Depression, the secret we share | Andrew Solomon

Kääntäjä: Yrjö Immonen Oikolukija: Ulla Vainio

"I felt a Funeral, in my Brain,

"Hautajaisia päässäni vietettiin,

and Mourners to and fro

siellä edestakaisin

kept treading -- treading -- till [it seemed]

suruväki kulki ja kulki,

kunnes tajun jo kadotin.

that Sense was breaking through --

And when they all were seated,

Kun he istuivat, toimitus alkoi

a Service, like a Drum --

kuin rummutus loputon,

kept beating -- beating -- till I [thought]

joka kumisi, kumisi, kunnes

oli mieleni tunnoton.

my Mind was going numb --

And then I heard them lift a Box and creak across my Soul

Sitten kuulin, kun arkkua nostettiin,

yli sieluni askeleet kirskuivat

with those same Boots of Lead, again,

samoin saappain lyijyisin,

then Space -- began to toll,

sitten taivas kuin yhtenä

As [all] the Heavens were a Bell, and Being, [but] an Ear,

kävi ruumiskellona soimaan

koko oleva korvanaan;

and I, and Silence, some strange Race,

minut yksin hiljaisuuteen

wrecked, solitary, here --

oli hylätty, vieraana.

[And] then a Plank in Reason, broke,

Jokin palkki päässäni silloin

and I fell down and down --

petti, ja putosin syvyyksiin

and hit a World, at every plunge,

suistuen yhä uudelleen

and Finished knowing -- then --"

jo tietymättömiin."

We know depression through metaphors.

Masennus tunnetaan metaforien kautta.

Emily Dickinson was able to convey it in language,

Emily Dickinson pystyi ilmaisemaan sen kielellisesti,

Goya in an image.

Goya kuvallisesti.

Half the purpose of art is to describe such iconic states.

Puolet taiteen merkitystä

on kuvata tällaisia ikonisia tiloja.

As for me, I had always thought myself tough,

Olin aina pitänyt itseäni lujana.

one of the people who could survive

Ihmisenä, joka selviytyisi hengissä

if I'd been sent to a concentration camp.

keskitysleiriltäkin.

In 1991, I had a series of losses.

Vuonna 1991 koin useita menetyksiä.

My mother died,

Äitini kuoli,

a relationship I'd been in ended,

parisuhteeni päättyi,

I moved back to the United States from some years abroad,

muutin takaisin Yhdysvaltoihin

vietettyäni muutaman vuoden ulkomailla,

and I got through all of those experiences intact.

ja selvisin tästä kaikesta ehjin nahoin.

But in 1994, three years later,

Mutta vuonna 1994, kolme vuotta myöhemmin,

I found myself losing interest in almost everything.

menetin mielenkiintoni miltei kaikkeen.

En halunnut tehdä mitään sellaista,

I didn't want to do any of the things I had previously wanted to do,

mitä olin ennen halunnut,

and I didn't know why.

enkä tajunnut miksi.

The opposite of depression is not happiness, but vitality.

Masennuksen vastakohta

ei ole onnellisuus, vaan elinvoimaisuus,

ja tuolloin elinvoimani

And it was vitality

that seemed to seep away from me in that moment.

tuntui hiipuvan.

Everything there was to do seemed like too much work.

Kaikki mahdollinen

tuntui liian työläältä.

I would come home

Kun tulin kotiin

and I would see the red light flashing on my answering machine,

ja näin punaisen valon välkkyvän puhelinvastaajassani,

and instead of being thrilled to hear from my friends,

en ollut innostunut kuulemaan ystävistäni,

I would think,

vaan ajattelin:

"What a lot of people that is to have to call back."

"Kuinka monelle ihmiselle onkaan soitettava."

Or I would decide I should have lunch,

Jos päätin tarvitsevani lounasta,

and then I would think, but I'd have to get the food out

ajattelin, että minun olisi otettava ruoka esille,

and put it on a plate

laitettava se lautaselle,

and cut it up and chew it and swallow it,

paloiteltava, pureskeltava ja nieltävä se.

and it felt to me like the Stations of the Cross.

Minulle se oli kuin Via Dolorosa.

And one of the things that often gets lost in discussions of depression

Yksi masennuksesta puhuttaessa usein

unohtuva asia on,

is that you know it's ridiculous.

että tietää sen naurettavaksi.

You know it's ridiculous while you're experiencing it.

Tietää sen naurettavaksi kärsiessään siitä.

You know that most people manage

Tietää useimpien ihmisten pystyvän

to listen to their messages and eat lunch

kuuntelemaan viestinsä, syömään lounaansa,

and organize themselves to take a shower

ottamaan suihkun

and go out the front door

ja menemään ovesta ulos

and that it's not a big deal,

tekemättä siitä suurta numeroa,

and yet you are nonetheless in its grip

ja kaikesta huolimatta on sen pihdeissä,

and you are unable to figure out any way around it.

eikä kykene löytämään mitään ulospääsyä.

And so I began to feel myself doing less

Huomasin tekeväni vähemmän,

and thinking less

ajattelevani vähemmän

and feeling less.

ja tuntevani vähemmän.

It was a kind of nullity.

Se oli jonkinlaista tyhjyyttä.

And then the anxiety set in.

Silloin iski ahdistus.

If you told me that I'd have to be depressed for the next month,

Jos minulle olisi sanottu, että minun pitäisi olla

masentunut seuraavan kuukauden ajan,

I would say, "As long I know it'll be over in November, I can do it."

olisin vastannut: "Mikäli se on varmasti ohi marraskuussa, se sopii."

But if you said to me,

Mutta jos minulle olisi sanottu,

"You have to have acute anxiety for the next month,"

että minun on on kärsittävä akuuttia ahdistusta seuraava kuukausi,

olisin mieluummin avannut ranteeni kuin kokenut sen.

I would rather slit my wrist than go through it.

It was the feeling all the time

Tuntui koko ajan siltä kuin

like that feeling you have if you're walking

olisi kävelemässä

and you slip or trip and the ground is rushing up at you,

ja liukastuisi tai kompastuisi,

ja törmäisi maahan,

but instead of lasting half a second, the way that does,

mutta tavallisen puolen sekunnin keston sijaan,

it lasted for six months.

tunne kesti puoli vuotta.

It's a sensation of being afraid all the time

Tuntee pelkäävänsä kaiken aikaa,

but not even knowing what it is that you're afraid of.

vaikkei edes tiedä mitä pelkää.

And it was at that point that I began to think

Siinä vaiheessa aloin ajatella,

that it was just too painful to be alive,

että oli liian raskasta olla elossa,

and that the only reason not to kill oneself

ja että ainoa syy olla tappamatta itseään,

was so as not to hurt other people.

oli olla satuttamatta muita ihmisiä.

