Connected, but alone? | Sherry Turkle

Kääntäjä: Harri Varpanen Oikolukija: Ulla Vainio

Just a moment ago,

Hetki sitten

my daughter Rebecca texted me for good luck.

tyttäreni Rebecca tsemppasi minua tekstiviestillä.

Her text said,

Tekstarissa luki:

"Mom, you will rock."

"Äiti, tulet rokkaamaan."

I love this.

Minusta tämä on mahtavaa.

Getting that text

Tekstarin saaminen

was like getting a hug.

oli kuin olisin saanut halauksen.

And so there you have it.

No, tässä sitä ollaan.

I embody

Minussa kiteytyy

the central paradox.

keskeinen paradoksi.

I'm a woman

Olen nainen,

who loves getting texts

joka rakastaa saamiaan tekstareita

who's going to tell you

ja joka on aikeissa kertoa teille,

that too many of them can be a problem.

että liika viestittely voi muodostua ongelmaksi.

Actually that reminder of my daughter

Itse asiassa tuo muistutus tyttärestäni

brings me to the beginning of my story.

vie minut tarinani alkuun.

1996, when I gave my first TEDTalk,

Kun pidin ensimmäisen TED-puheeni vuonna 1996,

Rebecca was five years old

Rebecca oli viisivuotias

and she was sitting right there

ja istui tuossa

in the front row.

eturivissä.

I had just written a book

Olin juuri kirjoittanut kirjan,

that celebrated our life on the internet

jossa riemuittiin elämästämme internetissä,

and I was about to be on the cover

ja olisin pian julkaistavan Wired-lehden numeron kannessa.

of Wired magazine.

In those heady days,

Noina kiivaina päivinä

we were experimenting

teimme kokeiluja

with chat rooms and online virtual communities.

chat-huoneilla ja netin virtuaaliyhteisöillä.

We were exploring different aspects of ourselves.

Tutkimme itsemme eri näkökulmia.

And then we unplugged.

Sitten suljimme koneen.

I was excited.

Olin innoissani.

And, as a psychologist, what excited me most

Psykologina minua innosti eniten

was the idea

ajatus siitä,

that we would use what we learned in the virtual world

että voisimme käyttää virtuaalimaailmassa oppimaamme

about ourselves, about our identity,

itsestämme, identiteetistämme,

to live better lives in the real world.

elääksemme parempaa elämää todellisuudessa.

Now fast-forward to 2012.

Kelataan eteenpäin vuoteen 2012.

I'm back here on the TED stage again.

Olen taas lavalla TED-tapahtumassa.

My daughter's 20. She's a college student.

Tyttäreni on 20-vuotias. Hän on opiskelija.

She sleeps with her cellphone,

Hän nukkuu kännykkänsä vieressä,

so do I.

kuten minäkin.

And I've just written a new book,

Olen juuri kirjoittanut uuden kirjan,

but this time it's not one

mutta tällä kertaa

sen avulla ei saa paikkaa

that will get me on the cover

of Wired magazine.

Wiredin kannessa.

So what happened?

Mitä siis tapahtui?

I'm still excited by technology,

Teknologia innostaa minua edelleen,

but I believe,

mutta uskon,

and I'm here to make the case,

ja olen täällä puhumassa siitä,

that we're letting it take us places

että annamme sen johdattaa meitä suuntaan,

that we don't want to go.

johon emme halua mennä.

Over the past 15 years,

Viimeisen 15 vuoden aikana

I've studied technologies of mobile communication

olen tutkinut mobiiliviestinnän teknologioita

and I've interviewed hundreds and hundreds of people,

ja haastatellut satoja ja taas satoja ihmisiä,

young and old,

nuoria ja vanhoja,

about their plugged in lives.

heidän nettielämästään.

And what I've found

Olen saanut selville,

is that our little devices,

että pikku laitteemme,

those little devices in our pockets,

nuo pikku laitteet taskuissamme,

are so psychologically powerful

ovat psykologisesti niin voimakkaita,

that they don't only change what we do,

etteivät ne vaikuta ainoastaan tekemisiimme,

they change who we are.

vaan myös siihen keitä olemme.

