Nina Tandon: Caring for engineered tissue

Kääntäjä: Antton Löfgren Oikolukija: Ulla Vainio

Good morning everybody.

Hyvää huomenta kaikille.

I work with really amazing,

Työskentelen erityislaatuisten

little, itty-bitty creatures called cells.

pikkuriikkisten soluiksi kutsuttujen olioiden kanssa.

And let me tell you what it's like

Antakaa kun kerron teille millaista on

to grow these cells in the lab.

kasvattaa soluja laboratoriossa.

I work in a lab where we take cells out of their native environment.

Teen työtä labrassa, jossa ottamme solut pois niiden luontaisesta ympäristöstä.

We plate them into dishes

Me istutamme ne astioihin,

that we sometimes call petri dishes.

joita kutsumme petrimaljoiksi.

And we feed them -- sterilely of course --

Ruokimme niitä -- tietysti steriilisti --

with what we call cell culture media -- which is like their food --

niin kutsutulla soluviljelmän kasvatusliuoksella -- joka on kuin niiden ruokaa --

and we grow them in incubators.

ja me kasvatamme niitä hautomoissa.

Why do I do this?

Miksi teen tätä?

We observe the cells in a plate,

Tarkkailemme soluja levyillä,

and they're just on the surface.

ja ne ovat vain pinnalla.

But what we're really trying to do in my lab

Mutta pääasiassa meidän tavoitteemme

is to engineer tissues out of them.

on luoda soluista kudosta.

What does that even mean?

Mitä se tarkoittaa?

Well it means growing an actual heart,

Se tarkoittaa oikean sydämen luomista,

let's say,

tai sanotaan vaikka

or grow a piece of bone

osa luuta,

that can be put into the body.

joka voidaan asettaa ihmiskehoon.

Not only that, but they can also be used for disease models.

Sen lisäksi niitä voidaan käyttää malleina sairaustutkimuksessa.

And for this purpose, traditional cell culture techniques

Ja tähän tarkoitukseen, perinteiset soluviljelmätekniikat

just really aren't enough.

eivät vain ole tarpeeksi.

The cells are kind of homesick;

Solut kärsivät ikään kuin koti-ikävästä;

the dish doesn't feel like their home.

astia ei tunnu niille kodilta.

And so we need to do better at copying their natural environment

Joten meidän täytyy paremmin kopioida niiden luonnollinen ympäristö,

to get them to thrive.

jotta saamme ne kasvamaan.

We call this the biomimetic paradigm --

Kutsumme tätä biomimeettiseksi paradigmaksi --

copying nature in the lab.

luonnon kopioimista laboratorio-olosuhteissa.

Let's take the example of the heart,

Otetaan sydän esimerkki,

the topic of a lot of my research.

tutkimusteni pääaihe.

What makes the heart unique?

Mikä tekee sydämestä ainutlaatuisen?

Well, the heart beats,

Se sykkii

rhythmically, tirelessly, faithfully.

rytmissä, väsymättä, uskollisesti.

We copy this in the lab

Me kopiomme tämän labrassa

by outfitting cell culture systems with electrodes.

varustamalla soluviljelmät elektrodeilla.

These electrodes act like mini pacemakers

Nämä elektrodit toimivat kuin minitahdistimina,

to get the cells to contract in the lab.

jotta solut saadaan supistumaan labrassa.

What else do we know about the heart?

Mitä muuta tiedämme sydämestä?

Well, heart cells are pretty greedy.

Sydänsolut ovat suhteellisen ahneita.

Nature feeds the heart cells in your body

Luonto ravitsee sydänsoluja kehossa

with a very, very dense blood supply.

erittäin tiheällä verisuonistolla.

In the lab, we micro-pattern channels

Labrassa me teemme mikro-kanavia

in the biomaterials

biomateriaaleihin,

on which we grow the cells,

joissa kasvatamme solut.

and this allows us to flow the cell culture media, the cells' food,

Tällä tavoin soluviljelmien kasvatusliuos, solujen ravinto,

through the scaffolds where we're growing the cells --

kulkee läpi tukirunkojen, joissa kasvatamme soluja --

a lot like what you might expect

hyvin samankaltaisesti kuin

from a capillary bed in the heart.

hiussuonessa sydämessä.