And finally one day, I woke up

Lopulta eräänä päivänä heräsin

and I thought perhaps I'd had a stroke,

ja uskoin saaneeni aivoinfarktin,

because I lay in bed completely frozen,

koska makasin sängyssä täysin halvaantuneena

looking at the telephone, thinking,

katsellen puhelinta ja ajatellen:

"Something is wrong and I should call for help,"

"Kaikki ei ole kunnossa, ja minun pitäisi pyytää apua."

and I couldn't reach out my arm

En pystynyt ojentamaan kättäni

and pick up the phone and dial.

soittaakseni.

And finally, after four full hours of my lying and staring at it,

Lopulta kokonaiset neljä tuntia makailtuani ja tuijoteltuani puhelinta,

the phone rang,

se soi,

and somehow I managed to pick it up,

ja jollain keinoa onnistuin vastaamaan.

and it was my father, and I said,

Soittaja oli isäni,

ja sanoin: "Olen pahoissa vaikeuksissa.

"I'm in serious trouble. We need to do something."

On pakko tehdä jotain."

The next day I started with the medications and the therapy.

Seuraavana päivänä alkoi lääkitykseni

ja terapiani.

And I also started reckoning with this terrible question:

Aloin käsitellä

karmeaa kysymystä:

If I'm not the tough person

Ellen ole se vahva ihminen,

who could have made it through a concentration camp,

joka olisi selviytynyt keskitysleiriltä,

then who am I?

kuka sitten olen?

And if I have to take medication,

Jos joudun syömään lääkkeitä,

is that medication making me more fully myself,

tekevätkö ne minusta täydellisemmän itseni

or is it making me someone else?

vai jonkun toisen henkilön?

And how do I feel about it if it's making me someone else?

Miltä tuntuu,

jos lääkitys tekee minusta toisen ihmisen?

Aloittaessani taistelun minulla oli kaksi etua.

I had two advantages as I went into the fight.

The first is that I knew that, objectively speaking,

Ensinnäkin tiesin, että objektiivisesti ottaen,

I had a nice life,

minulla oli mukava elämä,

and that if I could only get well,

ja jos vain tervehtyisin,

there was something at the other end that was worth living for.

toisessa päässä olisi jotakin

elämisen arvoista.

And the other was that I had access to good treatment.

Toisekseen minulla oli mahdollisuus hyvään hoitoon.

But I nonetheless emerged and relapsed,

Siitä huolimatta pääsin pinnalle ja upposin pohjaan,

and emerged and relapsed,

pinnalle ja pohjaan,

and emerged and relapsed,

pinnalle ja pohjaan,

and finally understood

kunnes lopulta ymmärsin,

I would have to be on medication and in therapy forever.

että joutuisin olemaan lääkityksessä

ja terapiassa lopun ikääni.

And I thought,

Ajattelin: "Onko tämä kemiallinen ongelma

"But is it a chemical problem or a psychological problem?

vai psykologinen ongelma?

And does it need a chemical cure or a philosophical cure?"

Tarvitaanko kemiallista vai filosofista hoitoa?"

And I couldn't figure out which it was.

Enkä pystynyt ratkaisemaan kumpaa tarvittiin.

And then I understood that actually,

Sitten tajusin, että itse asiassa

we aren't advanced enough in either area for it to explain things fully.

kumpikaan alue ei ole tarpeeksi kehittynyt

pystyäkseen selittämään asian täysin.

The chemical cure and the psychological cure

Sekä kemiallisilla että psykologisilla hoitokeinoilla

both have a role to play,

oli sanansa sanottavana,

and I also figured out that depression was something

ja päättelin myös, että masennus on kietoutunut

niin syvälle sisimpäämme,

that was braided so deep into us

that there was no separating it from our character and personality.

ettei sitä voinut irrottaa

luonteestamme ja persoonallisuudestamme.

I want to say that the treatments we have for depression are appalling.

Väitän, että masennuksen nykyiset hoitokeinot

ovat tyrmistyttäviä.

Ne eivät ole kovinkaan tehokkaita.

They're not very effective.

They're extremely costly.

Ne ovat erittäin kalliita.

They come with innumerable side effects.

Niihin liittyy lukemattomia sivuvaikutuksia.

They're a disaster.

Ne ovat katastrofi.

Mutta olen kiitollinen, että elän nyt,

But I am so grateful that I live now and not 50 years ago,

enkä 50 vuotta sitten,

when there would have been almost nothing to be done.

jolloin juuri mitään ei olisi ollut

tehtävissä.

I hope that 50 years hence,

Toivon, että 50 vuoden kuluttua

people will hear about my treatments

ihmiset kuulevat, kuinka minua hoidettiin

ja järkyttyvät niin primitiivisistä

and be appalled that anyone endured such primitive science.

hoitometodeista.

Depression is the flaw in love.

Masennus on viallista rakkautta.

If you were married to someone and thought,

Jos olisit naimisissa ja ajattelisit:

"Well, if my wife dies, I'll find another one,"

"Jos vaimoni kuolee, löydän kyllä toisen."

it wouldn't be love as we know it.

Se ei olisi oikeata rakkautta.

There's no such thing as love without the anticipation of loss,

Rakkautta ei ole

ilman huolta sen menetyksestä.

and that specter of despair can be the engine of intimacy.

Epätoivon aave

voi olla läheisyyden lähde.

There are three things people tend to confuse:

Ihmiset sekoittavat helposti kolme asiaa:

depression, grief and sadness.

masennuksen, surun ja alakulon.

Grief is explicitly reactive.

Suru on selkeästi reaktiivista.

If you have a loss and you feel incredibly unhappy,

Jos koet menetyksen ja olet loputtoman onneton,

and then, six months later,

ja kuuden kuukauden kuluttua

you are still deeply sad, but you're functioning a little better,

olet yhä hyvin surullinen, mutta toimintakykysi on vähän parempi,

kyse on luultavastin surusta,

it's probably grief,

and it will probably ultimately resolve itself in some measure.

ja lopulta asiat selviävät

jossain määrin.

If you experience a catastrophic loss,

Jos koet katastrofaalisen menetyksen

and you feel terrible,

ja tunnet olosi hirvittäväksi,

and six months later you can barely function at all,

etkä pysty kuuden kuukauden kuluttua toimimaan juuri lainkaan,

then it's probably a depression that was triggered

kyseessä on todennäköisesti masennus,

jonka katastrofaaliset olosuhteet laukaisivat.

by the catastrophic circumstances.

The trajectory tells us a great deal.

Edistyminen kertoo paljon.

People think of depression as being just sadness.

Ihmiset luulevat masennusta pelkäksi alakuloksi.

It's much, much too much sadness,

Se on aivan liian paljon apeutta,

much too much grief

ihan liian paljon surua

at far too slight a cause.

aivan liian pienestä syystä.