Some of the things we do now with our devices

Jotkin asioista, joita nyt teemme laitteillamme,

are things that, only a few years ago,

ovat sellaisia, että vain muutama vuosi sitten

we would have found odd

olisimme pitäneet niitä outoina

or disturbing,

tai häiritsevinä,

but they've quickly come to seem familiar,

mutta ne ovat nopeasti muuttuneet tutun tuntuisiksi.

just how we do things.

Vain tavaksi hoitaa asioita.

So just to take some quick examples:

Kerron lyhyesti pari esimerkkiä:

People text or do email

Ihmiset tekstaavat tai kirjoittelevat sähköpostia

during corporate board meetings.

yhtiön johtokunnan kokouksissa.

They text and shop and go on Facebook

Ihmiset tekstailevat, tekevät ostoksia ja ovat Facebookissa

during classes, during presentations,

oppitunneilla, esitelmien aikana ja

actually during all meetings.

itse asiassa kaikkien tapaamisten aikana.

People talk to me about the important new skill

Minulle kerrotaan uudesta tärkeästä taidosta:

of making eye contact

katsekontaktin ylläpitämisestä

while you're texting.

tekstailun aikana.

(Laughter)

(Naurua)

People explain to me

Ihmiset selittävät minulle,

that it's hard, but that it can be done.

että se on vaikeaa, mutta tehtävissä.

Parents text and do email

Vanhemmat kirjoittelevat tekstareita ja sähköpostia

at breakfast and at dinner

aamupalalla ja päivällisellä,

while their children complain

samalla kun heidän lapsensa valittavat,

about not having their parents' full attention.

etteivät saa vanhempiensa täyttä huomiota.

But then these same children

Kuitenkin nämä samat lapset

deny each other their full attention.

epäävät toisiltaan täyden huomionsa.

This is a recent shot

Tässä on tuore kuva

of my daughter and her friends

tyttärestäni ja hänen ystävistään

being together

viettämässä aikaa yhdessä

while not being together.

olematta yhdessä.

And we even text at funerals.

Kirjoitamme viestejä hautajaisissakin.

I study this.

Tätä tutkin.

We remove ourselves

Siirrämme itsemme

from our grief or from our revery

surumme tai haaveidemme ulkopuolelle

and we go into our phones.

ja siirrymme puhelimiimme.

Why does this matter?

Miksi tällä on väliä?

It matters to me

Minulle sillä on väliä,

because I think we're setting ourselves up for trouble --

koska olen sitä mieltä, että olemme hankkiutumassa pulaan:

trouble certainly

pulaan etenkin siinä,

in how we relate to each other,

miten suhtaudumme toinen toisiimme,

but also trouble

mutta pulaan myös siinä,

in how we relate to ourselves

miten suhtaudumme itseemme

and our capacity for self-reflection.

ja miten kykenemme itsetutkiskeluun.

We're getting used to a new way

Olemme tottumassa uuteen tapaan

of being alone together.

olla yksin yhdessä.

People want to be with each other,

Halutaan olla yhdessä toisten kanssa,

but also elsewhere --

mutta myös muualla --

connected to all the different places they want to be.

yhteydessä kaikkii haluamiinsa paikkoihin.

People want to customize their lives.

Halutaan kustomoida oma elämä.

They want to go in and out of all the places they are

Halutaan kulkea sisään ja ulos paikoista, joissa ollaan,

because the thing that matters most to them

koska tärkeimpänä pidetty asia

is control over where they put their attention.

on hallita sitä, mihin huomio kiinnitetään.

So you want to go to that board meeting,

Niinpä halutaan osallistua johtokunnan kokoukseen,

but you only want to pay attention

mutta kiinnittää huomiota ainoastaan

to the bits that interest you.

niihin asioihin, joista on kiinnostunut.

And some people think that's a good thing.

Ja joidenkin mielestä hyvä näin.

But you can end up

On kuitenkin mahdollista,

hiding from each other,

että päädymme piilottelemaan toisiltamme,

even as we're all constantly connected to each other.

vaikka olemmekin kaikki jatkuvasti yhteydessä.

