Anastasia Taylor-Lind: Fighters and mourners of the Ukrainian revolution

Kääntäjä: Rasmus Reidla Oikolukija: Ulla Vainio

When I arrived in Kiev,

Kun saavuin Kiovaan tänä vuonna

on February 1 this year,

helmikuun ensimmäisenä päivänä,

Independence Square was under siege,

Itsenäisyydenaukio oli piiritetty.

surrounded by police loyal to the government.

Piirittäjinä olivat hallitukselle uskolliset poliisit.

The protesters who occupied Maidan,

Maidan-nimiselle itsenäisyyden- aukiolle kokoontuneet

as the square is known,

mielenosoittajat valmistuivat sotaan.

prepared for battle,

stockpiling homemade weapons

He varastoivat itsetehtyjä aseita ja

valmistivat improvisoituja suojaliivejä.

and mass-producing improvised body armor.

The Euromaidan protests began peacefully at the end of 2013,

Euromaidan-mielenosoitukset alkoivat rauhanomaisesti vuoden 2013 lopussa

sen jälkeen, kun Ukrainan presidentti Viktor Yanukovytš torjui

after the president of Ukraine, Viktor Yanukovych,

kauasulottuvan sopimuksen EU:n kanssa,

rejected a far-reaching accord with the European Union

in favor of stronger ties with Russia.

jotta Ukrainan yhteistyötä Venäjän kanssa voitaisiin vahvistaa.

In response, tens of thousands of dissatisfied citizens

Yanukovytšin päätöksen tuloksena kymmeniätuhansia tyytymättömiä ihmisiä

poured into central Kiev to demonstrate against this allegiance.

kokoontui Kiovan keskustaan protestoidakseen päätöstä.

As the months passed,

Kuukausien kuluessa

confrontations between police and civilians intensified.

siviilien ja poliisien väliset yhteenotot pahenivat.

I set up a makeshift portrait studio by the barricades on Hrushevsky Street.

Pystytin tilapäisen valokuvausstudion Hrushevsky-kadun barrikadeille.

Otin taistelijoista muotokuvia mustaa kangasta vasten.

There, I photographed the fighters against a black curtain,

a curtain that obscured the highly seductive and visual backdrop

Se peitti katseet pois muotokuvasta houkuttelevan näkymän

of fire, ice and smoke.

liekeistä, jäästä ja savusta.

In order to tell the individual human stories here,

Halusin peittää mediassa toistetut ja ihmisille tutuiksi tulleet

I felt that I needed to remove the dramatic visuals

dramaattiset näkymät, jotta pystyisin kertomaan

that had become so familiar and repetitive within the mainstream media.

kuvaamieni ihmisten henkilökohtaiset tarinat.

What I was witnessing was not only news, but also history.

Näkemäni asiat eivät olleet uutisaiheita vaan myös osa historiaa.

With this realization,

Tuon asian ymmärtäminen

I was free from the photojournalistic conventions

vapautti minut lehtien kuvajournalismin käytännöistä.

of the newspaper and the magazine.

Oleg, Vasiliy and Maxim were all ordinary men,

Oleg, Vasiliy ja Maxim olivat kaikki tavallisia miehiä,

with ordinary lives from ordinary towns.

tavallisesta kaupungista ja heillä oli tavallinen elämä.

But the elaborate costumes that they had bedecked themselves in

Mutta heidän huolellisesti valmistetut asunsa olivat melko epätavallisia.

were quite extraordinary.

I say the word "costume"

Käytän sanaa "asut", koska ne eivät olleet

because these were not clothes that had been issued

minkään järjestön jakamia.

or coordinated by anyone.

They were improvised uniforms

Ne olivat itsetehtyjä univormuja,

made up of decommissioned military equipment,

jotka oli tehty vanhoista armeijan varusteista

irregular combat fatigues and trophies taken from the police.

ja poliiseilta otetuista voitonmerkeistä.

I became interested in the way they were choosing to represent themselves,

Minua alkoi kiehtoa heidän pukeutumisvalintansa ja

this outward expression of masculinity,

miten siinä ilmentyi maskuliinisuus, soturin ideaali.

the ideal of the warrior.

I worked slowly, using an analog film camera

Työskentelin hitaasti käyttäen analogikameraa, manuaalista tarkennusta

with a manual focusing loop and a handheld light meter.

ja kannettavaa valomittaria.

The process is old-fashioned.

Menetelmä, jota käytin on vanhanaikainen.

It gives me time to speak with each person

Minulle jää aikaa puhua jokaisen kuvaamani ihmisen kanssa,

and to look at them, in silence, while they look back at me.

ja voin katsoa heitä, hiljaisuudessa, samalla, kun he katselevat minua.

Rising tensions culminated in the worst day of violence

Jännitteet kulminoituivat äärimmäiseen väkivaltaan

on February 20,

20. helmikuuta.

which became known as Bloody Thursday.

Päivä sai nimen Verinen torstai.

Snipers, loyal to the government,

Hallituksen tarkka-ampujat alkoivat

started firing on the civilians and protesters on Institutskaya Street.

ampua siviilejä ja Institutskaya-kadulla olevia mielenosoittajia.

Many were killed in a very short space of time.

Lyhyessä ajassa kuoli paljon ihmisiä.

The reception of the Hotel Ukraine became a makeshift morgue.