As I set out to understand depression,

Pyrkiessäni ymmärtämään masennusta

and to interview people who had experienced it,

haastattelin ihmisiä, jotka olivat kokeneet sen,

I found that there were people who seemed, on the surface,

jotkut ihmiset tuntuivat

päällisin puolin kärsineen vain

to have what sounded like relatively mild depression

suhteellisen lievästä masennuksesta,

joka oli kuitenkin vammauttanut heidät pahasti.

who were nonetheless utterly disabled by it.

And there were other people who had what sounded

Toiset ihmiset

as they described it like terribly severe depression

kuvailivat masennustaan

äärettömän syväksi,

who nonetheless had good lives

mutta elivät hyvää elämää

in the interstices between their depressive episodes.

masennusjaksojensa väliaikoina.

And I set out to find out what it is that causes some people

Ryhdyin selvittämään,

mikä tekee joistakin ihmisistä

to be more resilient than other people.

toisia sitkeämpiä.

What are the mechanisms that allow people to survive?

Mitkä mekanismit

auttavat ihmisiä pysymään hengissä?

And I went out and I interviewed person after person

Lähdin haastattelemaan monia ihmisiä,

who was suffering with depression.

jotka kärsivät masennuksesta.

One of the first people I interviewed

Eräs ensimmäisistä haastattelemistani ihmisistä

kuvasi masennusta

described depression as a slower way of being dead,

hitaammaksi tavaksi olla kuollut,

and that was a good thing for me to hear early on

ja minun oli hyvä kuulla se heti alkuun,

because it reminded me that that slow way of being dead

koska se muistutti minulle,

että tuo hidas tapa olla kuollut

can lead to actual deadness,

voi johtaa oikeaan kuolemaan,

that this is a serious business.

mikä on vakava asia.

It's the leading disability worldwide,

Masennus on maailman yleisin vamma,

and people die of it every day.

ja ihmiset kuolevat siihen joka päivä.

One of the people I talked to when I was trying to understand this

Yksi ihmisistä, joille puhuin

yrittäessäni ymmärtää tämän,

was a beloved friend who I had known for many years,

oli rakas ystäväni,

jonka tunsin vuosien takaa.

and who had had a psychotic episode in her freshman year of college,

Hänellä oli ollut opintojensa alkuvaiheessa

psykoottinen jakso,

and then plummeted into a horrific depression.

jolloin hän sukelsi kauhistuttavaan masennukseen.

She had bipolar illness,

Hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö,

or manic depression, as it was then known.

joka tunnettiin silloin maanisena depressiona.

And then she did very well for many years on lithium,

Hän pärjäsi oikein hyvin

monia vuosia litiumin avulla,

mutta lopulta

and then eventually, she was taken off her lithium

hänet vieroitettiin litiumista,

to see how she would do without it,

jotta nähtäisiin, miten hän selviytyisi ilman sitä,

and she had another psychosis,

ja hän joutui uudelleen psykoosiin

and then plunged into the worst depression that I had ever seen

ja syöksyi pahimpaan koskaan näkemääni

masennukseen,

in which she sat in her parents' apartment,

jonka aikana hän istui vanhempiensa asunnossa

more or less catatonic, essentially without moving,

miltei katatonisena, pääosin liikkumattomana,

day after day after day.

päivät pääksytysten.

And when I interviewed her about that experience some years later --

Kun haastattelin häntä tästä kokemuksesta joitakin vuosia myöhemmin --

she's a poet and psychotherapist named Maggie Robbins --

hän on runoilija ja psykoterapeutti, nimeltään Maggie Robbins --

when I interviewed her, she said,

hän kertoi:

"I was singing 'Where Have All The Flowers Gone,'

"Lauloin 'Where Have All The Flowers Gone'

over and over, to occupy my mind.

kerta toisensa perään työllistääkseni aivojani.

I was singing to blot out the things my mind was saying,

Lauloin himmentääkseni aivoituksiani.

which were, 'You are nothing. You are nobody.

'Et ole mitään. Et ole kukaan.

Et edes ansaitse elää.'

You don't even deserve to live.'

And that was when I really started thinking

Silloin aloin todella harkita

itsemurhaa."

about killing myself."

You don't think in depression that you've put on a gray veil

Masennuksen kourissa ei usko

pukeutuneensa harmaaseen huntuun

and are seeing the world through the haze of a bad mood.

ja näkevänsä maailman mielipahan

usvan läpi.

You think that the veil has been taken away,

Uskoo, että huntu on poistettu,

onnellisuuden huntu,

the veil of happiness,

and that now you're seeing truly.

ja luulee näkevänsä totuuden.

It's easier to help schizophrenics who perceive

On helpompi auttaa skitsoreenikkoja, jotka tajuavat,

that there's something foreign inside of them that needs to be exorcised,

että heidän sisällään on jotain vierasta,

mikä pitää häätää pois,

but it's difficult with depressives,

mutta masentuneet ovat hankalampia,

because we believe we are seeing the truth.

koska me uskomme näkevämme totuuden.

But the truth lies.

Mutta totuus valehtelee.

I became obsessed with that sentence:

Tästä lauseesta tuli pakkomielteni:

"But the truth lies."

"Totuus valehtelee."

And I discovered, as I talked to depressive people,

Puhuessani masentuneille ihmisille huomasin,

that they have many delusional perceptions.

että heillä on monia harhaisia käsityksiä.

People will say, "No one loves me."

Ihmiset sanovat: "Kukaan ei rakasta minua."

And you say, "I love you,

Voi vastata: "Minä rakastan sinua,

your wife loves you, your mother loves you."

vaimosi rakastaa sinua, äitisi rakastaa sinua."

You can answer that one pretty readily, at least for most people.

Tuohon on melko helppo vastata,

ainakin useimmille ihmisille.

Mutta masentuneet ihmiset saattavat sanoa:

But people who are depressed will also say,

"No matter what we do, we're all just going to die in the end."

"Teimmepä mitä hyvänsä,

lopulta kuolema on meidän kaikkien osamme."

Or they'll say, "There can be no true communion

He voivat sanoa: "Kahden ihmisen välillä ei voi

between two human beings.

olla todellista yhteyttä.

Each of us is trapped in his own body."

Jokainen on oman ruumiinsa vanki."

To which you have to say,

Siihen on sanottava:

"That's true,

"Pitää paikkansa,

but I think we should focus right now on what to have for breakfast."

mutta juuri nyt meidän tulisi miettiä,

mitä syömme aamiaiseksi."

(Laughter)

(Naurua)

A lot of the time,

Monesti

what they are expressing is not illness, but insight,

heidän sanomansa ei ole sairautta, vaan oivaltamista,

and one comes to think what's really extraordinary

ja on todella erikoista,

is that most of us know about those existential questions

että useimmat meistä tuntevat nämä eksistentiaaliset kysymykset,

eivätkä ne juurikaan vaivaa meitä.

and they don't distract us very much.