A 50-year-old business man

Eräs 50-vuotias liikemies

lamented to me

valitteli minulle,

that he feels he doesn't have colleagues anymore at work.

että hänestä tuntuu, ettei hänellä ole enää työkavereita.

When he goes to work, he doesn't stop by to talk to anybody,

Kun hän menee töihin, hän ei jää juttelemaan kenenkään kanssa,

he doesn't call.

hän ei soita.

And he says he doesn't want to interrupt his colleagues

Hän sanoo, ettei halua keskeyttää työkavereidensa puuhia,

because, he says, "They're too busy on their email."

koska, hän sanoo: "He ovat niin kiireisiä sähköpostinsa kanssa."

But then he stops himself

Mutta silloin hän keskeyttää itsensä

and he says, "You know, I'm not telling you the truth.

ja sanoo: "Kuule, en puhu nyt ihan totta.

I'm the one who doesn't want to be interrupted.

Minä olen se, joka ei halua tulla keskeytetyksi.

I think I should want to,

Luulen, että pitäisi haluta,

but actually I'd rather just do things on my Blackberry."

mutta tosiasiassa puuhailen mieluummin älypuhelimellani."

Across the generations,

Sukupolvesta toiseen näen, etteivät

I see that people can't get enough of each other,

ihmiset saa toisistaan tarpeekseen,

if and only if

jos ja vain jos

they can have each other at a distance,

he voivat olla tekemisissä matkan päästä,

in amounts they can control.

itse valitsemissaan määrin.

I call it the Goldilocks effect:

Kutsun sitä Kultakutri-ilmiöksi:

not too close, not too far,

ei liian lähellä, ei liian kaukana,

just right.

juuri sopivasti.

But what might feel just right

Kuitenkin se, mikä saattaa tuntua juuri sopivalta

for that middle-aged executive

sille keski-ikäiselle johtajalle,

can be a problem for an adolescent

voi olla ongelma nuorelle,

who needs to develop face-to-face relationships.

jonka tätyy hankkia ihmissuhteita kasvokkain.

An 18-year-old boy

18-vuotias poika,

who uses texting for almost everything

joka käyttää tekstiviestejä lähes kaikkeen,

says to me wistfully,

sanoo minulle haikeasti:

"Someday, someday,

"Jonakin päivänä... Jonakin päivänä,

but certainly not now,

vaikka ei missään nimessä nyt,

I'd like to learn how to have a conversation."

haluaisin oppia keskustelemaan."

When I ask people

Kun kysyn ihmisiltä:

"What's wrong with having a conversation?"

"Mitä vikaa keskustelemisessa on?"

People say, "I'll tell you what's wrong with having a conversation.

he vastaavat: "Minäpä kerron, mikä keskustelussa on vialla.

It takes place in real time

Se tapahtuu reaaliajassa

and you can't control what you're going to say."

enkä voi hallita sitä, mitä seuraavaksi sanon."

So that's the bottom line.

Siinä on siis asian ydin.

Texting, email, posting,

Tekstailu, sähköpostittelu, viestittely,

all of these things

kaikki nämä

let us present the self as we want to be.

sallivat meidän esitellä itsemme sellaisina kuin haluamme olla.

We get to edit,

Saamme korjailla,

and that means we get to delete,

ja se merkitsee, että saamme poistaa,

and that means we get to retouch,

ja se merkitsee, että saamme retusoida

the face, the voice,

kasvoja, ääntä

the flesh, the body --

lihaa, kehoa --

not too little, not too much,

ei liian vähän, ei liian paljon,

just right.

vaan juuri sopivasti.

Human relationships

Ihmissuhteet

are rich and they're messy

ovat monikerroksisia ja sotkuisia

and they're demanding.

ja vaativia.

And we clean them up with technology.

Siistimme niitä teknologian avulla.

And when we do,

Ja kun teemme niin,

one of the things that can happen

voi sattua esimerkiksi,

is that we sacrifice conversation

että vaihdamme keskustelun

for mere connection.

pelkkään yhteyteen.

