Dan Dennett: Cute, sexy, sweet, funny

Kääntäjä: Yrjö Immonen Oikolukija: Ulla Vainio

I’m going around the world giving talks about Darwin,

Kiertelen maailmalla pitämässä puheita Darwinista,

and usually what I’m talking about

ja tavallisesti puhun

is Darwin’s strange inversion of reasoning.

Darwinin merkillisestä takaperoisesta päättelystä.

Now that title, that phrase, comes from a critic, an early critic,

Tätä nimitystä käytti hänen varhainen kriitikkonsa,

and this is a passage that I just love, and would like to read for you.

ja haluan lukea teille katkelman, jota suorastaan rakastan.

"In the theory with which we have to deal, Absolute Ignorance is the artificer;

"Käsittelemässämme teoriassa Täydellinen Tietämättömyys leikkii luojaa;

so that we may enunciate as the fundamental principle of the whole system,

joten voimme julistaa koko järjestelmän perusperiaatteeksi,

that, in order to make a perfect and beautiful machine,

ettei täydellisen ja kauniin koneen valmistamiseksi

it is not requisite to know how to make it.

välttämättä tarvitse tietää, kuinka se tehdään.

This proposition will be found on careful examination to express,

Huolellisessa tarkastelussa havaitsee

in condensed form, the essential purport of the Theory,

teorian olennaisen sanoman tiivistyvän tähän

and to express in a few words all Mr. Darwin’s meaning;

ja ilmaisevan lyhyesti herra Darwinin koko tarkoituksen:

who, by a strange inversion of reasoning,

Darwinin merkillinen takaperoinen järkeily

seems to think Absolute Ignorance fully qualified

antaa ymmärtää, että Täydellinen Tietämättömyys

to take the place of Absolute Wisdom in the achievements of creative skill."

pystyy korvaamaan Täydellisen Viisauden luomiskyvyn saavutukset."

Exactly. Exactly. And it is a strange inversion.

Täsmälleen. Täsmälleen. Merkillinen takaperoisuus.

A creationist pamphlet has this wonderful page in it:

Tässä loistokas sivu kreationistisesta kirjoitelmasta:

"Test Two:

"Testi kaksi:

Do you know of any building that didn’t have a builder? Yes/No.

Tiedätkö yhtään rakennusta, jolla ei ole rakentajaa? Kyllä. Ei.

Do you know of any painting that didn’t have a painter? Yes/No.

Tiedätkö yhtään maalausta, jolla ei ole maalaria? Kyllä. Ei.

Do you know of any car that didn’t have a maker? Yes/No.

Tiedätkö yhtään autoa, jolla ei ole valmistajaa? Kyllä. Ei.

If you answered 'Yes' for any of the above, give details."

Jos vastasit "KYLLÄ" johonkin yllä olevista, kerro tarkemmin."

A-ha! I mean, it really is a strange inversion of reasoning.

Ahaa! Todella merkillistä takaperoista päättelyä.

You would have thought it stands to reason

Luulisi olevan itsestään selvää,

that design requires an intelligent designer.

että suunnittelu vaatii älykkään suunnittelijan.

But Darwin shows that it’s just false.

Mutta Darwin osoittaa ajatuksen täysin vääräksi.

Today, though, I’m going to talk about Darwin’s other strange inversion,

Tänään puhun kuitenkin toisesta Darwinin merkillisestä nurinkurisuudesta,

which is equally puzzling at first, but in some ways just as important.

aluksi yhtä hämmentävästä, mutta jotensakin yhtä tärkeästä.

It stands to reason that we love chocolate cake because it is sweet.

Järkikin jo sanoo, että rakastamme suklaakakkua, koska se on makeaa.

Guys go for girls like this because they are sexy.

Kundit ovat hulluina näihin tyttöihin, koska tytöt ovat seksikkäitä.

We adore babies because they’re so cute.

Palvomme vauveleita, koska ne ovat niin söpöjä,

And, of course, we are amused by jokes because they are funny.

ja vitsit tietysti huvittavat meitä, koska ne ovat hauskoja.

This is all backwards. It is. And Darwin shows us why.

Tässä etenemme tosiaan peräpää edellä, ja Darwin kertoo miksi.

