Becky Blanton: The year I was homeless

Kääntäjä: Maarit Vesa Oikolukija: Tarja Hakala

I'm a writer and a journalist,

Olen kirjailija ja journalisti

and I'm also an insanely curious person,

sekä myös äärettömän utalias ihminen.

so in 22 years as a journalist,

Niinpä 22 journalistivuoteni aikana

I've learned how to do a lot of new things.

olen oppinut suoriutumaan monista uusista asioista.

And three years ago, one of the things I learned how to do

Kolme vuotta sitten yksi oppimistani uusista asioista

was to become invisible.

oli näkymättömäksi muuttuminen.

I became one of the working homeless.

Minusta tuli yksi työtä tekevistä kodittomista.

I quit my job as a newspaper editor

Luovuin sanomalehdentoimittajan työstäni

after my father died in February of that same year,

isäni kuoltua saman vuoden helmikuussa

and decided to travel.

ja päätin ryhtyä matkustelemaan.

His death hit me pretty hard.

Hänen kuolemansa otti melko lujille

And there were a lot of things that I wanted to feel and deal with while I was doing that.

ja oli paljon asioita, joita halusin sisäistää ja käydä läpi matkustellessani.

I've camped my whole life. And I decided

Olen telttaillut koko ikäni. Tulin siihen tulokseen,

that living in a van for a year to do this

että asuminen vuoden ajan henkilöpakettiautossa

would be like one long camping trip.

olisi verattavissa pitkään telttailumatkaan.

So I packed my cat, my Rottweiler

Niinpä pakkasin kissani, rottweilerini

and my camping gear into a 1975 Chevy van,

sekä matkailuvarusteeni vuoden 1975 mallia olevaan Chevy vaniin

and drove off into the sunset,

ja suunnistin kohti auringonlaskua

having fully failed to realize three critical things.

samalla unohtaen täysin kolme erittäin tärkeää seikkaa.

One: that society equates

Yksi: yhteiskunta rinnastaa

living in a permanent structure, even a shack,

ihmisarvon pysyvään osoitteeseen,

with having value as a person.

hökkelikin kelpaa.

Two: I failed to realize how quickly

Kaksi: en tajunnut kuinka nopeasti

the negative perceptions of other people

muiden ihmisten negatiiviset käsitykset

can impact our reality, if we let it.

voivat vaikuttaa todellisuuteemme, mikäli sallimme tämän.

Three: I failed to realize

Kolme: en ymmärtänyt,

that homelessness is an attitude,

että kodittomuus on pikemminkin asenne

not a lifestyle.

kuin elämäntyyli.

At first, living in the van was great.

Alussa autossa asuminen oli suurenmoista.

I showered in campgrounds. I ate out regularly.

Pääsin suihkuun leirintäalueilla, söin säännöllisesti ulkona.

And I had time to relax and to grieve.

Minulla oli aikaa rentoutumiseen ja suremiseen.

But then the anger and the depression about my father's death set in.

Sitten iskivät isäni kuoleman aiheuttamat viha ja masennus.

My freelance job ended. And I had to get a full-time job

Vapaan toimittajan työt loppuivat ja tarvitsin kokopäivätyön

to pay the bills.

laskujen maksamiseksi.

What had been a really mild spring

Todella leuto kevät

turned into a miserably hot summer.

muuttui tuskastuttavan kuumaksi kesäksi.

And it became impossible to park anywhere --

Tuli myös mahdottomaksi pysäköidä mihinkään -

(Laughs)

(naurua)

-- without being very obvious

- paljastamatta sitä tosiseikkaa,

that I had a cat and a dog with me, and it was really hot.

että minulla oli mukanani kissa ja koira, ja oli todella kuuma.

The cat came and went through an open window in the van.

Kissa kulki sisään ja ulos auton avoimesta ikkunasta.

The doggy went into doggy day care.

Koira meni koirien päivähoitoon.

And I sweated.

Minä hikoilin.

Whenever I could, I used

Aina kun vain mahdollista, käytin

employee showers in office buildings and truck stops.

henkilökunnan suihkuja toimistoissa ja kuorma-autojen taukopaikoilla.

Or I washed up in public rest rooms.

Vaihtoehtoisesti peseydyin julkisissa wc-tiloissa.