We short-change ourselves.

Me petämme itseämme.

And over time,

Ja ajan myötä

we seem to forget this,

näytämme unohtavan sen

or we seem to stop caring.

tai lakkaamme välittämästä.

I was caught off guard

En ollut varautunut

when Stephen Colbert

Stephen Colbertin

asked me a profound question,

esittämään syvälliseen kysymykseen.

a profound question.

Syvälliseen kysymykseen.

He said, "Don't all those little tweets,

Hän sanoi: "Eivätkö kaikki lyhyet tviittaukset,

don't all those little sips

eivätkö kaikki sellaiset pienet

of online communication,

netissä viestimisen siemaukset

add up to one big gulp

muodosta yhdessä yhden suuren kulauksen

of real conversation?"

oikeaa keskustelua?"

My answer was no,

Vastaukseni oli "ei".

they don't add up.

"Eivät muodosta."

Connecting in sips may work

Yhteydenpito siemauksin voi kelvata

for gathering discrete bits of information,

erillään olevien tiedonpalasten kokoamiseen,

they may work for saying, "I'm thinking about you,"

ne voivat kelvata viestittämään "olet ajatuksissani"

or even for saying, "I love you," --

tai jopa "rakastan sinua".

I mean, look at how I felt

Muistattehan, miten reagoin

when I got that text from my daughter --

tyttäreltäni saamaani tekstariin.

but they don't really work

Ne eivät kuitenkaan kelpaa

for learning about each other,

opettamaan meille jotain toisistamme,

for really coming to know and understand each other.

todella tutustuttamaan ja saamaan meidät ymmärtämään toisiamme.

And we use conversations with each other

Toisten kanssa käymiemme keskustelujen perusteella

to learn how to have conversations

opettelemme keskustelemaan

with ourselves.

itsemme kanssa.

So a flight from conversation

Tällöin keskustelun hylkäämisellä

can really matter

voi olla todellista merkitystä,

because it can compromise

sillä se vaarantaa

our capacity for self-reflection.

kykymme itsetutkiskeluun.

For kids growing up,

Kasvuikäisille lapsille

that skill is the bedrock of development.

se taito on kehityksen kulmakivi.

Over and over I hear,

Kuulen aina uudelleen ja uudelleen:

"I would rather text than talk."

"Tekstaisin mieluummin kuin puhuisin."

And what I'm seeing

Ja näen,

is that people get so used to being short-changed

miten ihmiset tottuvat luistamaan

out of real conversation,

oikeasta keskustelusta,

so used to getting by with less,

tottuvat tyytymään vähempään siinä määrin,

that they've become almost willing

että he melkeinpä haluavat

to dispense with people altogether.

jättää ihmiset väliin kokonaan.

So for example,

Esimerkiksi

many people share with me this wish,

minulla ja monilla muilla on sama toive siitä,

that some day a more advanced version of Siri,

että koittaa päivä, jona kehittyneempi versio Siristä,

the digital assistant on Apple's iPhone,

Applen iPhonen digitaalisesta avustajasta,

will be more like a best friend,

muistuttaisi avustajan sijaan parasta ystävää,

someone who will listen

jotakuta joka kuuntelee,

when others won't.

kun muut eivät.

I believe this wish

Minusta tämä toive

reflects a painful truth

heijastelee karua totuutta,

that I've learned in the past 15 years.

jonka olen viimeisten 15 vuoden aikana oppinut.

That feeling that no one is listening to me

Tunne, ettei kukaan kuuntele,

is very important

on hyvin tärkeä

in our relationships with technology.

suhteissamme teknologiaan.

That's why it's so appealing

Siksi on niin houkuttelevaa

to have a Facebook page

ylläpitää Facebook-sivua tai Twitter-tiliä:

or a Twitter feed --

so many automatic listeners.

niin monia kuulijoita automaattisesti.

And the feeling that no one is listening to me

Tunne, ettei kukaan kuuntele,

make us want to spend time

saa meidät haluamaan ajan viettämistä

with machines that seem to care about us.

sellaisten koneiden kanssa, jotka tuntuvat välittävän meistä.

