kivuksi kutsuttuja aistimuksia.

So I have hope

Joten uskon,

that in the future,

että tulevaisuudessa

the prophetic words of George Carlin will be realized,

George Carlinin profeetalliset sanat toteutuvat.

who said, "My philosophy:

Hän sanoi: "Filosofiani:

No pain, no pain."

Ei kipua, ei kipua."

Thank you very much.

Kiitoksia paljon.

(Applause)

(Suosionosoituksia)