Where does creativity hide? | Amy Tan

Kääntäjä: Ulla Vainio Oikolukija: Sami Andberg

The Value of Nothing: Out of Nothing Comes Something.

"Tyhjyyden merkitys: tyhjästä tulee jotain."

That was an essay I wrote when I was 11 years old

Se oli essee, jonka kirjoitin 11-vuotiaana

and I got a B+. (Laughter)

ja sain arvosanan B+.

What I'm going to talk about: nothing out of something, and how we create.

Mistä aion puhua: tyhjästä, ja miten luomme siitä jotain.

And I'm gonna try and do that within

Aion tehdä tämän

the 18-minute time span that we were told to stay within,

niiden 18 minuutin aikana, missä meitä pyydettiin pitäytymään,

and to follow the TED commandments:

ja seurata TEDin käskyjä:

that is, actually, something that creates

jotka, itse asiassa, luovat

a near-death experience,

rajatilakokemuksen,

but near-death is good for creativity.

mutta rajatila on hyvä luovuudelle.

(Laughter) OK.

(Naurua) OK.

So, I also want to explain,

Haluan myös selittää,

because Dave Eggers said he was going to heckle me

koska Dave Eggers uhkasi häiritä minua,

if I said anything that was a lie, or not true to universal creativity.

jos sanoisin jotain, mikä on valhe tai ei päde yleisesti luovuudesta.

And I've done it this way for half the audience, who is scientific.

Yleisön tieteelliselle osalle määrittelin sen näin.

When I say we, I don't mean you, necessarily;

Kun sanon 'me', en tarkoita välttämättä teitä;

I mean me, and my right brain, my left brain

tarkoitan minua, ja oikeaa ja vasenta aivoani,

and the one that's in between that is the censor

ja sitä, joka on välissä ja sensuroi

and tells me what I'm saying is wrong.

ja kertoo minulle, mitä olen sanomassa väärin.

And I'm going do that also by looking at

Aion tehdä sen myös katsomalla jotain,

what I think is part of my creative process,

minkä luulen olevan osa luovaa prosessiani,

which includes a number of things that happened, actually --

mikä sisältää useita asioita, jotka tapahtuivat -- itse asiassa --

the nothing started even earlier than the moment

tyhjyys alkoi jopa aiemmin kuin tuo hetki,

in which I'm creating something new.

jolloin luon jotain uutta.

And that includes nature, and nurture,

Se sisältää luonnon, ja huolenpidon,

and what I refer to as nightmares.

ja jotain, mitä kutsun huonoiksi uniksi.

Now in the nature area, we look at whether or not

Luonnon alalla, katsomme olemmeko

we are innately equipped with something, perhaps

luontaisesti varustautuneita -- kenties

in our brains, some abnormal chromosome

aivoissamme on jokin epänormaali kromosomi,

that causes this muse-like effect.

joka aiheuttaa muusan tyyppisen vaikutuksen.

And some people would say that we're born with it in some other means.

Jotkut ihmiset sanoisivat, että olemme syntyneet sen kanssa jotenkin toisella tapaa,

And others, like my mother,

ja toiset, kuten äitini,

would say that I get my material from past lives.

sanoisivat, että saan materiaalini edellisistä elämistäni.

Some people would also say that creativity

Jotkut ihmiset sanoisivat, että luovuus

may be a function of some other neurological quirk --

saattaa olla jonkin neurologisen oikun vaikutus --

van Gogh syndrome -- that you have a little bit of, you know, psychosis, or depression.

van Gogh -syndrooma -- että on pikkuisen psykoosia tai masennusta.

I do have to say, somebody -- I read recently

Täytyy sanoa, joku -- Luin vähän aikaa sitten,

that van Gogh wasn't really necessarily psychotic,

että van Gogh ei ollut välttämättä psykoottinen.

that he might have had temporal lobe seizures,

Hänellä saattoi olla ohimolohkossa kohtaus,

and that might have caused his spurt of creativity, and I don't --

ja se olisi saattanut aiheuttaa luovuuspyrähdyksiä, ja minä en --

I suppose it does something in some part of your brain.

Kaipa se tekee jotain jossain päin aivoja.

And I will mention that I actually developed

Mainittakoon, että itse asiassa minulle kehittyi

temporal lobe seizures a number of years ago,

ohimolohkon kohtauksia useita vuosia sitten,

but it was during the time I was writing my last book,

mutta se kävi silloin, kun kirjoitin viimeisintä kirjaani,

and some people say that book is quite different.

ja jotkut sanovat, että se kirja on melko erilainen.

I think that part of it also begins with a sense of identity crisis:

Uskon, että osa siitä alkaa identiteettikriisistä:

you know, who am I, why am I this particular person,

kuka olen, miksi olen tämä tietty henkilö,

why am I not black like everybody else?

miksi en ole musta niin kuin kaikki muut?

And sometimes you're equipped with skills,

Joskus saattaa olla varustettu taidoilla,

but they may not be the kind of skills that enable creativity.

mutta ne eivät välttämättä ole luovuutta edistäviä.