There was a study I particularly liked

Pidin erityisesti eräästä tutkimuksesta,

in which a group of depressed and a group of non-depressed people

jossa masentuneita

ja ei-masentuneita ihmisiä

pyydettiin pelaamaan videopeliä tunnin ajan,

were asked to play a video game for an hour,

and at the end of the hour,

ja pelin päätyttyä

they were asked how many little monsters they thought they had killed.

heiltä kysyttiin, kuinka monta pikku hirviötä

he uskoivat tappaneensa.

Masentuneiden ryhmä onnistui arviossaan

The depressive group was usually accurate to within about 10 percent,

noin kymmenen prosentin tarkkuudella,

and the non-depressed people

mutta ei-masentuneet arvelivat

guessed between 15 and 20 times as many little monsters --

listineensä 15 - 20 kertaa enemmän

pikku hirviöitä -- (Naurua) --

(Laughter)

kuin todellisuudessa olivat tappaneet.

as they had actually killed.

A lot of people said, when I chose to write about my depression,

Kun kirjoitin masennuksestani, monet ihmiset sanoivat,

that it must be very difficult to be out of that closet,

että on varmasti hyvin vaikea

tulla kaapista ulos, kertoa ihmisille.

to have people know.

He kysyivät: "Puhuvatko ihmiset sinulle eri tavalla?"

They said, "Do people talk to you differently?"

I said, "Yes, people talk to me differently.

Minä vastasin: "Kyllä, ihmiset puhuvat minulle eri tavalla."

They talk to me differently insofar

He puhuvat minulle siinä mielessä eri tavalla,

as they start telling me about their experience,

että he alkavat kertoa minulle kokemuksistaan,

or their sister's experience,

tai sisarensa kokemuksista,

or their friend's experience.

tai ystävänsä kokemuksista.

Things are different because now I know

On tapahtunut muutos, koska tiedän nyt,

that depression is the family secret that everyone has.

että masennus on perhesalaisuus,

joka on kaikilla ihmisillä.

I went a few years ago to a conference,

Muutama vuosi sitten kävin kokouksessa,

and on Friday of the three-day conference,

ja kolmipäiväisen kokouksen perjantaina,

one of the participants took me aside, and she said,

yksi naisosanottajista vei minut syrjään ja sanoi:

"I suffer from depression and I'm a little embarrassed about it,

"Kärsin masennuksesta

ja minua nolostuttaa vähän,

mutta olen syönyt lääkkeitä

but I've been taking this medication,

and I just wanted to ask you what you think?"

halusin vain kysyä teiltä joitakin asioita."

Yritin neuvoa häntä parhaan kykyni mukaan.

And so I did my best to give her such advice as I could.

And then she said, "You know, my husband would never understand this.

Hän sanoi:

"Mieheni ei voisi mitenkään ymmärtää tätä.

He's really the kind of guy to whom this wouldn't make any sense,

Hänelle tämä olisi täysin käsittämätöntä,

joten asia jäänee meidän väliseksemme."

so, you know, it's just between us."

And I said, "Yes, that's fine."

Vastasin: "Se sopii hyvin."

On Sunday of the same conference,

Saman kokouksen sunnuntaina,

her husband took me aside,

hänen miehensä vei minut syrjään

(Laughter)

and he said, "My wife wouldn't think

ja sanoi: "Vaimoni ei pitäisi

that I was really much of a guy if she knew this,

minua miehenä eikä minään, jos hän tietäisi tämän,

but I've been dealing with this depression and I'm taking some medication,

mutta olen kamppaillut masennuksen kanssa

ja minulla on lääkitys,

and I wondered what you think?"

ja haluaisin kuulla mielipiteenne."

They were hiding the same medication

He piilottelivat

samoja lääkkeitä kahdessa eri paikassa

in two different places in the same bedroom.

samassa makuuhuoneessa.

(Laughter)

Sanoin uskovani, että

And I said that I thought communication within the marriage

aviopuolisoiden välinen viestintä

might be triggering some of their problems.

saattaa aiheuttaa joitakin heidän ongelmistaan.

(Laughter)

(Naurua)

But I was also struck

Mutta minua myös hämmensi

tuollaisen molemminpuolisen

by the burdensome nature of such mutual secrecy.

salaisuuden raskas taakka.

Depression is so exhausting.

Masennus on uuvuttavaa.

It takes up so much of your time and energy,

Se vie niin paljon ihmisen aikaa ja energiaa,

and silence about it,

ja siitä vaikeneminen

it really does make the depression worse.

tekee sen entistäkin pahemmaksi.

And then I began thinking

Aloin pohtia, millä tavoin

about all the ways people make themselves better.

ihmiset saavat olonsa paremmaksi.

I'd started off as a medical conservative.

Aluksi olin perinteisten hoitokeinojen kannalla.

I thought there were a few kinds of therapy that worked,

Uskoin muutamiin terapiamuotoihin,

it was clear what they were --

jotka olivat tietysti --

there was medication,

lääkehoito,

there were certain psychotherapies,

tietyt psykoterapiat,

there was possibly electroconvulsive treatment,

sekä mahdollisesti sähköhoito.

Kaikki muu oli hölynpölyä.

and that everything else was nonsense.

But then I discovered something.

Sitten keksin jotakin.

If you have brain cancer,

Jos ihmisellä on aivosyöpä,

and you say that standing on your head for 20 minutes every morning

ja hän kertoo, että 20 minuutin päälläseisonta

aamuisin tekee olon paremmaksi,

makes you feel better,

it may make you feel better, but you still have brain cancer,

se saattaa tehdä olon paremmaksi,

mutta syöpä on ja pysyy,

and you'll still probably die from it.

ja siihen luultavasti kuolee.

But if you say that you have depression,

Mutta jos ihminen kärsii masennuksesta,

and standing on your head for 20 minutes every day

ja 20 minuutin päälläseisonta joka aamu

parantaa oloa, niin hoito on tehonnut,

makes you feel better, then it's worked,

because depression is an illness of how you feel,

koska masennus on tunnesairaus,

and if you feel better,

ja jos tuntee olonsa paremmaksi,

then you are effectively not depressed anymore.

niin ei itse asiassa ole enää masentunut.

Aloin katsella suopeammin silmin

So I became much more tolerant

vaihtoehtohoitojen laajaa kokonaisuutta.

of the vast world of alternative treatments.

And I get letters, I get hundreds of letters

Saan kirjeitä, saan satoja kirjeitä ihmisiltä,

from people writing to tell me about what's worked for them.

jotka kirjoittavat minulle, mikä heihin on tehonnut.

Joku kyseli minulta tänään

Someone was asking me backstage today about meditation.

mietiskelystä.

My favorite of the letters that I got was the one that came from a woman

Suosikkikirjeeni

tuli naiselta,

who wrote and said that she had tried therapy, medication,

joka kertoi kokeilleensa terapiaa,

lääkitystä, miltei kaikkea.

she had tried pretty much everything,

Hän oli löytänyt ratkaisun ja toivoi, että kertoisin sen maailmalle:

and she had found a solution and hoped I would tell the world,

Hän teki pieniä juttuja langasta.

and that was making little things from yarn.