We're developing robots,

Kehittelemme robotteja,

they call them sociable robots,

niitä kutsutaan sosiaalisiksi roboteiksi,

that are specifically designed to be companions --

ja ne on suunniteltu erityisesti seuralaisiksi --

to the elderly,

vanhuksille,

to our children,

lapsillemme,

to us.

meille.

Have we so lost confidence

Tässäkö määrin olemme menettäneet luottamuksemme siihen,

that we will be there for each other?

että olisimme läsnä toinen toisillemme?

During my research

Kun tein tutkimusta,

I worked in nursing homes,

työskentelin vanhainkodeissa,

and I brought in these sociable robots

ja vein sinne mainitsemiani sosiaalisia robotteja,

that were designed to give the elderly

jotka oli suunniteltu saamaan vanhukset tuntemaan,

the feeling that they were understood.

että heitä ymmärrettiin.

And one day I came in

Kun sitten eräänä päivänä tulin töihin,

and a woman who had lost a child

eräs lapsensa menettänyt nainen

was talking to a robot

oli puhumassa robotille,

in the shape of a baby seal.

joka oli hylkeenpoikasen muotoinen.

It seemed to be looking in her eyes.

Robotti tuntui katsovan häntä silmiin.

It seemed to be following the conversation.

Se tuntui seuraavan keskustelua.

It comforted her.

Se lohdutti häntä.

And many people found this amazing.

Monien mielestä tämä oli ihmeellistä.

But that woman was trying to make sense of her life

Nainen yritti kuitenkin ymmärtää elämäänsä

with a machine that had no experience

sellaisen koneen avulla, joka ei tunne

of the arc of a human life.

ihmiselämän kaarta.

That robot put on a great show.

Robotti pisti pystyyn hyvän shown.

And we're vulnerable.

Me olemme haavoittuvaisia.

People experience pretend empathy

Ihmiset kokevat keinotekoisen empatian

as though it were the real thing.

oikean empatian tavoin.

So during that moment

Niinpä sinä hetkenä,

when that woman

jona se nainen

was experiencing that pretend empathy,

koki keinotekoista empatiaa,

I was thinking, "That robot can't empathize.

ajattelin: "Ei tuo robotti voi tuntea empatiaa.

It doesn't face death.

Se ei kohtaa kuolemaa.

It doesn't know life."

Se ei tunne elämää."

And as that woman took comfort

Ja kun se nainen lohduttautui

in her robot companion,

robottiseuralaiseensa,

I didn't find it amazing;

en pitänyt sitä hämmästyttävänä.

I found it one of the most wrenching, complicated moments

Minusta se oli yksi raastavimmista,

in my 15 years of work.

ristiriitaisimmista hetkistä 15-vuotisella urallani.

But when I stepped back,

Mutta ottaessani etäisyyttä

I felt myself

tunsin olevani

at the cold, hard center

kylmässä, kovassa

of a perfect storm.

pyörremyrskyn ytimessä.

We expect more from technology

Me odotamme enemmän teknologialta

and less from each other.

ja vähemmän toisiltamme.

And I ask myself,

Se saa minut kysymään itseltäni:

"Why have things come to this?"

"Miksi tähän on tultu?"

And I believe it's because

Uskon että syy on siinä,

technology appeals to us most

että teknologia vetoaa eniten

where we are most vulnerable.

suurimpiin heikkouksiimme.

And we are vulnerable.

Ja heikkoja me olemme.

We're lonely,

Olemme yksinäisiä,

but we're afraid of intimacy.

mutta pelkäämme läheisyyttä.

And so from social networks to sociable robots,

Joten sosiaalisesta mediasta sosiaalisiin robotteihin

we're designing technologies

suunnittelemme teknologiaa,

that will give us the illusion of companionship

joka tuottaa toveruuden harhakuvan

without the demands of friendship.

ilman ystävyyteen kuuluvia vaatimuksia.

We turn to technology to help us feel connected

Käännymme teknologian puoleen, kun haluamme tuntea yhteyttä

in ways we can comfortably control.

tavoilla, joita voimme mukavasti hallita.