I used to draw. I thought I would be an artist.

Tapasin piirtää. Ajattelin ryhtyä taiteilijaksi.

And I had a miniature poodle.

Minulla oli miniatyyrivillakoira.

And it wasn't bad, but it wasn't really creative.

Se ei ollut hassumpaa, mutta ei kovin luovaa.

Because all I could really do was represent in a very one-on-one way.

Pystyin vain esittämään kaiken yksi yhteen.

And I have a sense that I probably copied this from a book.

Minulla on muistikuva, että luultavasti kopioin tämän kirjasta.

And then, I also wasn't really shining in a certain area that I wanted to be,

Ja en loistanut eräällä alalla, jolla halusin.

and you know, you look at those scores, and it wasn't bad,

Katsokaa noita arvosanoja. Eivät ne ole surkeita,

but it was not certainly predictive that I would one day make

mutta ne eivät todellakaan ennustaneet, että jonain päivänä

my living out of the artful arrangement of words.

saisin elantoni taiteellisesta sanojen järjestelystä.

Also, one of the principles of creativity is to have a little childhood trauma.

Yksi luovuuden periaatteista on olla kokenut pieni lapsuuden trauma.

And I had the usual kind that I think a lot of people had,

Minulla oli se tavallinen, jollaisen uskon monilla olevan.

and that is that, you know, I had expectations placed on me.

Minuun asetettiin odotuksia.

That figure right there, by the way,

Tuo kuva muuten

figure right there was a toy given to me when I was but nine years old,

on leikkikalu, joka minulle annettin, kun olin vain yhdeksänvuotias,

and it was to help me become a doctor from a very early age.

ja sen piti auttaa minua tulemaan lääkäriksi nuoresta pitäen.

I have some ones that were long lasting: from the age of five to 15,

Minulla on joitain, jotka kestivät pitkään: viisivuotiaasta 15-vuotiaaksi

this was supposed to be my side occupation,

tämän olin tarkoitus olla sivutyöni,

and it led to a sense of failure.

ja se johti epäonnistumisen tunteeseen.

But actually, there was something quite real in my life

Itse asiassa jotain todellista tapahtui elämässäni,

that happened when I was about 14.

kun olin noin 14-vuotias.

And it was discovered that my brother, in 1967, and then my father,

Veljelläni havaittiin vuonna 1967, ja sitten isälläni, kuusi kuukautta myöhemmin,

six months later, had brain tumors.

aivokasvaimia.

And my mother believed that something had gone wrong,

Äitini uskoi, että jotain oli mennyt pieleen,

and she was gonna find out what it was, and she was gonna fix it.

ja hän selvittäisi, mikä se oli. Ja sitten hän korjaisi sen.

My father was a Baptist minister, and he believed in miracles,

Isäni oli baptistikirkkoherra, ja hän uskoi ihmeisiin,

and that God's will would take care of that.

ja että Jumala pitäisi asiasta huolen.

But, of course, they ended up dying, six months apart.

Mutta tietenkin he kuolivat, kuusi kuukautta erillään.

And after that, my mother believed that it was fate, or curses

Sen jälkeen äitini uskoi, että se oli kohtalo tai kirous

-- she went looking through all the reasons in the universe

-- hän etsi kaikkia mahdollisia syitä,

why this would have happened.

miksi se tapahtui.

Everything except randomness. She did not believe in randomness.

Kaikki muut paitsi sattuman. Hän ei uskonut sattumaan.

There was a reason for everything.

Kaikelle oli syy.

And one of the reasons, she thought, was that her mother,

Ja yksi syy, hän uskoi, oli, että

who had died when she was very young, was angry at her.

hänen äitinsä, joka oli kuollut hänen ollessaan nuori, oli hänelle vihainen.

And so, I had this notion of death all around me,

Joten ympärilläni oli koko ajan ajatus kuolemasta,

because my mother also believed that I would be next, and she would be next.

koska äitini myös uskoi, että minä olisin seuraava, ja hän olisi seuraava.

And when you are faced with the prospect of death very soon,

Ja kun arvelee kuolevansa melko pian,

you begin to think very much about everything.

alkaa ajatella melko lailla kaikkea.

You become very creative, in a survival sense.

Muuttuu hyvin luovaksi, selviytyjätyyliin.

And this, then, led to my big questions.

Ja se johti isoihin kysymyksiini.

And they're the same ones that I have today.

Ne ovat samoja, jotka minulla on edelleen.

And they are: why do things happen, and how do things happen?

Ne ovat: Miksi asioita tapahtuu, ja miten asioita tapahtuu?

And the one my mother asked: how do I make things happen?

Ja äitini kysymys: Miten saan asioita tapahtumaan?

It's a wonderful way to look at these questions, when you write a story.

On hieno keino katsoa näitä kysymyksiä, kun kirjoittaa tarinaa.