Nighttime temperatures in the van rarely dropped below 80 degrees Fahrenheit,

Öinen lämpötila autossa oli harvoin alle 30 astetta,

making it difficult or impossible to sleep.

joten nukkuminen oli vaikeaa tai mahdotonta.

Food rotted in the heat.

Ruoka pilaantui kuumuudessa.

Ice in my ice chest melted within hours,

Jää suli jääkaapissa muutamassa tunnissa

and it was pretty miserable.

ja kaikki oli jokseenkin surkeaa.

I couldn't afford to find an apartment,

Minulla ei ollut mahdollisuutta löytää asuntoa,

or couldn't afford an apartment that would allow me

tai paremminkin mahdollisuutta asuntoon, minne voisin

to have the Rottweiler and the cat.

ottaa mukaan rottweilerin ja kissan.

And I refused to give them up,

En suostunut luopumaan niistä,

so I stayed in the van.

joten päätin jäädä autoon.

And when the heat made me too sick

Kun kuumuus sai minut liian pahoinvoivaksi,

to walk the 50 feet to the public restroom

jotta olisin voinut yöllä kävellä 15 metriä autoni ulkopuolella

outside my van at night,

sijaitseviin julkisiin wc-tiloihin,

I used a bucket and a trash bag as a toilet.

käytin ämpäriä ja roskapussia wc:nä.

When winter weather set in, the temperatures dropped

Sään muuttuessa talviseksi lämpötila laski

below freezing. And they stayed there.

pakkasen puolelle pysyvästi.

And I faced a whole new set of challenges.

Tämä merkitsi minulle paljon uusia haasteita.

I parked a different place every night

Vaihdoin joka ilta pysäköintipaikkaa,

so I would avoid being noticed and hassled by the police.

jotta minua ei huomattaisi ja jotta välttyisin kahnauksilta poliisin kanssa.

I didn't always succeed.

Tämä ei aina onnistunut.

But I felt out of control of my life.

Tunsin kadottaneeni elämäni hallinnan.

And I don't know when or how it happened,

En tiedä. kuinka ja milloin se tapahtui,

but the speed at which I went

mutta joka tapauksessa muutuin

from being a talented writer and journalist

lahjakkaasta kirjailijasta ja journalistista

to being a homeless woman, living in a van,

autossa asuvaksi kodittomaksi naiseksi

took my breath away.

ällistyttävän nopeasti.

I hadn't changed. My I.Q. hadn't dropped.

Minä en ollut muuttunut. Älykkyysosamääräni ei ollut laskenut.

My talent, my integrity, my values,

Kyvykkyyteni, korkea moraalini, arvomaailmani,

everything about me remained the same.

kaikki minuun liittyvä pysyi entisenä.

But I had changed somehow.

Jokin muutos minussa kuitenkin oli tapahtunut.

I spiraled deeper and deeper into a depression.

Pikkuhiljaa vajosin yhä syvemmälle masennukseen.

And eventually someone referred me to a homeless health clinic.

Lopulta joku neuvoi minut kodittomien terveysasemalle.

And I went. I hadn't bathed in three days.

Menin sinne, koska en ollut peseytynyt kolmeen päivään.

I was as smelly and as depressed as anyone in line.

Olin yhtä pahanhajuinen ja masentunut kuin muutkin jonossa seisovat.

I just wasn't drunk or high.

Sen sijaan en ollut juoppo enkä huumeiden käyttäjä.

And when several of the homeless men realized that,

Kun sitten monet kodittomista miehistä, joukossa entinen

including a former university professor,

yliopiston professori, huomasivat tämän,

they said, "You aren't homeless. Why are you really here?"

he sanoivat: " Et ole koditon, joten miksi oikein olet täällä?"

Other homeless people didn't see me as homeless,

Muut kodittomat eivät pitäneet minua kodittomana,

but I did.

vaikka itse pidin.

Then the professor listened to my story and he said,

Professori kuunteli tarinani ja sanoi:

"You have a job. You have hope.

"Sinulla on työpaikka. Sinulla on toivoa.

The real homeless don't have hope."

Oikealta kodittomalta puuttuu toivo."

A reaction to the medication the clinic gave me for my depression

Terveysasemalta saamani masennuslääkiyksen seurauksena

left me suicidal. And I remember thinking,

minulle tuli itsemurha-ajatuksia. Muistan ajatelleeni:

"If I killed myself, no one would notice."

"Jos tappaisin itseni, niin kukaan ei edes huomaisi sitä."