But we're not so comfortable.

Emme kuitenkaan ole kovin mukavasti.

We are not so much in control.

Emmekä erityisen vahvasti ohjaimissa.

These days, those phones in our pockets

Taskuissamme olevat puhelimet

are changing our minds and hearts

muuttavat mielemme ja sydämemme,

because they offer us

koska ne tarjoavat meille

three gratifying fantasies.

kolmea ilahduttavaa fantasiaa.

One, that we can put our attention

Ensiksi, että voisimme keskittää huomiomme

wherever we want it to be;

mihin vain haluamme.

two, that we will always be heard;

Toiseksi, että tulisimme aina kuulluiksi,

and three, that we will never have to be alone.

ja kolmanneksi, ettei meidän koskaan tarvitse olla yksin.

And that third idea,

Tuo kolmas ajatus,

that we will never have to be alone,

ettei meidän koskaan tarvitse olla yksin,

is central to changing our psyches.

on olennainen psyykemme muokkaamisessa.

Because the moment that people are alone,

On nimittäin niin, että heti kun ihmiset ovat yksin,

even for a few seconds,

edes pari sekuntia,

they become anxious, they panic, they fidget,

he tulevat ahdistuneiksi, he hätääntyvät, he sätkivät,

they reach for a device.

he ojentavat kätensä kohti jotakin laitetta.

Just think of people at a checkout line

Ajattelkaa ihmisiä kaupan jonossa

or at a red light.

tai punaisissa valoissa.

Being alone feels like a problem that needs to be solved.

Yksinolo tuntuu ongelmalta, joka pitää ratkaista.

And so people try to solve it by connecting.

Ja niin ihmiset yrittävät ratkaista sitä yhdistämällä.

But here, connection

Tässä tapauksessa yhteys on kuitenkin

is more like a symptom than a cure.

ennemmin oire kuin lääke.

It expresses, but it doesn't solve,

Se välttää perimmäisen ongelman,

an underlying problem.

mutta ei ratkaise sitä.

But more than a symptom,

Tämä ei kuitenkaan ole pelkkä oire,

constant connection is changing

sillä jatkuva yhteys muihin muuttaa sitä,

the way people think of themselves.

miten ihmiset mieltävät itsensä.

It's shaping a new way of being.

Se muotoilee uutta olemisen tapaa.

The best way to describe it is,

Uutta tapaa kuvaa parhaiten:

I share therefore I am.

Jaan, siis olen.

We use technology to define ourselves

Käytämme teknologiaa määrittelemään itsemme,

by sharing our thoughts and feelings

kun jaamme ajatuksiamme ja tunteitamme

even as we're having them.

jopa niitä kokiessamme.

So before it was:

Ennen siis ajateltiin:

I have a feeling,

"Tunnen jotain,

I want to make a call.

haluan soittaa jollekulle."

Now it's: I want to have a feeling,

Nykyään vastaava menee: "Haluan tuntea jotain,

I need to send a text.

täytyypä lähettää tekstari."

The problem with this new regime

Ongelma tässä uudessa

of "I share therefore I am"

"jaan siis olen" -mallissa on se,

is that, if we don't have connection,

että jos emme ole yhteydessä muihin,

we don't feel like ourselves.

emme tunne olevamme oma itsemme.

We almost don't feel ourselves.

Emme melkein tunne itseämme.

So what do we do? We connect more and more.

Mitä siis teemme? Olemme yhteydessä aina vain enemmän.

But in the process,

Mutta siinä samalla

we set ourselves up to be isolated.

asetamme itsemme alttiiksi eristymiselle.

How do you get from connection to isolation?

Miten yhteydestä päädytään eristykseen?

You end up isolated

Eristyksiin päätyy,

if you don't cultivate the capacity for solitude,

jos ei pidä huolta kyvystä olla yksin,

the ability to be separate,

kyvystä olla erillään,

to gather yourself.

kyvystä koota itsensä.