Because, after all, in that framework, between page one and 300,

Koska loppujen lopuksi, niissä puitteissa, sivun yksi ja 300 välillä,

you have to answer this question of why things happen, how things happen,

täytyy vastata kysymykseen miksi asiat tapahtuvat, miten asiat tapahtuvat,

in what order they happen. What are the influences?

missä järjestyksessä ne tapahtuvat. Mitä vaikutuksia niillä on?

How do I, as the narrator, as the writer, also influence that?

Miten minä kertojana, kirjoittajana, myös vaikutan siihen?

And it's also one that, I think, many of our scientists have been asking.

Se on myös kysymys, jota uskoakseni useat tieteilijämme ovat kysyneet.

It's a kind of cosmology, and I have to develop a cosmology of my own universe,

Se on jonkinlaista kosmologiaa, ja oman universumini luojana,

as the creator of that universe.

minun pitää kehittää sen kosmologia.

And you see, there's a lot of back and forth

On paljon edestakaista liikettä

in trying to make that happen, trying to figure it out

yrityksessä saada se tapahtumaan,

-- years and years, oftentimes.

yrittäessä ymmärtää -- usein vuosikausia.

So, when I look at creativity, I also think that it is this sense or this inability

Joten katsoessani luovuutta, ajattelen, että se on myös kyvyttömyyttä

to repress, my looking at associations in practically anything in life.

tukahduttaa assosiaatioiden etsimistä kaikesta elämässä.

And I got a lot of them during what's been going on

Sain niitä paljon kaiken tämän aikana,

throughout this conference,

koko konferenssin ajan,

almost everything that's been going on.

melkein kaikesta näkemästäni.

And so I'm going to use, as the metaphor, this association:

Aion käyttää metaforana tästä assiosiaatiosta

quantum mechanics, which I really don't understand,

kvanttimekaniikkaa, jota en oikeasti ymmärrä,

but I'm still gonna use it as the process

mutta aion silti käyttää sitä prosessina

for explaining how it is the metaphor.

selittääkseni miten se on metafora.

So, in quantum mechanics, of course, you have dark energy and dark matter.

Kvanttimekaniikassa on, tietenkin, pimeää energiaa ja pimeää ainetta.

And it's the same thing in looking at these questions of how things happen.

Ja se on sama asia, kun katsoo kysymyksiä, miten asiat tapahtuvat.

There's a lot of unknown, and you often don't know what it is except by its absence.

On paljon tuntematonta, ja usein sen huomaa vain jonkin poissaolosta.

But when you make those associations,

Mutta tehdessään nuo assosiaatiot,

you want them to come together in a kind of synergy in the story,

niiden haluaa yhdistyvän tarinassa synergiaa luoden,

and what you're finding is what matters. The meaning.

ja vain se, mitä löytää, merkitsee. Tarkoitus.

And that's what I look for in my work, a personal meaning.

Sitä etsin työssäni, henkilökohtaista tarkoitusta.

There is also the uncertainty principle, which is part of quantum mechanics,

On myös epävarmuusperiaate, joka on osa kvanttimekaniikkaa,

as I understand it. (Laughter)

ymmärtääkseni. (Naurua)

And this happens constantly in the writing.

Tämä tapahtuu jatkuvasti kirjoittaessa.

And there's the terrible and dreaded observer effect,

On hirveä ja pelätty havainnoitsijailmiö,

in which you're looking for something, and

jossa katselee jotain, ja

you know, things are happening simultaneously,

asiat tapahtuvat samanaikaisesti,

and you're looking at it in a different way,

ja katsoo sitä eri tavalla,

and you're trying to really look for the about-ness,

ja yrittää katsoa mistä on kysymys.

or what is this story about. And if you try too hard,

Tai mistä tarina kertoo. Ja jos yrittää liikaa,

then you will only write the about.

kirjoittaa vain kerronnasta.

You won't discover anything.

Ei löydä mitään.

And what you were supposed to find,

Se, mitä oli tarkoitus löytää,

what you hoped to find in some serendipitous way,

mitä toivoi löytävänsä, onnekkaan sattuman avulla,

is no longer there.

ei ole enää siellä.

Now, I don't want to ignore

En halua jättää huomiotta

the other side of what happens in our universe,

toista puolta tapahtumista universumissamme,

like many of our scientists have.

kuten useat tieteilijät ovat tehneet.

And so, I am going to just throw in string theory here,

Joten heitän kehiin säieteorian,

and just say that creative people are multidimensional,

ja sanon, että luovat ihmiset ovat moniulotteisia,

and there are 11 levels, I think, of anxiety.

ja on uskoakseni yksitoista ahdistuksen tasoa.

(Laughter) And they all operate at the same time.

(Naurua) Ja ne kaikki toimivat yhtä aikaa.

There is also a big question of ambiguity.

On myös iso kysymys monikäsitteisyydestä.

And I would link that to something called the cosmological constant.

Haluaisin yhdistää sen niin kutsuttuun kosmologiseen vakioon.

And you don't know what is operating, but something is operating there.

Ei tiedä, mikä toimii, mutta jokin siinä toimii.

