Does grammar matter? - Andreea S. Calude

Kääntäjä: Anna-Kaisa Viljanen Oikolukija: Marja Oilinki

You're telling a friend an amazing story,

Kerrot ystävällesi upeaa tarinaa

and you just get to the best part when suddenly he interrupts,

ja olet juuri päässyt parhaaseen kohtaan, kun hän yhtäkkiä keskeyttää sanoen:

"The alien and I," not "Me and the alien."

"Avaruusolento ja minä", ei "minä ja avaruusolento".

Most of us would probably be annoyed,

Useimpia se luultavasti ärsyttäisi,

but aside from the rude interruption,

mutta tökerön keskeytyksen ohella, onko ystäväsi oikeassa?

does your friend have a point?

Was your sentence actually grammatically incorrect?

Oliko lauseesi kieliopillisesti väärin?

And if he still understood it, why does it even matter?

Ja jos hän kuitenkin ymmärsi sen, mitä väliä sillä edes on?

From the point of view of linguistics,

Kielitieteilijöiden näkökulmasta

grammar is a set of patterns for how words are put together

kielioppi koostuu käytännöistä, joiden mukaan sanoja yhdistellään

to form phrases or clauses,

ilmauksiksi tai lauseiksi joko puhutussa tai kirjoitetussa kielessä.

whether spoken or in writing.

Different languages have different patterns.

Eri kielissä on erilaisia käytäntöjä.

In English, the subject normally comes first,

Englannissa subjekti tulee yleensä ensin.

followed by the verb,

Sitä seuraa verbi ja sitten objekti.

and then the object,

while in Japanese and many other languages,

Sen sijaan japanissa ja monissa muissa kielissä

the order is subject, object, verb.

järjestys on: subjekti, objekti, verbi.

Some scholars have tried to identify patterns common to all languages,

Tutkijat ovat yrittäneet löytää kaikille kielille yhteisiä käytäntöjä.

but apart from some basic features,

Lukuun ottamatta perusominaisuuksia, kuten substantiiveja ja verbejä,

like having nouns or verbs,

few of these so-called linguistic universals have been found.

on löytynyt vain harvoja niin sanottuja kielten universaaleja.

And while any language needs consistent patterns to function,

Koska kieli tarvitsee johdonmukaisia käytäntöjä toimiakseen,

the study of these patterns opens up an ongoing debate between two positions

käytäntöjen tutkimus on jakautunut kahdelle kannalle:

known as prescriptivism and descriptivism.

preskriptivismiin ja deskriptivismiin.

Grossly simplified,

Hyvin yksinkertaistettuna

prescriptivists think a given language should follow consistent rules,

preskriptivistien mielestä kielen tulee noudattaa pysyviä sääntöjä,

while descriptivists see variation and adaptation as a natural

kun taas deskriptivistien mielestä kielen vaihtelu ja mukautuminen

on luonnollista ja välttämätöntä.

and necessary part of language.

For much of history, the vast majority of language was spoken.

Suurimman osan historiasta useimmat kielet olivat puhuttuja.

But as people became more interconnected and writing gained importance,

Kun vuorovaikutus lisääntyi ja kirjoitustaidosta tuli tärkeää,

written language was standardized to allow broader communication

kirjoitettu kieli normitettiin viestinnän laajentamiseksi

and ensure that people in different parts of a realm could understand each other.

ja jotta eri alueilla asuvat ihmiset kykenivät ymmärtämään toisiaan.

In many languages, this standard form came to be considered the only proper one,

Monissa kielissä normitettua muotoa pidettiin ainoana hyväksyttävänä,

despite being derived from just one of many spoken varieties,

vaikka se perustui vain yhteen puhekielen monista muodoista,

usually that of the people in power.

eli yleensä valtaapitävien kieleen.

Language purists worked to establish and propagate this standard

Kielipuristit pyrkivät vahvistamaan ja levittämään normia laatimalla sääntöjä,

by detailing a set of rules that reflected the established grammar of their times.

jotka heijastivat sen ajan vakiintunutta kielioppia.

And rules for written grammar were applied to spoken language, as well.