A friend told me, shortly after that,

Pian tämän jälkeen eräs ystäväni kertoi minulle

that she had heard that Tim Russert,

kuulleensa, että Tim Russert,

a nationally renowned journalist,

maanlaajuisesti tunnettu journalisti,

had been talking about me on national T.V.

oli puhunut minusta valtakunnallisessa tv-ohjelmassa.

An essay I'd written about my father,

Isäni kuolemaa edeltävänä vuonna hänestä

the year before he died, was in Tim's new book.

kirjoittamani essee oli Timin uudessa kirjassa.

And he was doing the talk show circuit. And he was talking about my writing.

Tim esiintyi eri keskusteluohjelmissa ja kertoi minun kirjoittamisestani.

And when I realized that Tim Russert, former moderator of "Meet the Press,"

Kun tajusin, että Tim Russert, entinen Meet the Press -ajankohtaisohjelman

was talking about my writing,

juontaja, puhui kirjallisesta tuotannostani samaan aikaan

while I was living in a van in a Wal-Mart parking lot,

kun itse asuin autossa Wal-Mart-kauppaketjun pysäköintalueella,

I started laughing.

purskahdin nauruun.

You should too.

Niin teidänkin pitäisi.

(Laughter)

(Naurua)

I started laughing

Nauroin,

because it got to the point where,

koska tilanne oli ajautunut niin pitkälle, että

was I a writer, or was I a homeless woman?

en enää tiennyt, olinko kirjailija vaiko koditon nainen.

So I went in the bookstore. And I found Tim's book.

Niinpä menin kirjakauppaan. Löysin Timin kirjan.

And I stood there. And I reread my essay.

Seisoin siellä ja luin esseeni uudestaan

And I cried.

ja itkin,

Because I was a writer.

koska olin kirjailija.

I was a writer.

Minä olin kirjailija.

Shortly after that I moved back to Tennessee.

Pian tämän jälkeen muutin takaisin Tennesseen osavaltioon.

I alternated between living in a van and couch surfing with friends.

Asuin välillä autossa ja välillä ystävien luona.

And I started writing again.

Aloin myös jälleen kirjoittaa.

By the summer of the following year I was a working journalist.

Seuraavaan kesään mennessä olin työtä tekevä journalisti

I was winning awards. I was living in my own apartment.

ja voitin jopa palkintoja. Asuin omassa huoneistossa.

I was no longer homeless.

En ollut enää koditon

And I was no longer invisible.

enkä myöskään näkymätön.

Thousands of people work full and part-time jobs,

Tuhannet ihmiset ovat osa- tai kokopäivätyössä

and live in their cars.

ja asuvat autoissaan.

But society continues to stigmatize and criminalize

Yhteiskunta kuitenkin jatkuvasti leimaa kielteisesti ja kriminalisoi

living in your vehicle or on the streets.

ajoneuvossa kadun varrella asumisen.

So the homeless, the working homeless, primarily remain invisible.

Niinpä koditon, työtä tekevä koditon, jää yleensä näkymättömäksi.

But if you ever meet one,

Jos sattumalta joskus tapaat jonkun,

engage them, encourage them, and offer them hope.

keskustele heidän kanssaan, rohkaise heitä ja anna heille toivoa.

The human spirit can overcome anything if it has hope.

Ihmismieli pystyy selviämään mistä tahansa kunhan sillä on toivoa.

And I'm not here to be the poster girl for the homeless.

En ole täällä kodittomien puolestapuhujana.

I'm not here to encourage you to give money to the next panhandler you meet.

En ole täällä rohkaisemassa antamaan rahaa seuraavaksi tapaamallenne pyytäjälle.

But I am here to tell you that, based on my experience,

Olen täällä sen sijaan kertoakseni, omiin kokemuksiini perustuen,

people are not where they live,

että ihmisiä ei pidä samaistaa heidän

where they sleep,

asuin- tai nukkumapaikkaansa

or what their life situation is at any given time.

tai määrätynhetkiseen elämäntilanteeseensa.

Three years ago I was living in a van

Kolme vuotta takaperin asuin autossa

in a Wal-Mart parking lot,

Wal-Martin pysäköintialueella.

and today I'm speaking at TED.

Tänään sen sijaan olen TED-puhujana.

Hope always, always finds a way. Thank you.

Toivolle löytyy aina - aina - sijaa. Kiitos.

(Applause)

(Aplodeja)