Let’s start with sweet. Our sweet tooth is basically an evolved sugar detector,

Aloitetaan makeasta. Makeanhimo perustuu kehittyneeseen sokerinilmaisijaan,

because sugar is high energy, and it’s just been wired up to the preferer,

sokeri on täyttä energiaa, jota meidät on karkeasti ilmaistuna

to put it very crudely, and that’s why we like sugar.

viritetty suosimaan. Siksi pidämme sokerista.

Honey is sweet because we like it, not "we like it because honey is sweet."

Hunaja on makeaa, koska pidämme siitä, eikä "pidämme hunajasta, koska se on makeaa".

There’s nothing intrinsically sweet about honey.

Hunaja ei ole mitenkään luontaisesti makeaa.

If you looked at glucose molecules till you were blind,

Vaikka tuijottaisi itsensä glukoosimolekyyleistä sokeaksi,

you wouldn’t see why they tasted sweet.

ei näkisi, miksi ne maistuvat makealta.

You have to look in our brains to understand why they’re sweet.

Makeuden syytä on etsittävä aivoistamme.

So if you think first there was sweetness,

Jos uskoo makeuden syntyneen ensiksi

and then we evolved to like sweetness,

ja meidän sitten kehittyneen pitämään makeasta,

you’ve got it backwards; that’s just wrong. It’s the other way round.

liikkuu perä edellä; on yksinkertaisesti väärässä. Päinvastoin,

Sweetness was born with the wiring which evolved.

makeus syntyi kehittyneestä virityksestä.

And there’s nothing intrinsically sexy about these young ladies.

Nämä nuoret naiset eivät ole mitenkään luontaisesti seksikkäitä.

And it’s a good thing that there isn’t, because if there were,

Ja hyvä niin, sillä jos näin olisi,

then Mother Nature would have a problem:

luontoäitimme olisi vaikeuksissa:

How on earth do you get chimps to mate?

Millä ihmeen keinolla simpanssit saisi parittelemaan?

Now you might think, ah, there’s a solution: hallucinations.

Voisi ajatella: "Ä-äh, onhan ratkaisu, hallusinaatiot."

That would be one way of doing it, but there’s a quicker way.

Näinkin voisi toimia, mutta on olemassa nopeampi tapa.

Just wire the chimps up to love that look,

Viritetään simpanssit rakastamaan tätä ulkoasua,

and apparently they do.

niin lienee käynytkin.

That’s all there is to it.

Muuta ei tarvita.

Over six million years, we and the chimps evolved our different ways.

Kuuden miljoonan vuoden mittaan me ja simpanssit kehityimme eri suuntiin.

We became bald-bodied, oddly enough;

Jostain kumman syystä meistä tuli karvattomia;

for one reason or another, they didn’t.

syystä tai toisesta niistä taas ei.

If we hadn’t, then probably this would be the height of sexiness.

Jos emme olisi kaljuuntuneet, tämä saattaisi olla seksikkyyden huippu.

Our sweet tooth is an evolved and instinctual preference for high-energy food.

Makeanhimomme on kehittynyt vaistomaiseksi mieltymykseksi tehoenergiaan.

It wasn’t designed for chocolate cake.

Sitä ei suunniteltu suklaakakkua varten.

Chocolate cake is a supernormal stimulus.

Suklaakakku on supernormaali ärsyke.

The term is owed to Niko Tinbergen,

Termin sorvasi Niko Tinbergen,

who did his famous experiments with gulls,

joka kuuluisissa lokkikokeissaan

where he found that that orange spot on the gull’s beak --

sai selville, että jos lokin nokan oranssia täplää

if he made a bigger, oranger spot

suurennettiin ja väriä vahvistettiin,

the gull chicks would peck at it even harder.

niin lokinpoikaset nokkivat sitä entistä ahkerammin.

It was a hyperstimulus for them, and they loved it.

Se oli niille hyperärsyke, jota ne rakastivat.

What we see with, say, chocolate cake

Se, minkä näemme vaikkapa suklaakakussa,

is it’s a supernormal stimulus to tweak our design wiring.

on supernormaali ärsyke perusvirityksemme hienosäätöön.

And there are lots of supernormal stimuli; chocolate cake is one.

Supernormaaleja ärsykkeitä on paljon; suklaakakku on yksi.

There's lots of supernormal stimuli for sexiness.

Seksikkyydelle on monia supernormaaleja ärsykkeitä.