(Laughter)

(Naurua)

She sent me some of them.

Hän lähetti minulle joitakin. (Naurua)

(Laughter)

And I'm not wearing them right now.

En käytä niitä juuri nyt.

(Laughter)

I suggested to her that she also should look up

Ehdotin, että hänen olisi hyvä tutkia

obsessive compulsive disorder in the DSM.

pakko-oireisen häiriön diagnoosia.

And yet, when I went to look at alternative treatments,

Silti vaihtoehtohoidot antoivat minulle

I also gained perspective on other treatments.

uusia näkökulmia.

I went through a tribal exorcism in Senegal

Osallistuin Senegalissa perinteiseen henkien manaukseen,

that involved a great deal of ram's blood

jossa kului rutkasti pässinverta.

and that I'm not going to detail right now,

Jätän kuitenkin yksityiskohdat väliin.

but a few years afterwards I was in Rwanda,

Muutamaa vuotta myöhemmin työskentelin

working on a different project,

Ruandassa eri projektissa

and I happened to describe my experience to someone,

ja satuin kuvailemaan kokemuksiani jollekulle.

and he said,

Hän sanoi: "Sehän on

"Well, that's West Africa, and we're in East Africa,

Länsi-Afrikkaa, ja nyt olemme Itä-Afrikassa,

and our rituals are in some ways very different,

ja meidän rituaalimme ovat joiltain osin hyvin erilaisia,

but we do have some rituals

mutta meillä on kyllä rituaaleja, joilla on

that have something in common with what you're describing."

jotain yhteistä kuvailemasi kanssa."

Sanoin: "Niinkö?" Hän vastasi: "Kyllä,

And he said,

"But we've had a lot of trouble with Western mental health workers,

mutta meillä on ollut kovasti harmia ulkomaisten mielenterveystyöntekijöiden kanssa,

erityisesti heti kansanmurhan jälkeen saapuneiden."

especially the ones who came right after the genocide."

Kysyin: "Millaisia vaikeuksia teillä oli?"

I said, "What kind of trouble did you have?"

Hän sanoi: "Niin,

And he said, "Well, they would do this bizarre thing.

heillä oli eriskummallinen tapa.

They didn't take people out in the sunshine

He eivät vieneet ihmisiä auringonpaisteeseen,

missä olo alkaa tuntua paremmalta.

where you begin to feel better.

They didn't include drumming or music to get people's blood going.

He eivät käyttäneet rummutusta tai musiikkia saadakseen ihmisten veret liikkeelle.

They didn't involve the whole community.

He eivät ottaneet koko yhteisöä mukaan.

They didn't externalize the depression as an invasive spirit.

He eivät ulkoistaneet masennusta

häiritseväksi hengeksi.

Instead what they did was they took people one at a time into dingy little rooms

Sen sijaan he veivät ihmisiä

yksi kerrallaan pieniin nuhruisiin huoneisiin

and had them talk for an hour

ja panivat heidät tunniksi puhumaan

about bad things that had happened to them."

heille sattuneista pahoista asioista."

(Laughter)

(Naurua) (Suosionosoituksia)

(Applause)

He said, "We had to ask them to leave the country."

Hän sanoi: "Heitä oli pyydettävä poistumaan maasta."

(Laughter)

(Naurua)

Now at the other end of alternative treatments,

Esimerkkinä toisenlaisista vaihtoehtohoidoista

voisin kertoa Frank Russakoffista.

let me tell you about Frank Russakoff.

Frank Russakoff kärsi ehkä pahimmasta masennuksesta,

Frank Russakoff had the worst depression perhaps that I've ever seen in a man.

joka voi tulla ihmisen osaksi.

He was constantly depressed.

Hän oli alinomaan masentunut.

He was, when I met him,

Kun tapasin hänet, hän eli vaihetta,

at a point at which every month, he would have electroshock treatment.

jolloin hän sai sähkösokkihoitoa joka kuukausi.

Then he would feel sort of disoriented for a week.

Sen jälkeen hän tunsi olonsa sekavaksi viikon ajan.

Then he would feel okay for a week.

Sitten olo oli ihan ok viikon ajan.

Then he would have a week of going downhill.

Sitten mentiin viikko alamäkeä.

And then he would have another electroshock treatment.

Sitten saatiin taas sähköhoitoa.

Tavatessamme hän sanoi minulle:

And he said to me when I met him,

"It's unbearable to go through my weeks this way.

"En kestä enää tällaisia viikkoja.

En voi jatkaa tällä tavalla,

I can't go on this way,

and I've figured out how I'm going to end it

olen päättänyt, kuinka teen lopun kaikesta,

if I don't get better."

ellen parane.

"But," he said to me, "I heard about a protocol at Mass General

Mutta olen kuullut Massachusetts General -sairaalan

hoitosuosituksesta, cingulotomy-nimisestä

for a procedure called a cingulotomy, which is a brain surgery,

toimenpiteestä, joka on aivoleikkaus,

and I think I'm going to give that a try."

ja aion kokeilla sitä."

And I remember being amazed at that point to think that someone

Muistan olleeni ymmälläni ajatellessani,

että ihmisessä,

who clearly had so many bad experiences

jolla oli ollut niin monia huonoja kokemuksia

with so many different treatments

niin monista eri hoitomuodoista,

still had buried in him, somewhere, enough optimism

oli yhä optimismia

to reach out for one more.

kokeilla vielä yhtä.

And he had the cingulotomy, and it was incredibly successful.

Hänelle tehtiin leikkaus,

ja se onnistui yli odotusten.

He's now a friend of mine.

Hän on nyt ystäväni.

He has a lovely wife and two beautiful children.

Hänellä on ihana vaimo ja kaksi kaunista lasta.

He wrote me a letter the Christmas after the surgery,

Hän kirjoitti minulle kirjeen leikkauksen jälkeisenä jouluna

and he said,

ja kertoi:

"My father sent me two presents this year,

"Isäni lähetti minulle kaksi lahjaa tänä vuonna.

First, a motorized CD rack from The Sharper Image

Toinen oli sähkökäyttöinen CD-teline,

that I didn't really need,

jota en oikeastaan tarvinnut,

but I knew he was giving it to me to celebrate

mutta tiesin, että hän antoi sen minulle sen kunniaksi,

the fact that I'm living on my own and have a job I seem to love.

että asun omillani,

ja että minulla on työ, josta näytän pitävän.

And the other present was a photo of my grandmother,

Toinen lahja

oli kuva isoäidistäni,

who committed suicide.

joka teki itsemurhan.

As I unwrapped it, I began to cry,

Kun avasin sen, aloin itkeä,

and my mother came over and said,

ja äitini sanoi:

'Are you crying because of the relatives you never knew?'