And ambiguity, to me, is very uncomfortable

Monikäsitteisyys on hyvin epämukavaa

in my life, and I have it. Moral ambiguity.

elämässäni, ja minulla on sitä. Moraalista monikäsitteisyyttä.

It is constantly there. And, just as an example,

Se on aina siellä. Ihan vain esimerkkinä,

this is one that recently came to me.

tämä tuli tietooni vähän aikaa sitten.

It was something I read in an editorial by a woman

Luin yhden naisen kolumnia.

who was talking about the war in Iraq. And she said,

Hän puhui Irakin sodasta ja sanoi:

"Save a man from drowning, you are responsible to him for life."

"Pelasta mies hukkumiselta, ja olet vastuussa hänestä koko elämäsi."

A very famous Chinese saying, she said.

Hyvin kuuluisa kiinalainen sanonta, hän sanoi.

And that means because we went into Iraq, we should stay there

Siis, koska menimme Irakiin, meidän tulisi pysyä siellä

until things were solved. You know, maybe even 100 years.

kunnes asiat on selvitetty. Ehkä jopa 100 vuotta.

So, there was another one that I came across,

Tässä on toinen, johon törmäsin:

and it's "saving fish from drowning."

"kalan pelastaminen hukkumiselta."

And it's what Buddhist fishermen say,

Niin buddhalaiset kalastajat sanovat,

because they're not supposed to kill anything.

koska heidän ei pitäisi tappaa mitään.

And they also have to make a living, and people need to be fed.

Heidän pitää saada elantonsa. Ihmisten pitää saada ruokaa.

So their way of rationalizing that is they are saving the fish from drowning,

Joten he järkeilevät, että he pelastavat kalan hukkumiselta,

and unfortunately, in the process the fish die.

ja valitettavasti siinä prosessissa kalat kuolevat.

Now, what's encapsulated in both these drowning metaphors

Mitä nämä molemmat metaforat sisältävät

-- actually, one of them is my mother's interpretation,

-- itse asiassa, yksi niistä on äitini tulkinta,

and it is a famous Chinese saying, because she said it to me:

ja se on kuuluisa kiinalainen sanonta, koska hän sanoi sen minulle:

"save a man from drowning, you are responsible to him for life."

"Pelasta mies hukkumiselta, ja olet vastuussa hänelle koko elämäsi."

And it was a warning -- don't get involved in other people's business,

Se oli varoitus -- älä sekaannu muiden tekemisiin,

or you're going to get stuck.

tai jäät jumiin.

OK. I think if somebody really was drowning, she'd save them.

Uskon, että jos joku todella olisi hukkumassa, hän pelastaisi heidät.

But, both of these sayings -- saving a fish from drowning,

Mutta molemmat nämä sanonnat, kalan pelastaminen hukkumiselta,

or saving a man from drowning -- to me they had to do with intentions.

tai miehen pelastaminen hukkumiselta, minusta ne molemmat liittyvät aikomuksiin.

And all of us in life, when we see a situation, we have a response.

Me kaikki, nähdessämme tilanteen, reagoimme.

And then we have intentions.

Meillä kaikilla on aikomus.

There's an ambiguity of what that should be that we should do,

On epäselvyys siitä, mitä meidän tulisi tehdä,

and then we do something.

ja sitten teemme jotain.

And the results of that may not match what our intentions had been.

Tulos ei välttämättä sovi aikomuksiimme.

Maybe things go wrong. And so, after that, what are our responsibilities?

Ehkä asiat menevät pieleen. Mikä on silloin vastuumme?

What are we supposed to do?

Mitä meidän tulisi tehdä?

Do we stay in for life,

Olemmeko kiikissä koko elämämme,

or do we do something else and justify and say, well, my intentions were good,

vai teemmekö jotain muuta ja oikeutamme teon sillä, että aikomukseni olivat hyviä,

and therefore I cannot be held responsible for all of it?

ja siksi minua ei voi pitää vastuussa kaikesta siitä?

That is the ambiguity in my life

Tuo moniselitteisyys elämässäni

that really disturbed me, and led me to write a book called

todella häiritsee minua ja sai minut kirjoittamaan kirjan nimeltä

"Saving Fish From Drowning."

"Rouva Chenin henki".

I saw examples of that. Once I identified this question, it was all over the place.

Näin siitä esimerkkejä, kun tunnistin tämän kysymyksen. Se oli joka puolella.

I got these hints everywhere.

Sain näitä vihjeitä joka paikassa.

And then, in a way, I knew that they had always been there.

Ja sitten tavallaan tiesin, että ne ovat aina olleet siellä.

And then writing, that's what happens. I get these hints, these clues,

Kirjoittaminen tapahtuu. Saan näitä vihjeitä, vinkkejä,

and I realize that they've been obvious, and yet they have not been.

ja huomaan, että ne ovat olleet itsestään selviä, ja silti en ollut nähnyt niitä.

And what I need, in effect, is a focus.