Solitude is where you find yourself

Yksin ollessaan löytää itsensä,

so that you can reach out to other people

jolloin pystyy kurkottamaan kohti muita

and form real attachments.

ja muodostamaan oikeita kiintymyssuhteita.

When we don't have the capacity for solitude,

Kun emme osaa olla yksinämme,

we turn to other people in order to feel less anxious

käännymme toisten puoleen, jottemme olisi niin ahdistuneita

or in order to feel alive.

tai jotta tuntisimme olevamme elossa.

When this happens,

Kun näin käy,

we're not able to appreciate who they are.

emme pysty arvostamaan muiden persoonallisuutta.

It's as though we're using them

Vähän kuin käyttäisimme heitä

as spare parts

varaosina

to support our fragile sense of self.

tukemaan hataraa minäkuvaamme.

We slip into thinking that always being connected

Ajaudumme ajattelemaan, että alituinen verkkoyhteys

is going to make us feel less alone.

saa meidät tuntemaan olomme vähemmän yksinäiseksi.

But we're at risk,

Siinä otamme kuitenkin riskin,

because actually it's the opposite that's true.

sillä totuus on aivan päinvastainen.

If we're not able to be alone,

Jos emme osaa olla yksin,

we're going to be more lonely.

edessä on vielä yksinäisempiä aikoja.

And if we don't teach our children to be alone,

Jos emme opeta lapsiammekaan olemaan itsekseen,

they're only going to know

he oppivat tuntemaan vain

how to be lonely.

yksinäisyyden.

When I spoke at TED in 1996,

Kun puhuin TED-tilaisuudessa vuonna 1996,

reporting on my studies

raportoin tutkimuksistani

of the early virtual communities,

koskien varhaisia virtuaaliyhteisöjä

I said, "Those who make the most

ja sanoin: "Ne, jotka ottavat kaiken irti

of their lives on the screen

kuvaruutuelämästään,

come to it in a spirit of self-reflection."

suhtautuvat siihen itsetutkiskelun hengessä."

And that's what I'm calling for here, now:

Sitä peräänkuulutan nykyisyydessäkin:

reflection and, more than that, a conversation

pohdiskelua ja ennen kaikkea keskustelua siitä,

about where our current use of technology

mihin nykyinen tapamme käyttää teknologiaa

may be taking us,

saattaa meidät viedä

what it might be costing us.

ja millainen on sen hinta.

We're smitten with technology.

Olemme ihastuneet teknologiaan.

And we're afraid, like young lovers,

Ja pelkäämme kuin nuoret rakastavaiset,

that too much talking might spoil the romance.

että liiallinen keskustelu saattaa pilata romanssin.

But it's time to talk.

Nyt on kuitenkin aika puhua.

We grew up with digital technology

Kasvoimme yhdessä digitaalisen teknologian kanssa

and so we see it as all grown up.

ja niinpä pidämme sitäkin nyt täysikasvuisena.

But it's not, it's early days.

Mutta ei se ole. Se on vasta alkuvaiheissaan.

There's plenty of time

Meillä on paljon aikaa

for us to reconsider how we use it,

harkita, kuinka sitä käytämme,

how we build it.

millaisen siitä rakennamme.

I'm not suggesting

En ehdota,

that we turn away from our devices,

että hylkäämme laitteemme,

just that we develop a more self-aware relationship

vaan että kehittäisimme tiedostavamman suhteen

with them, with each other

laitteisiin, toisiimme

and with ourselves.

ja itseemme.

I see some first steps.

Näen joitain ensiaskelia.

Start thinking of solitude

Alkakaa ajatella yksikseen olemista

as a good thing.

hyvänä asiana.

Make room for it.

Raivatkaa sille aikaa.

Find ways to demonstrate this

Keksikää tapoja osoittaa

as a value to your children.

lapsillenne, että yksinolo on arvokasta.

Create sacred spaces at home --

Julistakaa tietyt kodin tilat --

the kitchen, the dining room --

keittiö tai olohuone --

and reclaim them for conversation.

keskustelulle pyhitetyiksi tiloiksi.

Do the same thing at work.

Tehkää sama työpaikoilla.