'Itketkö sellaisten sukulaisten takia, joita et koskaan tuntenut?'

Vastasin: 'Hänellä oli sama sairaus kuin minulla.'

And I said, 'She had the same disease I have.'

I'm crying now as I write to you.

Itken nyt kirjoittaessani sinulle.

It's not that I'm so sad, but I get overwhelmed,

En ole niinkään surullinen, mutta poissa tolaltani,

I think, because I could have killed myself,

koska olisin voinut tappaa itseni,

but my parents kept me going, and so did the doctors,

mutta vanhempani ja lääkärit

saivat minut jatkamaan,

and I had the surgery.

ja minut leikattiin.

I'm alive and grateful.

Olen elossa ja kiitollinen.

We live in the right time, even if it doesn't always feel like it."

Elämme oikealla hetkellä,

vaikkei se aina siltä tunnu."

I was struck by the fact that depression

Minua hämmästytti, että masennusta

is broadly perceived to be a modern, Western, middle-class thing,

pidetään yleisesti nykyaikaisena,

länsimaisena ja keskiluokkaisena juttuna,

and I went to look at how it operated in a variety of other contexts,

ja ryhdyin tutkimaan, kuinka se toimi

monissa muissa olosuhteissa.

and one of the things I was most interested in

Yksi minua eniten kiinnostaneita asioita

was depression among the indigent.

oli varattomien ihmisten masennus.

Yritin tutkia,

And so I went out to try to look

at what was being done for poor people with depression.

miten köyhien ihmisten masennusta hoidettiin.

And what I discovered is that poor people

Huomasin, että köyhiä ihmisiä

are mostly not being treated for depression.

ei yleensä hoideta masennuksen takia.

Masennus johtuu geneettisestä alttiudesta,

Depression is the result of a genetic vulnerability,

which is presumably evenly distributed in the population,

jota esiintyy oletettavasti tasaisesti väestössä,

and triggering circumstances,

ja laukaisevat olosuhteet

which are likely to be more severe for people who are impoverished.

ovat todennäköisesti rajummat

köyhille ihmisille.

And yet it turns out that if you have a really lovely life

Kävi kuitenkin ilmi, että jos ihmisellä on

todella mukava elämä, mutta koko ajan surkea olo,

but feel miserable all the time,

you think, "Why do I feel like this?

hän miettii: "Miksi oloni on tällainen?

I must have depression."

Olen varmasti masentunut."

And you set out to find treatment for it.

Silloin lähtee etsimään hoitoa.

Mutta jos ihmisellä on täysin kaamea elämä,

But if you have a perfectly awful life,

and you feel miserable all the time,

ja hän tuntee olonsa surkeaksi kaiken aikaa,

the way you feel is commensurate with your life,

tunne vastaa oikeasti hänen elämäntilannettaan,

and it doesn't occur to you to think,

eikä päähän juolahda ajatella:

"Maybe this is treatable."

"Ehkä tämä on hoidettavissa."

And so we have an epidemic in this country

Tässä maassa on masennusepidemia

of depression among impoverished people

köyhien ihmisten keskuudessa.

that's not being picked up and that's not being treated

Sitä ei huomata, eikä sitä hoideta,

and that's not being addressed,

eikä siihen puututa.

and it's a tragedy of a grand order.

Se on valtava katastrofi.

And so I found an academic

Tapasin tutkijan,

who was doing a research project in slums outside of D.C.,

jolla oli tutkimusprojekti

Washingtonin esikaupunkislummeissa,

where she picked up women who had come in for other health problems

missä hän valitsi naisia, jotka olivat etsineet apua muihin terveysongelmiin,

and diagnosed them with depression,

teki masennusdiagnoosin

ja tarjosi mahdollisuuden kuuden kuukauden kokeelliseen hoitojaksoon.

and then provided six months of the experimental protocol.

One of them, Lolly, came in,

Yksi heistä, Lolly,

and this is what she said the day she came in.

sanoi näin tulopäivänään.

Hän oli muuten nainen,

She said, and she was a woman, by the way, who had seven children.

jolla oli seisemän lasta. Hän sanoi:

She said, "I used to have a job but I had to give it up

"Kävin ennen töissä, mutta minun piti lopettaa,

because I couldn't go out of the house.

koska en pystynyt menemään ovesta ulos.

Minulla ei ole mitään sanottavaa lapsilleni.

I have nothing to say to my children.

In the morning, I can't wait for them to leave,

Aamuisin maltan tuskin odottaa heidän lähtevän,

and then I climb in bed and pull the covers over my head,

ja sitten kipuan sänkyyni ja vedän peiton korvilleni,

ja kun he tulevat kotiin kolmelta,

and three o'clock when they come home,

se tuntuu liian aikaiselta.

it just comes so fast."

She said, "I've been taking a lot of Tylenol,

Olen syönyt paljon Tylenolia,

anything I can take so that I can sleep more.

mitä tahansa voidakseni nukkua enemmän.

My husband has been telling me I'm stupid, I'm ugly.

Mieheni on väittänyt minun olevan tyhmä ja ruma.

I wish I could stop the pain."

Toivoisin pääseväni eroon kivusta."

Well, she was brought into this experimental protocol,

Hänet otettiin mukaan tähän kokeiluun,

and when I interviewed her six months later,

ja kun haastattelin häntä kuusi kuukautta myöhemmin,

she had taken a job working in childcare

hän oli saanut työpaikan lastenhoitajana

for the U.S. Navy, she had left the abusive husband,

USA:n armeijan palveluksessa ja jättänyt herjaavan aviomiehensä.

Hän sanoi minulle:

and she said to me,

"Lapseni ovat nyt paljon onnellisempia.

"My kids are so much happier now."

She said, "There's one room in my new place for the boys

Uudessa asunnossani on yksi huone

pojille ja toinen tytöille,

and one room for the girls,

mutta iltaisin he kerääntyvät vuoteeseeni,

but at night, they're just all up on my bed,

and we're doing homework all together and everything.

ja teemme kaikki yhdessä läksyjä sun muuta.

One of them wants to be a preacher,

Yksi haluaa saarnaajaksi,

one of them wants to be a firefighter,

yksi palomieheksi,

and one of the girls says she's going to be a lawyer.

ja yksi tytöistä sanoo, että hänestä tulee juristi.

They don't cry like they used to,

He eivät itke,

and they don't fight like they did.

eivätkä riitele kuten ennen.

Nyt en tarvitse muuta kuin lapseni.

That's all I need now, is my kids.

Things keep on changing,

Kaikki asiat muuttuvat,

the way I dress, the way I feel, the way I act.

pukeutumiseni, tunteeni ja käyttäytymiseni.

I can go outside not being afraid anymore,

Voin mennä ulos pelkäämättä enää,

and I don't think those bad feelings are coming back,

enkä usko huonojen tuntemusten palaavan.