Ja mitä käytännössä tarvitsen, on fokus.

And when I have the question, it is a focus.

Ja kun minulla on kysymys, se on fokus.

And all these things that seem to be flotsam and jetsam in life actually go through

Ja kaikki nämä asiat, jotka vaikuttavat ajopuulta ja hylkytavaralta elämässä itse asiassa menevät läpi

that question, and what happens is those particular things become relevant.

siihen kysymykseen, ja se, mitä noissa asioissa tapahtuu, muuttuu merkittäväksi.

And it seems like it's happening all the time.

Ja vaikuttaa siltä, että sitä tapahtuu koko ajan.

You think there's a sort of coincidence going on, a serendipity,

Sitä ajattelee, että jonkinlainen sattuma on meneillään, onnekas sattuma,

in which you're getting all this help from the universe.

jossa saa apua universumilta.

And it may also be explained that now you have a focus.

Sen voi selittää myös siltä, että on löytänyt fokuksen.

And you are noticing it more often.

Ja sen huomaa useammin. Sitä käyttää.

But you apply this.

Sitä alkaa katsoa asioita,

You begin to look at things having to do with your tensions.

joilla on jotain tekemistä jännitteidesi kanssa.

Your brother, who's fallen in trouble, do you take care of him?

Veljesi on joutunut vaikeuksiin. Autatko häntä?

Why or why not?

Miksi, miksi et?

It may be something that is perhaps more serious

Se voi olla jotain vähän vakavempaa

-- as I said, human rights in Burma.

-- kuten sanoin, ihmisoikeudet Burmassa.

I was thinking that I shouldn't go because somebody said, if I did, it would show

Ajattelin, ettei minun pitäisi mennä sinne, koska joku sanoi minulle, että se osoittaisi,

that I approved of the military regime there.

että hyväksyn heidän sotilashallituksensa.

And then, after a while, I had to ask myself,

Jonkin ajan päästä minun piti kysyä itseltäni:

"Why do we take on knowledge, why do we take on assumptions

"Miksi me uskomme tietoa,

that other people have given us?"

miksi uskomme oletuksia, joita muut ihmiset antavat meille?"

And it was the same thing that I felt when I was growing up,

Tunsin saman jutun kasvaessani,

and was hearing these rules of moral conduct from my father,

kuullessani moraalisen käytöksen sääntöjä isältäni,

who was a Baptist minister.

joka oli baptistikirkkoherra.

So I decided that I would go to Burma for my own intentions,

Joten päätin mennä Burmaan omien aikomusteni mukaisesti,

and still didn't know that if I went there,

tietämättä vielä, että jos menen sinne,

what the result of that would be, if I wrote a book --

mikä tulos sillä olisi, jos kirjoittaisin kirjan --

and I just would have to face that later, when the time came.

minun olisi vain kohdattava se myöhemmin, kun sen aika tuli.

We are all concerned with things that we see in the world that we are aware of.

Olemme kaikki kiinnostuneita asioista, joita näemme maailmassa, josta olemme tietoisia.

We come to this point and say, what do I as an individual do?

Tulemme tästä näkökulmasta ja kysymme, mitä voin tehdä yksilönä?

Not all of us can go to Africa, or work at hospitals,

Kaikki meistä eivät voi mennä Afrikkaan tai työskennellä sairaalassa,

so what do we do, if we have this moral response, this feeling?

joten mitä teemme, jos meillä on moraalinen velvoite, tämä tunne?

Also, I think one of the biggest things we are all looking at,

Ajattelen, että yksi isoimmista asioista on --

and we talked about today, is genocide.

ja puhuimme siitä tänään -- kansanmurha.

This leads to this question.

Se johtaa kysymykseen,

When I look at all these things that are morally ambiguous and uncomfortable,

kun katson näitä asioita, jotka ovat moraalisesti epäselviä ja epämukavia,

and I consider what my intentions should be,

ja mietin, mitä aikomuksieni tulisi olla,

I realize it goes back to this identity question that I had when I was a child

tajuan, että se palautuu lapsuuteni identiteettikysymykseen

-- and why am I here, and what is the meaning of my life,

-- miksi olen täällä, mikä on elämäni tarkoitus,

and what is my place in the universe?

ja mikä on paikkani universumissa?

It seems so obvious, and yet it is not.

Se tuntuu itsestään selvältä, vaikkei se olekaan.

We all hate moral ambiguity in some sense,

Me kaikki vihaamme moraalista moniselitteisyyttä jossain mielessä,

and yet it is also absolutely necessary.

ja silti se on myös täysin tarpeellista.

In writing a story, it is the place where I begin.

Tarinaa kirjoittaessa, aloitan siitä.

Sometimes I get help from the universe, it seems.

Joskus saan apua universumilta. Siltä se vaikuttaa.

My mother would say it was the ghost of my grandmother from the very first book,

Äitini sanoisi, että se oli isoäitini haamu ensimmäisestä kirjastani,

because it seemed I knew things I was not supposed to know.

koska vaikutti, että tiesin asioita, joita minun ei kuulunut tietää.