At work, we're so busy communicating

Töissä meillä on usein niin kiire kommunikoida,

that we often don't have time to think,

ettei meille jää aikaa ajatella

we don't have time to talk,

eikä kertoa

about the things that really matter.

asioita, joilla todella on merkitystä.

Change that.

Muuttakaa se.

Most important, we all really need to listen to each other,

Tärkeää on ennen kaikkea, että kuuntelemme toisiamme,

including to the boring bits.

myös niitä pitkästyttäviä juttuja.

Because it's when we stumble

Asia kun on niin, että kun kompastelemme

or hesitate or lose our words

tai epäröimme tai unohdamme sanoja,

that we reveal ourselves to each other.

paljastamme itsemme toisillemme.

Technology is making a bid

Teknologia tekee tarjouksen

to redefine human connection --

kommunikaation uudelleenmäärittelystä --

how we care for each other,

kuinka välitämme toisistamme,

how we care for ourselves --

kuinka välitämme itsestämme --

but it's also giving us the opportunity

mutta se antaa meille myös mahdollisuuden

to affirm our values

vahvistaa arvojamme

and our direction.

ja omaa suuntaamme.

I'm optimistic.

Olen optimistinen.

We have everything we need to start.

Meillä on kaikkea, mitä aloittamiseen tarvitaan.

We have each other.

Meillä on toisemme.

And we have the greatest chance of success

Suurin mahdollisuus menestyä meillä on,

if we recognize our vulnerability.

jos tunnistamme haavoittuvaisuutemme.

That we listen

Sen, että kuuntelemme,

when technology says

kun teknologia vakuuttaa

it will take something complicated

vievänsä pois jotain monimutkaista

and promises something simpler.

ja tuovansa tilalle jotakin yksinkertaisempaa.

So in my work,

Kuulen työssäni,

I hear that life is hard,

että elämä on kovaa,

relationships are filled with risk.

ihmissuhteet ovat riskejä pullollaan.

And then there's technology --

Ja sitten on teknologia:

simpler, hopeful,

yksinkertaisempi, toiveikas,

optimistic, ever-young.

optimistinen, ikinuori.

It's like calling in the cavalry.

Kuin soittaisi ratsuväen hätiin.

An ad campaign promises

Eräs mainoskampanja lupaa,

that online and with avatars,

että verkossa voit avatarten avulla

you can "Finally, love your friends

"vihdoinkin rakastaa ystäviäsi,

love your body, love your life,

rakastaa kehoasi, rakastaa elämääsi

online and with avatars."

verkossa ja avatarten avulla."

We're drawn to virtual romance,

Meitä vetävät puoleensä virtuaaliromantiikka,

to computer games that seem like worlds,

maailmoilta tuntuvat tietokonepelit,

to the idea that robots, robots,

ajatus siitä että roboteista, roboteista

will someday be our true companions.

tulee jonain päivänä oikeita seuralaisia.

We spend an evening on the social network

Vietämme illan sosiaalisessa mediassa

instead of going to the pub with friends.

emmekä mene baariin ystävien kanssa.

But our fantasies of substitution

Nämä fantasiat ihmissuhteiden korvaamisesta

have cost us.

ovat kuitenkin ottaneet omansa.

Now we all need to focus

Meidän kaikkien on nyt keskityttävä

on the many, many ways

niihin moniin, moniin tapoihin,

technology can lead us back

joilla teknologia voi johdattaa meidät takaisin

to our real lives, our own bodies,

oikeisiin elämiimme, omiin kehoihimme,

our own communities,

omiin yhteisöihimme,

our own politics,

omaan politiikkaamme,

our own planet.

omaan planeettaamme.

They need us.

Ne tarvitsevat meitä.

Let's talk about

Puhutaanpa siitä,

how we can use digital technology,

miten pystymme käyttämään digitaalista teknologiaa,

the technology of our dreams,

joka on unelmiemme teknologia,

to make this life

tehdäksemme tämän elämän

the life we can love.

elämäksi, jota voimme rakastaa.

Thank you.

Kiitos.

(Applause)

(Aplodeja)