Kirjoitetun kielen kielioppisääntöjä sovellettiin myös puhuttuun kieleen.

Speech patterns that deviated from the written rules were considered corruptions,

Siitä poikkeavia puhutun kielen muotoja

pidettiin turmeltuneina tai merkkinä alhaisesta yhteiskunnallisesta asemasta.

or signs of low social status,

and many people who had grown up speaking in these ways

Monet, jotka olivat oppineet puhumaan tällä tavoin,

were forced to adopt the standardized form.

pakotettiin omaksumaan normitettu kielimuoto.

More recently, however,

Kuitenkin viime aikoina

linguists have understood that speech is a separate phenomenon from writing

kielentutkijat ovat alkaneet nähdä puhutun kielen erillisenä ilmiönä,

with its own regularities and patterns.

jolla on omat säännönmukaisuutensa.

Most of us learn to speak at such an early age that we don't even remember it.

Usein puhe opitaan niin varhaisessa iässä, ettei siitä ole muistikuvia.

We form our spoken repertoire through unconscious habits,

Puheen skaala muodostuu alitajuisesti eikä mieleen painetuista säännöistä.

not memorized rules.

And because speech also uses mood and intonation for meaning,

Koska puheessa merkitys koostuu osin tunnelmasta ja intonaatiosta,

its structure is often more flexible,

sen rakenne on usein joustavampi,

adapting to the needs of speakers and listeners.

jolloin se mukautuu puhujien ja kuuntelijoiden tarpeisiin.

This could mean avoiding complex clauses that are hard to parse in real time,

Tällöin vältetään mutkikkaita lauseita, joita on vaikea jäsentää puheessa,

making changes to avoid awkward pronounciation,

muutetaan hankalasti lausuttavia sanoja

or removing sounds to make speech faster.

tai poistetaan äänteitä puheen nopeuttamiseksi.

The linguistic approach that tries to understand and map such differences

Kielitieteellinen lähestymistapa, joka käsittelee ja kartoittaa näitä eroja

without dictating correct ones is known as descriptivism.

määrittelemättä oikeita muotoja, tunnetaan deskriptivisminä.

Rather than deciding how language should be used,

Sääntöjen laatimisen sijaan se kuvailee, miten ihmiset oikeasti käyttävät kieltä

it describes how people actually use it,

and tracks the innovations they come up with in the process.

ja seuraa sen myötä syntyneitä keksintöjä.

But while the debate between

Vaikka väittely jatkuu preskriptivismin ja deskriptivismin välillä,

prescriptivism and descriptivism continues,

the two are not mutually exclusive.

ne eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois.

At its best, prescriptivism is useful for informing people

Parhaimmillaan preskriptivismi hyödyttää ihmisiä tiedottaessaan

about the most common established patterns at a given point in time.

kieleen vakiintuneista käytännöistä kunakin aikana.

This is important, not only for formal contexts,

Virallisten asiayhteysten lisäksi

but it also makes communication easier between non-native speakers

se helpottaa eri taustoista tulleiden ei-natiivien kielenpuhujien viestintää.

from different backgrounds.

Descriptivism, on the other hand,

Sen sijaan deskriptivismi kuvaa ihmismielen toimintaperiaatteita

gives us insight into how our minds work

and the instinctive ways in which we structure our view of the world.

ja vaistomaisia tapoja jäsentää maailmankuvaa.

Ultimately, grammar is best thought of as a set of linguistic habits

Kaiken kaikkiaan kielioppi on oikeastaan kielellisten tapojen kokoelma,

that are constantly being negotiated and reinvented

jota koko kielenkäyttäjien yhteisö jatkuvasti muokkaa ja uudistaa.

by the entire group of language users.

Like language itself,

Kuten kieli itse, se on ihmeellinen ja mutkikas tilkkutäkki,

it's a wonderful and complex fabric

woven through the contributions of speakers and listeners,

jota kutovat puhujat ja kuuntelijat, kirjoittajat ja lukijat,

writers and readers,

prescriptivists and descriptivists,

preskriptivistit ja deskriptivistit,

from both near and far.

niin läheltä kuin kaukaa.