Instead of writing that the grandmother died accidentally,

Sen sijaan, että olisin kirjoittanut isoäidin kuolleen vahingossa,

from an overdose of opium, while having too much of a good time,

oopiumin yliannostukseen pitäessään hauskaa,

I actually put down in the story that the woman killed herself,

itse asiassa kirjoitin, että nainen tappoi itsensä,

and that actually was the way it happened.

ja niin se itse asiassa tapahtui.

And my mother decided that that information must have come from my grandmother.

Äitini päätti, että tiedon on täytynyt tulla isoäidiltäni.

There are also things, quite uncanny,

On myös asioita, jotka käsittämätöntä kyllä,

which bring me information that will help me in the writing of the book.

tuovat minulle informaatiota, joka auttaa minua kirjan kirjoittamisessa.

In this case, I was writing a story

Tässä tapauksessa, olin kirjoittamassa tarinaa,

that included some kind of detail, period of history, a certain location.

jossa oli detaljeja, historiallinen ajanjakso ja tietty paikka.

And I needed to find something historically that would match that.

Minun tarvitsi löytää jotain historiallista, joka sopisi siihen.

And I took down this book, and I --

Ja otin hyllystä kirjan, ja

first page that I flipped it to was exactly the setting, and the time period,

ensimmäisellä aukaisemallani sivulla oli juuri se tapahtuma ja aika.

and the kind of character I needed -- was the Taiping rebellion,

Tarvitsin hahmoa Taiping-kapinasta,

happening in the area near Guilin, outside of that,

joka tapahtui lähellä Guilinia, sen ulkopuolella,

and a character who thought he was the son of God.

ja hahmoa, joka luuli olevansa Jumalan poika.

You wonder, are these things random chance?

Mietityttää onko se puhdasta sattumaa?

Well, what is random? What is chance? What is luck?

Mitä on satunnaisuus? Sattuma? Onni?

What are things that you get from the universe that you can't really explain?

Mitä ovat asiat, jotka universumi antaa, mutta joita ei osaa selittää?

And that goes into the story, too.

Sekin tulee osaksi tarinaa.

These are the things I constantly think about from day to day.

Näitä asioita pohdin päivästä päivään.

Especially when good things happen,

Erityisesti, kun tapahtuu hyviä asioita,

and, in particular, when bad things happen.

ja varsinkin, kun tapahtuu pahoja.

But I do think there's a kind of serendipity,

Mutta uskon onnekkaaseen sattumaan,

and I do want to know what those elements are,

ja haluan tietää, mitä nuo elementit ovat,

so I can thank them, and also try to find them in my life.

jotta voin kiittää niitä, ja yritän myös löytää niitä elämässäni.

Because, again, I think that when I am aware of them, more of them happen.

Uskon, että ollessani niistä tietoinen, niitä tapahtuu enemmän.

Another chance encounter is when I went to a place

Toinen sattuma kävi, kun menin erääseen paikkaan

-- I just was with some friends, and we drove randomly to a different place,

-- olin siellä kavereiden kanssa ja ajoimme umpimähkässä eri paikkaan,

and we ended up in this non-tourist location,

ja päädyimme kauniiseen koskemattomaan kylään,

a beautiful village, pristine.

jossa ei ollut turisteja.

And we walked three valleys beyond,

Kävelimme kolme laaksoa pidemmälle,

and the third valley, there was something quite mysterious and ominous,

ja kolmannessa laaksossa oli jotain mystistä ja pahaenteistä,

a discomfort I felt. And then I knew that had to be [the] setting of my book.

tunsin itseni epämukavaksi. Silloin tiesin, että siitä tulisi tapahtumapaikka kirjaani.

And in writing one of the scenes, it happened in that third valley.

Ja yksi kohtaus tapahtui siinä kolmannessa laaksossa.

For some reason I wrote about cairns -- stacks of rocks -- that a man was building.

Jostain syystä kirjoitin kiviröykkiöistä, joita mies pinosi.

And I didn't know exactly why I had it, but it was so vivid.

Enkä tiennyt miksi näin sen elävänä mielessäni.

I got stuck, and a friend, when she asked if I would go for a walk with her dogs,

Jäin jumiin, ja ystäväni kysyi haluaisinko mennä ulkoiluttamaan hänen koiriaan,

that I said, sure. And about 45 minutes later,

joten vastasin meneväni. Noin 45 minuuttia myöhemmin,

walking along the beach, I came across this.

kävellessäni rantaa pitkin, näin tämän.

And it was a man, a Chinese man,

Se oli kiinalainen mies,

and he was stacking these things, not with glue, not with anything.

ja hän oli pinoamassa näitä juttuja, ei liimalla tai millään.

And I asked him, "How is it possible to do this?"

Kysyin häneltä, miten se on mahdollista?

And he said, "Well, I guess with everything in life, there's a place of balance."

Hän sanoi, että kuten kaiketi kaikelle elämässä, on olemassa tasapaino.