So this brings me to lesson number one:

Tämä tuo meidät ensimmäiseen opetukseen:

life can do a lot with very little.

elämä voi tehdä hyvin paljon sangen vähällä.

Let's take the example of electrical stimulation.

Otetaan nyt esimerkiksi sähköinen stimulointi.

Let's see how powerful just one of these essentials can be.

Katsotaan kuinka voimakas vain yksi näistä voi olla.

On the left, we see a tiny piece of beating heart tissue

Vasemmalla näemme pienen palan sykkivää sydänkudosta,

that I engineered from rat cells in the lab.

jonka kasvatin rotan soluista labrassa.

It's about the size of a mini marshmallow.

Se on pienen vaahtokarkin kokoinen.

And after one week, it's beating.

Ja yhden viikon jälkeen, se sykkii.

You can see it in the upper left-hand corner.

Näette sen vasemmassa yläkulmassa.

But don't worry if you can't see it so well.

Mutta ei hätää jos ette näe sitä niin tarkasti.

It's amazing that these cells beat at all.

On ihmeellistä, että nämä solut sykkivät alkuunkaan.

But what's really amazing

Mutta mikä on todella hämmästyttävää,

is that the cells, when we electrically stimulate them,

on se että, kun stimuloimme soluja sähköllä,

like with a pacemaker,

kuten tahdistimella,

that they beat so much more.

ne sykkivät niin paljon enemmän.

But that brings me to lesson number two:

Mutta tämä tuo meidät oppituntiin numero kaksi:

cells do all the work.

solut tekevät kaiken työn.

In a sense, tissue engineers have a bit of an identity crisis here,

Kudosinsinööreillä on hieman identiteettikriisi,

because structural engineers

koska rakennusinsinöörit

build bridges and big things,

rakentavat siltoja ja isoja asioita,

computer engineers, computers,

tietokoneinsinöörit tietokoneita,

but what we are doing

mutta mitä me teemme

is actually building enabling technologies for the cells themselves.

on rakentamisen mahdollistavan teknologian soluille itselleen.

What does this mean for us?

Mitä tämä tarkoittaa meille?

Let's do something really simple.

Tehdään jotain hyvin yksinkertaista.

Let's remind ourselves

Muistutetaan itseämme siitä,

that cells are not an abstract concept.

että solut eivät ole abstrakti käsite.

Let's remember that our cells sustain our lives

Muistetaan, että solut ylläpitävät elämiämme

in a very real way.

hyvin todellisella tavalla.

"We are what we eat," could easily be described

"Olet mitä syöt", voisi myös kuulua myös

as, "We are what our cells eat."

"Olet mitä solusi syövät."

And in the case of the flora in our gut,

Ja mahamme mikro-organismit,

these cells may not even be human.

nämä solut eivät välttämättä ole edes ihmisestä.

But it's also worth noting

Mutta kannattaa myös ottaa huomioon se,

that cells also mediate our experience of life.

että solut ohjaavat meidän kokemustamme elämästä.

Behind every sound, sight, touch, taste and smell

Jokaisen äänen, näyn, kosketuksen, maun ja hajun takana

is a corresponding set of cells

on vastaava joukko soluja,

that receive this information

jotka vastaanottavat tämän informaation

and interpret it for us.

ja tulkitsevat sen meille.

It begs the question:

Tämä herättää kysymyksen:

shall we expand our sense of environmental stewardship

tulisiko meidän laajentaa käsitystämme ympäristön hoidosta

to include the ecosystem of our own bodies?

sisällyttääksemme omien kehojemme ekosysteemin?

I invite you to talk about this with me further,

Kutsun teidät puhumaan tästä kanssani myöhemmin,

and in the meantime, I wish you luck.

ja sillä välin, toivotan teille onnea.

May none of your non-cancer cells

Välttykööt kaikki terveet solunne

become endangered species.

uhanalaisuudelta.

Thank you.

Kiitos.

(Applause)

(Aplodeja)