Ukraina-hotellin aulasta tehtiin väliaikainen ruumishuone.

There were lines of bodies laid in the street.

Ruumiita oli asetettu vierekkäin kadulle.

And there was blood all over the pavements.

Kadut olivat veren peitossa.

The following day, President Yanukovych fled Ukraine.

Seuraavana päivänä presidentti Yanukovytš pakeni Ukrainasta.

In all, three months of protests

Kolme kuukautta kestäneiden mielenosoitusten seurauksena

resulted in more than 120 confirmed dead

120 ihmistä kuoli ja paljon useampi katosi.

and many more missing.

History unfolded quickly,

Tapahtumat kehittyivät nopeasti

but celebration remained elusive in Maidan.

eikä juhlia pidetty.

As the days passed in Kiev's central square,

Päivien kuluessa Kievin Itsenäisyysaukion aseistautuneet mielenosoittajat

streams of armed fighters

were joined by tens of thousands of ordinary people,

saivat seurakseen kymmeniätuhansia tavallisia ihmisiä,

filling the streets in an act of collective mourning.

ja kadut täyttyivät surevista ihmisistä.

Many were women who often carried flowers

Monet heistä olivat naisia, jotka toivat kukkia

that they had brought to lay as marks of respect for the dead.

kunnioittakseen kuolleita.

They came day after day

He tulivat päivä toisen jälkeen,

and they covered the square with millions of flowers.

ja he täyttivät aukion miljoonilla kukilla.

Sadness enveloped Maidan.

Suru ympäröi Maidanin.

It was quiet and I could hear the birds singing.

Oli hiljaista ja kuulin lintujen laulavan.

I hadn't heard that before.

En ollut kuullut sitä ennen.

I stopped women as they approached the barricades

Pysäytin barrikadeja lähestyviä naisia

to lay their tributes

and asked to make their picture.

ja pyysin saada ottaa heistä kuvan.

Most women cried when I photographed them.

Suurin osa naisista itki, kun otin heistä kuvia.

On the first day, my fixer, Emine, and I cried

Aluksi minä ja fikserini, Emine,

with almost every woman who visited our studio.

itkimme lähes joka naisen kanssa, joka studiossamme kävi.

There had been such a noticeable absence of women

Naisia oli ollut silmäänpistävän vähän

up until that point.

siihen asti.

And the color of their pastel coats,

Heidän pastellisävyiset takkinsa,

their shiny handbags,

kiiltävät käsilaukkunsa, ja

and the bunches of red carnations,

punaisten neilikkojen, valkoisten tulppaanien

white tulips and yellow roses that they carried

ja keltaisten ruusujen kimput, joita he kantoivat,

jarred with the blackened square

muodostivat kontrastin mustuneen Itsenäisyydenaukion

and the blackened men who were encamped there.

ja sinne leiriytyineiden mustuneiden miesten kanssa.

It is clear to me that these two sets of pictures

Kuvissani ei ole paljon järkeä

don't make much sense without the other.

ilman toista kuvaparia.

They are about men and women and the way we are --

Ne kertovat miehistä ja naisista, olemuksestamme.

not the way we look, but the way we are.

Ei siitä, miltä näyttämme vaan siitä, millaisia olemme.

They speak about different gender roles in conflict,

Ne kertovat eri sukupuolirooleista konfliktin aikana,

not only in Maidan, and not only in Ukraine.

ei ainoastaan Maidanilla eikä ainoastaan Ukrainassa.

Men fight most wars and women mourn them.

Enemmistön sodista käyvät miehet, ja naiset surevat heidän kaatumistaan.

If the men showed the ideal of the warrior,

Jos miehet ilmentävät soturin ideaalia,

then the women showed the implications of such violence.

niin naiset näyttävät, mitä väkivalta saa aikaan.

When I made these pictures,

Kun otin nämä kuvat, uskoin olevani

I believed that I was documenting the end of violent events in Ukraine.

tallentamassa väkivaltaisuuksien loppua Ukrainassa.

But now I understand that it is a record of the beginning.

Nyt ymmärrän, että kuvani tallensivat väkivaltaisuuksien alun.

Today, the death toll stands around 3,000,

Tänä päivänä Ukrainan kriisissä kuolleiden luku on 3 000,

while hundreds of thousands have been displaced.

ja sadattuhannet ihmiset ovat pakolaisia.

I was in Ukraine again six weeks ago.

Kuusi viikkoa sitten kävin taas Ukrainassa.

In Maidan, the barricades have been dismantled,

Barrikadit ovat poistuneet Maidanilta,

and the paving stones which were used as weapons during the protests replaced,

ja kadut, joista otettiin kiviä aseiksi, on paikattu,

so that traffic flows freely through the center of the square.

jotta liikenne pääsisi kulkemaan aukion yli.

The fighters, the women and the flowers are gone.

Taistelijoita, naisia, ja kukkia ei enää näy.

A huge billboard depicting geese flying over a wheat field

Hanhet lentävät yli vehnäpellon

palaneen ammattiyhdistystalon peittävässä mainostaulussa,

covers the burned-out shell of the trade union's building

and proclaims,

ja siinä lukee:

"Glory to Ukraine.

"Kunnia Ukrainalle.

Glory to heroes."

Kunnia sankareille."

Thank you.

Kiitos.

(Applause).

(Aplodeja)