And this was exactly the meaning of my story at that point.

Ja se oli täsmälleen tarinani merkitys siinä kohtaa.

I had so many examples -- I have so many instances like this, when I'm writing a story,

Minulla on ollut paljon vastaavia tapahtumia kirjoittaessani tarinaa,

and I cannot explain it.

enkä osaa selittää sitä.

Is it because I had the filter that I have such a strong coincidence

Johtuuko se suodattimestani, että minulla on niin voimakkaita sattumuksia

in writing about these things?

näiden asioiden kirjoittamisessa?

Or is it a kind of serendipity that we cannot explain, like the cosmological constant?

Vai johtuuko se onnekkaista sattumista, joita emme voi selittää, kuten kosmologinen vakio?

A big thing that I also think about is accidents.

Iso asia, joita myös ajattelen, ovat onnettomuudet.

And as I said, my mother did not believe in randomness.

Kuten jo kerroin, äitini ei uskonut satunnaisuuteen.

What is the nature of accidents?

Millaisia onnettomuudet ovat?

And how are we going to assign what the responsibility and the causes are,

Miten aiomme langettaa vastuun ja syyt

outside of a court of law?

lakituvan ulkopuolella?

I was able to see that in a firsthand way,

Sain mahdollisuuden nähdä sen omin silmin,

when I went to beautiful Dong village, in Guizhou, the poorest province of China.

kun menin kauniiseen Dongin kylään Guizhoussa, Kiinan köyhimmässä provinssissa.

And I saw this beautiful place. I knew I wanted to come back.

Näin tämän kauniin paikan. Tiesin haluavani tulla takaisin.

And I had a chance to do that, when National Geographic asked me

Sain mahdollisuuden, kun National Geographic pyysi minua

if I wanted to write anything about China.

kirjoittamaan jotain Kiinasta.

And I said yes, about this village of singing people, singing minority.

Sanoin kirjoittavani tästä kylällisestä laulavia ihmisiä, laulavasta vähemmistöstä.

And they agreed, and between the time I saw this place and the next time I went,

He suostuivat siihen, ja sillä välillä kun näin paikan ja menin sinne uudelleen,

there was a terrible accident. A man, an old man, fell asleep,

tapahtui hirvittävä onnettomuus. Vanha mies nukahti

and his quilt dropped in a pan of fire that kept him warm.

ja hänen peittonsa tipahti tuleen, joka huolehti lämmityksestä.

60 homes were destroyed, and 40 were damaged.

60 kotia tuhoutui ja 40 vahingoittui.

Responsibility was assigned to the family.

Vastuu sysättiin perheelle.

The man's sons were banished to live three kilometers away, in a cowshed.

Miehen pojat karkotettiin elämään kolmen kilometrin päähän karjavajaan.

And, of course, as Westerners, we say, "Well, it was an accident. That's not fair.

Länsimaalaisina sanomme, että kyse oli onnettomuudesta. Se ei ole reilua.

It's the son, not the father."

Se on poika, ei isä.

When I go on a story, I have to let go of those kinds of beliefs.

Mennessäni tarinaan sisään minun on luovuttava tuollaisista uskomuksista.

It takes a while, but I have to let go of them and just go there, and be there.

Se kestää jonkin aikaa, mutta minun pitää päästää siitä irti ja olla paikalla.

And so I was there on three occasions, different seasons.

Joten olin siellä kolmena eri kertana, eri vuodenaikoina.

And I began to sense something different about the history,

Aloin ymmärtää jotain erilaista historiasta,

and what had happened before, and the nature of life in a very poor village,

ja mitä oli tapahtunut aiemmin, ja elämästä hyvin köyhässä kylässä,

and what you find as your joys, and your rituals, your traditions, your links

ja mitä ovat ilot, rituaalit, perinteet, ja sidokset

with other families. And I saw how this had a kind of justice, in its responsibility.

muihin perheisiin. Näin kuinka vastuussa oli tietynlainen oikeus.

I was able to find out also about the ceremony that they were using,

Sain myös tietää heidän käyttämästään seremoniasta,

a ceremony they hadn't used in about 29 years. And it was to send some men

jota he eivät olleet käyttäneet 29:ään vuoteen. Siinä Fengshui-mestari

-- a Feng Shui master sent men down to the underworld on ghost horses.

lähetti miehiä alas manalaan aavehevosilla.

Now you, as Westerners, and I, as Westerners,

Te ja minä länsimaalaisina

would say well, that's superstition. But after being there for a while,

sanoisimme sitä taikauskoksi. Mutta oltuaan siellä jonkin aikaa

and seeing the amazing things that happened,

ja nähtyään uskomattomia asioita tapahtuvan,

you begin to wonder whose beliefs are those that are in operation in the world,

alkaa pohtia kenen uskomukset toimivat maailmassa,

determining how things happen.

päättäen miten asiat tapahtuvat.