And there's even supernormal stimuli for cuteness. Here’s a pretty good example.

Jopa söpöydelle on supernormaaleja ärsykkeitä. Tässä melko hyvä esimerkki.

It’s important that we love babies, and that we not be put off by, say, messy diapers.

On tärkeää, että rakastamme vauvoja, ja etteivät sotkuiset vaipat hetkauta meitä.

So babies have to attract our affection and our nurturing, and they do.

Vauvojen tulee houkutella esiin kiintymys- ja hoivatarpeemme. Kuten tapahtuukin.

And, by the way, a recent study shows that mothers

Mainittakoon, että tuore tutkimus osoittaa äitien

prefer the smell of the dirty diapers of their own baby.

asettavan etusijalle oman vauvansa likaiset vaipat.

So nature works on many levels here.

Luonto toimii monella tasolla.

But now, if babies didn’t look the way they do -- if babies looked like this,

Mutta jos vauvat eivät näyttäisi siltä miltä ne näyttävät, vaan tällaisilta,

that’s what we would find adorable, that’s what we would find --

pitäisimme niitä silloinkin hellyttävinä --

we would think, oh my goodness, do I ever want to hug that.

ajatellen: "Voi hyvät hykkyrät, kun joskus pääsisin halimaan tuollaista."

This is the strange inversion.

Tämä on merkillistä käänteisyyttä.

Well now, finally what about funny. My answer is, it’s the same story, the same story.

Entäpä sitten hauska? Vastaan: sama, sama vanha tarina.

This is the hard one, the one that isn’t obvious. That’s why I leave it to the end.

Tämä on hankalampi juttu, ei aivan ilmiselvä. Siksi jätin sen viimeiseksi.

And I won’t be able to say too much about it.

Enkä pysty sanomaan siitä kovinkaan paljon.

But you have to think evolutionarily, you have to think, what hard job that has to be done --

Täytyy miettiä evoluution kannalta, mikä hankala työ vaaditaan --

it’s dirty work, somebody’s got to do it --

jonkunhan on tehtävä likaiset työt --

is so important to give us such a powerful, inbuilt reward for it when we succeed.

ja on niin tärkeä, saadaksemme niin voimakkaan, luontaisen palkkion onnistuessamme.

Now, I think we've found the answer -- I and a few of my colleagues.

Luultavasti minä ja muutamat kollegani olemme löytäneet vastauksen.

It’s a neural system that’s wired up to reward the brain

Se on hermojärjestelmä, joka on virittynyt palkitsemaan aivomme

for doing a grubby clerical job.

sottaisista konttorihommista.

Our bumper sticker for this view is

Tätä näkemystä esittävä puskuritarramme

that this is the joy of debugging.

kertoo, että on kyse purkamisen ja korjaamisen ilosta.

Now I’m not going to have time to spell it all out,

Aikani ei riitä pitkiin selityksiin,

but I’ll just say that only some kinds of debugging get the reward.

mutta totean, että ainoastaan tietyt selvitys- ja purkutyöt palkitaan.

And what we’re doing is we’re using humor as a sort of neuroscientific probe

Käytämme huumoria eräänlaisena neurotieteellisenä anturina

by switching humor on and off, by turning the knob on a joke --

kytkemällä huumorin päälle ja pois, kääntämällä vitsin säätönuppia --

now it’s not funny ... oh, now it’s funnier ...

nyt se ei ole hauska ... ai, nyt se on hauskempi ...

now we’ll turn a little bit more ... now it’s not funny --

nyt väännämme vähän lisää ... nyt se ei ole hauska --

in this way, we can actually learn something

tällä tavoin voimme itse asiassa oppia jotain

about the architecture of the brain,

aivojemme rakenteista,

the functional architecture of the brain.

aivojemme toiminnallisista rakenteista.

Matthew Hurley is the first author of this. We call it the Hurley Model.

Matthew Hurley on idean isä. Puhumme Hurleyn mallista.

He’s a computer scientist, Reginald Adams a psychologist, and there I am,

Hän on tietojenkäsittelytieteilijä, Reginald Adams psykologi ja tuossa olen itse.

and we’re putting this together into a book.

Teemme yhteistuumin kirjan tästä aiheesta.

Thank you very much.

Kiitoksia paljon.