Ilman tohtori Mirandaa

and if it weren't for Dr. Miranda and that,

olisin yhä kotona peitto korvissa,

I would still be at home with the covers pulled over my head,

if I were still alive at all.

jos olisin edes hengissä.

Pyysin Herraa lähettämään minulle enkelin,

I asked the Lord to send me an angel,

and He heard my prayers."

ja hän kuuli rukoukseni."

Liikutuin hänen kokemuksistaan

I was really moved by these experiences,

and I decided that I wanted to write about them

ja päätin kirjoittaa niistä

not only in a book I was working on, but also in an article,

sekä työn alla olleessa kirjassani

että myös lehdessä.

and I got a commission from The New York Times Magazine

Sain New York Times -lehdeltä toimeksiannon

kirjoittaa köyhien masennuksesta.

to write about depression among the indigent.

Jätin kirjoitukseni,

And I turned in my story,

and my editor called me and said, "We really can't publish this."

ja toimittajani soitti minulle ja sanoi:

"Emme todellakaan voi julkaista tätä."

Kysyin: "Miksi ette?"

And I said, "Why not?"

And she said, "It just is too far-fetched.

Hän sanoi: "Se on ihan liian kaukaa haettu.

These people who are sort of at the very bottom rung of society

Nämä ihmiset, jotka tavallaan istuvat yhteiskunnan alimmalla oksalla,

and then they get a few months of treatment

saavat hoitoa muutaman kuukauden

and they're virtually ready to run Morgan Stanley?

ja pystyvät miltei johtamaan Morgan Stanley -pankkia.

Se on liian epäuskottavaa.

It's just too implausible."

En ole kuullutkaan mokomasta."

She said, "I've never even heard of anything like it."

And I said, "The fact that you've never heard of it

Sanoin: "Se, ettet ole kuullut asiasta,

osoittaa sen olevan uutinen."

is an indication that it is news."

(Laughter)

(Naurua) (Suosionosoituksia)

(Applause)

"And you are a news magazine."

"Lehtenne on uutislehti."

So after a certain amount of negotiation, they agreed to it.

Pienen taivuttelun jälkeen

artikkeli hyväksyttiin.

But I think a lot of what they said was connected in some strange way

Se mitä he sanoivat

liittyi jollakin oudolla tavalla

to this distaste that people still have for the idea of treatment,

vieläkin vallitsevaan vastenmielisyyteen

hoitoideaa kohtaan,

the notion that somehow if we went out

käsitykseen, että köyhien yhteisöjen ihmisten

and treated a lot of people in indigent communities,

hoitaminen olisi

that would be exploitative,

jonkinlaista hyväksikäyttöä,

because we would be changing them.

koska se muuttaisi heitä.

There is this false moral imperative that seems to be all around us,

Tämä väärä moraalinen velvollisuus

tuntuu yhä sanovan,

that treatment of depression,

että masennuksen hoito,

the medications and so on, are an artifice,

lääkitys ja niin edelleen,

and that it's not natural.

ovat luonnotonta temppuilua.

And I think that's very misguided.

Minusta siinä ei ole perää.

It would be natural for people's teeth to fall out,

Ihmisten hampaiden putoaminen olisi luonnollista,

but there is nobody militating against toothpaste,

mutta kukaan ei kampanjoi hammastahnaa vastaan,

at least not in my circles.

ainakaan minun lähipiirissäni.

People then say,

Siihen sanotaan: "Eikö masennus ole

"But isn't depression part of what people are supposed to experience?

osa ihmisten välttämättättömiä kokemuksia?

Eikö masennus ole evoluution tuote?

Didn't we evolve to have depression?

Eikö se ole osa persoonallisuutta?"

Isn't it part of your personality?"

To which I would say, mood is adaptive.

Vastaisin, että mieli on mukautuva.

Being able to have sadness and fear

Kyky tuntea surumelisyyttä, pelkoa,

and joy and pleasure

iloa, mielihyvää

and all of the other moods that we have, that's incredibly valuable.

ja kaikkia muita inhimillisiä mielentiloja,

on uskomattoman arvokas.

And major depression

Vakava masennus iskee

is something that happens when that system gets broken.

mielen rakenteen murtuessa.

It's maladaptive.

Sopeutumiskyky puuttuu.

People will come to me and say,

Ihmiset sanovat minulle:

"I think, though, if I just stick it out for another year,

"Uskon, että jos pärjään vielä vuoden,

I think I can just get through this."

niin selviän tästä."

And I always say to them, "You may get through it,

Sanon aina heille: "Saatat selvitä,

mutta et koskaan enää ole 37-vuotias.

but you'll never be 37 again.

Life is short, and that's a whole year you're talking about giving up.

Elämä on lyhyt, ja aiot luopua

kokonaisesta vuodesta.

Think it through."

Mieti sitä."

It's a strange poverty of the English language,

Englannin kielessä ja monissa muissakin

and indeed of many other languages,

kielissä on kummallinen puutos,

that we use this same word, depression,

käytämme samaa sanaa ´masennus´

to describe how a kid feels when it rains on his birthday,

kuvaamaan lapsen tunteita,

kun syntymäpäivänä sataa,

and to describe how somebody feels the minute before they commit suicide.

ja ihmisen tunteita

hetkeä ennen itsemurhaa.

People say to me, "Well, is it continuous with normal sadness?"

Minulle sanotaan: "Eikö se ole tavallisen surumielisyyden jatkumoa?"

And I say, in a way it's continuous with normal sadness.

Sanon, että tavallaan.

There is a certain amount of continuity,

Tiettyä jatkuvuutta on,

but it's the same way there's continuity

mutta samanlaista jatkuvuutta kuin

between having an iron fence outside your house

taloa ympäröivän rauta-aidan

ruostepilkku,

that gets a little rust spot

that you have to sand off and do a little repainting,

joka on hiottava pois ja maalattava uudelleen.

and what happens if you leave the house for 100 years

Mitä tapahtuu, jos jättää talon sadaksi vuodeksi

and it rusts through until it's only a pile of orange dust.

ja aita ruostuu läpeensä ja muuttuu

pelkäksi ruostekasaksi.

Tuohon ruostepilkkuun,

And it's that orange dust spot,

that orange dust problem,

tuohon ruosteongelmaan,

that's the one we're setting out to address.

yritämme puuttua.

Ihmiset sanovat:

So now people say,

"Syöt onnellisuuspillereitä, tekevätkö ne sinusta onnellisen?"

"You take these happy pills, and do you feel happy?"

And I don't.

Eivät tee.

But I don't feel sad about having to eat lunch,

Mutta en tule surulliseksi lounaan syömisestä,

and I don't feel sad about my answering machine,

enkä puhelinvastaajastani,

and I don't feel sad about taking a shower.

enkä suihkun ottamisesta.