So I remained with them, and the more I wrote that story,

Joten jäin heidän luokseen, ja mitä enemmän kirjoitin tarinaa,

the more I got into those beliefs, and I think that's important for me

sitä syvemmälle pääsin niihin uskomuksiin. Minulle on tärkeää

-- to take on the beliefs, because that is where the story is real,

uskoa noihin uskomuksiin, koska niissä

and that is where I'm gonna find the answers

tarina on todellinen, ja

to how I feel about certain questions that I have in life.

"löydän vastaukset tuntemuksiini tietyistä kysymyksistä elämässäni."

Years go by, of course, and the writing, it doesn't happen instantly,

Vuodet toki vierivät ja kirjoittaminen ei tapahdu välittömästi,

as I'm trying to convey it to you here at TED.

kuten yritän välittää teille täällä TEDissä.

The book comes and it goes. When it arrives, it is no longer my book.

Kirja tulee ja menee. Kun se saapuu, se enää ole minun kirjani.

It is in the hands of readers, and they interpret it differently.

Se on lukijoiden käsissä, ja he tulkitsevat sen eri tavalla.

But I go back to this question of, how do I create something out of nothing?

Mutta palataanpa kysymykseeni, miten luon jotain tyhjästä?

And how do I create my own life?

Miten luon oman elämäni?

And I think it is by questioning,

Uskon, että kyseenalaistamalla

and saying to myself that there are no absolute truths.

ja sanomalla itselleni, ettei ole olemassa absoluuttisia totuuksia.

I believe in specifics, the specifics of story,

Uskon ominaisuuksiin, tarinan ominaisuuksiin,

and the past, the specifics of that past,

ja menneisyyteen, tuon menneisyyden ominaisuuksiin,

and what is happening in the story at that point.

ja mitä tapahtuu tarinassa siinä kohtaa.

I also believe that in thinking about things --

Uskon myös, että asioiden pohdiskelu --

my thinking about luck, and fate, and coincidences and accidents,

pohdintani onnesta, kohtalosta, sattumista, onnettomuuksista,

God's will, and the synchrony of mysterious forces --

Jumalan tahdosta, ja mysteeristen voimien synkronisuudesta,

I will come to some notion of what that is, how we create.

antavat minulle käsityksen siitä, miten luomme.

I have to think of my role. Where I am in the universe,

Minun täytyy ajatella rooliani. Missä olen universumissa,

and did somebody intend for me to be that way, or is it just something I came up with?

ja halusiko joku minun olevan tällainen, vai onko se vain omaa aikaansaannostani?

And I also can find that by imagining fully, and becoming what is imagined --

Olen myös sitä mieltä, että kuvittelemalla täysin, tulemalla osaksi kuvitelmaa,

and yet is in that real world, the fictional world.

olemalla siinä todellisessa, kuvitteellisessa maailmassa --

And that is how I find particles of truth, not the absolute truth, or the whole truth.

siten löydän niitä totuuden murusia, en absoluuttista totuutta tai koko totuutta.

And they have to be in all possibilities,

Niiden pitää olla kaikissa mahdollisuuksissa,

including those I never considered before.

myös niissä, joita en koskaan aiemmin ajatellut.

So, there are never complete answers.

Ei ole koskaan täydellisiä vastauksia.

Or rather, if there is an answer, it is to remind

Tai jos on vastaus, se muistuttaa

myself that there is uncertainty in everything,

minua, että kaikessa on epävarmuutta,

and that is good, because then I will discover something new.

ja se on hyvä, koska silloin löydän jotain uutta.

And if there is a partial answer, a more complete answer from me,

Jos on osittainen vastaus, täydellisempi vastaus minulta,

it is to simply imagine.

se on vain kuviteltava.

And to imagine is to put myself in that story,

Kuvittelemalla sijoitan itseni tarinaan,

until there was only -- there is a transparency between me and the story that I am creating.

kunnes on läpinäkyvyys minun ja luomani tarinan välillä.

And that's how I've discovered that if I feel what is in the story

Siten olen löytänyt, että jos tunnen mitä tarina sisältää

-- in one story -- then I come the closest, I think,

-- yksi tarina -- silloin pääsen lähimmäs

to knowing what compassion is, to feeling that compassion.

ymmärrystä siitä, mitä myötätunto on, ja myötätunnon tuntemista.

Because for everything,

Koska kaikessa,

in that question of how things happen, it has to do with the feeling.

kysyttäessä, miten asiat tapahtuvat, on kysymys tuntemisesta.

I have to become the story in order to understand a lot of that.

Minun on muututtava tarinaksi ymmärtääkseni sitä.

We've come to the end of the talk,

Olemme tulleet puheeni päätökseen,

and I will reveal what is in the bag, and it is the muse,

ja paljastan mitä on tässä pussissa. Se on muusani,

and it is the things that transform in our lives,

ja se on asiat, jotka muuttavat elämämme,

that are wonderful and stay with us.

jotka ovat ihania ja kulkevat mukanamme.

There she is.

Siinä hän on.

Thank you very much!

Kiitos erittäin paljon!

(Applause)

(Aplodeja)