I feel more, in fact, I think,

Uskon itse asiassa tuntevani enemmän,

because I can feel sadness without nullity.

koska voin tuntea surullisuutta ilman tyhjyyttä,

I feel sad about professional disappointments,

suren ammatillisia pettymyksiä,

about damaged relationships,

rikkoutuneita suhteita,

about global warming.

ja ilmaston lämpenemistä.

Those are the things that I feel sad about now.

Nämä asiat tekevät minut nyt surulliseksi.

And I said to myself, well, what is the conclusion?

Minkä johtopäätöksen voin tehdä?

How did those people who have better lives

Miten ihmiset, joilla on parempi elämä,

even with bigger depression manage to get through?

mutta syvempi masennus, pystyvät selviytymään?

What is the mechanism of resilience?

Millaiset ovat vastustuskyvyn mekanismit?

And what I came up with over time

Päädyin lopulta siihen,

was that the people who deny their experience,

että ne ihmiset, jotka kieltävät kokemuksensa,

and say, "I was depressed a long time ago,

ja sanovat: "Olin masentunut kauan sitten,

I never want to think about it again,

enkä koskaan enää halua ajatella

I'm not going to look at it

tai miettiä sitä,

and I'm just going to get on with my life,"

aion vain jatkaa elämääni."

ironically, those are the people who are most enslaved by what they have.

Ironista kyllä, näitä ihmisiä

masennus orjuuttaa eniten.

Shutting out the depression strengthens it.

Masennuksen kieltäminen voimistaa sitä.

While you hide from it, it grows.

Kun piiloutuu siltä, se kasvaa.

Paremmin selviävät ihmiset,

And the people who do better

are the ones who are able to tolerate the fact that they have this condition.

jotka pystyvät sietämään tosiasian,

että heitä vaivaa tämä tauti.

Ne, jotka voivat sietää masennustansa,

Those who can tolerate their depression are the ones who achieve resilience.

saavat paremman vastustuskyvyn.

So Frank Russakoff said to me,

Frank Russakoff sanoi minulle:

"If I had a do-over, I suppose I wouldn't do it this way,

"Jos minun olisi koettava se uudelleen,

en toimisi samalla tavalla,

but in a strange way, I'm grateful for what I've experienced.

mutta jollain kummallisella tavalla olen

kiitollinen kokemuksistani.

I'm glad to have been in the hospital 40 times.

Olen hyvilläni 40 sairaalakäynnistäni.

Ne opettivat niin paljon rakkaudesta,

It taught me so much about love,

and my relationship with my parents and my doctors

ja suhteeni vanhempiini ja lääkäreihini

has been so precious to me, and will be always."

on ollut ja tulee aina olemaan hyvin kallisarvoinen."

And Maggie Robbins said,

Maggie Robbins sanoi:

"I used to volunteer in an AIDS clinic,

"Toimin vapaaehtoisena AIDS-klinikalla

and I would just talk and talk and talk,

ja tapanani oli puhua pälpättää,

and the people I was dealing with weren't very responsive, and I thought,

mutta kohtaamani ihmiset

eivät olleet kovin vastaanottavaisia, ja ajattelin,

'That's not very friendly or helpful of them.'"

etteivät he olleet kovin ystävällisiä tai avuliaita.

(Laughter)

"And then I realized,

Sitten tajusin,

I realized that they weren't going to do more

että he suostuisivat vain

than make those first few minutes of small talk.

muutaman minuutin pikku rupatteluun.

It was simply going to be an occasion

Tässä tilanteessa

where I didn't have AIDS and I wasn't dying,

minulla ei ollut aidsia, enkä tehnyt kuolemaa,

but could tolerate the fact that they did

mutta pystyin sietämään sen, että heillä oli aids

and they were.

ja he tekivät kuolemaa.

Our needs are our greatest assets.

Tarpeemme ovat suurimpia vahvuuksiamme.

Selvisi, että olen oppinut antamaan

It turns out I've learned to give all the things I need."

kaikkia tarvitsemiani asioita."

Valuing one's depression does not prevent a relapse,

Oman masennuksen arvostaminen

ei estä uutta romahdusta,

but it may make the prospect of relapse

mutta se voi tehdä mahdollisen romahduksen

and even relapse itself easier to tolerate.

ja jopa itse romahduksen helpommaksi sietää.

Kyse ei ole niinkään

The question is not so much of finding great meaning

suuren merkityksen löytämisestä

and deciding your depression has been very meaningful.

ja oman masennuksen merkityksen tajuamisesta,

It's of seeking that meaning and thinking, when it comes again,

vaan merkityksen etsimisestä,

ja masennuksen uusiutuessa ajatuksesta:

"This will be hellish, but I will learn something from it."

"Tästä tulee helvetillistä,

mutta tulen oppimaan siitä jotakin."

I have learned in my own depression

Omasta masennuksestani olen oppinut,

how big an emotion can be,

kuinka suuri tunne voi olla,

how it can be more real than facts,

kuinka se voi olla tosiasioita todellisempi.

Olen huomannut, että tuo tieto

and I have found that that experience

has allowed me to experience positive emotion

on saanut minut kokemaan positiivisia tunteita

in a more intense and more focused way.

voimakkaammin ja tasapainoisemmin.

The opposite of depression is not happiness,

Masennuksen vastakohta ei ole onnellisuus,

but vitality,

vaan elinvoima,

and these days, my life is vital,

ja nykyään elämäni on elinvoimaista,

jopa surulisina päivinä.

even on the days when I'm sad.

I felt that funeral in my brain,

Päässäni vietettiin hautajaiset,

and I sat next to the colossus at the edge of the world,

ja istuin kolossin vieressä

maailman laidalla,

and I have discovered something inside of myself

ja olen löytänyt

sisältäni jotakin,

that I would have to call a soul

mitä minun pitäisi kutsua sieluksi.

that I had never formulated until that day 20 years ago

Pystyin muotoilemaan sen vasta 20 vuotta sitten, päivänä,

when hell came to pay me a surprise visit.

jolloin helvetti tuli yllätysvierailulle luokseni.

I think that while I hated being depressed

Vihasin masennusta silloin

and would hate to be depressed again,

ja vihaisin sitä nytkin,

I've found a way to love my depression.

mutta olen löytänyt keinon rakastaa masennustani.

I love it because it has forced me to find and cling to joy.

Rakastan sitä, koska se on pakottanut minut

löytämään iloa ja tarrautumaan siihen.

I love it because each day I decide,

Rakastan sitä, koska päätän joka päivä,

sometimes gamely,

joskus leikkisästi

and sometimes against the moment's reason,

ja joskus järjenvastaisesti

to cleave to the reasons for living.

tarrautua elämisen syihin.

And that, I think, is a highly privileged rapture.

Minusta tällainen hurmio on suuri etuoikeus.

Kiitoksia.

Thank you.

(Applause)

(Suosionosoituksia)

Thank you.

(Applause)