If trees could speak | Elif Shafak

Transcriber: TED Translators Admin Reviewer: Mirjana Čutura

Kääntäjä: Tanja Täppinen Oikolukija: Marja Oilinki

Ihmiset eivät näe puita.

He kulkevat ohitsemme joka päivä.

He istuvat ja nukkuvat, tupakoivat ja syövät eväitä

Humans do not see trees.

ja salaa suutelevat varjoissamme.

They walk by us every day.

He poimivat lehtiämme ja ahmivat hedelmiämme.

They sit and sleep, smoke and picnic

He katkovat oksiamme

tai kaivertavat runkoomme rakkaimpansa nimen

and secretly kiss in our shade.

They pluck our leaves and gorge on our fruits.

ja vannovat ikuista rakkautta.

They break our branches

He punovat kaulakoruja neulasistamme

or carve their lover's name on our trunks with their blades

ja maalaavat kukistamme tauluja.

He pilkkovat meistä puita lämmittääkseen kotejaan,

and vow eternal love.

They weave necklaces out of our needles

ja joskus he kaatavat meidän kokonaan

and paint our flowers into art.

vain siksi, että pilaamme heidän näkymänsä.

They split us into logs to heat their homes,

He tekevät meistä kehtoja, pullonkorkkeja, purukumia, rustiikkisia huonekaluja

and sometimes they chop us down

ja tuottavat meistä kauneinta musiikkia.

just because they think we obstruct their view.

They make cradles, wine corks, chewing gum, rustic furniture

Ja he muuttavat meidät kirjoiksi,

joihin hautautuvat kylminä talvi-iltoina.

and produce the most beautiful music out of us.

He valmistavat meistä arkkuja, joissa päättävät päivänsä.

And they turn us into books

in which they bury themselves on cold winter nights.

Ja he tekevät meistä romanttisia runoja

They use our wood to manufacture coffins in which they end their lives.

ja väittävät, että me yhdistämme maan ja taivaan.

And they even compose the most romantic poems for us,

Ja silti he eivät näe meitä.

claiming we're the link between earth and sky.

Yksi tarinan kertomisen kauneudesta on

And yet, they do not see us.

kuvitella itsesi jonkun toisen ääneksi.

So one of the many beauties of the art of storytelling

Vaikka me kirjailijat rakastamme sanoja ja tarinoita,

is to imagine yourself inside someone else's voice.

meidän tulee myös olla kiinnostuneita hiljaisuudesta:

But as writers, as much as we love stories and words,

asioista, joista ei ole helppoa puhua yhteisöissämme,

I believe we must also be interested in silences:

syrjäytyneistä, heikoista.

Siinä mielessä kirjallisuus voi, ja toivottavasti niin käykin,

the things we cannot talk about easily in our societies,

tuoda syrjään jääneet keskiöön,

the marginalized, the disempowered.

tehdä näkymättömästä hieman näkyvämpää,

In that sense, literature can, and hopefully does,

antaa äänettömälle äänen,

sillä empatia ja ymmärrys voittavat provokaation ja apatian.

bring the periphery to the center,

make the invisible a bit more visible,

make the unheard a bit more heard,

Tarinat tuovat meidät yhteen.

and empathy and understanding speak louder than demagoguery and apathy.

Kertomattomat tarinat ja pakotettu hiljaisuus pitävät meidät erillään.

Stories bring us together.

Mutta miten kertoa tarinaa ihmisyydestä ja luonnosta

Untold stories and entrenched silences keep us apart.

aikana, jolloin planeettamme palaa

eikä mitään edeltäjää ole

But how to tell the stories of humanity and nature

sille, mitä tulemme kollektiivisesti kokemaan

at a time when our planet is burning

oli se sitten poliittista, yhteiskunnallista tai ekologista?

and there is no precedent

for what we're about to experience collectively

Mutta kertoa meidän pitää,

sillä yksi asia

whether it's political, social or ecological?

tuhoaa maailmaamme enemmän kuin mikään.

Se on turtuneisuus.

Kun ihmisistä tulee erillisiä, tunteettomia, välinpitämättömiä;

But tell we must

because if there's one thing

that is destroying our world more than anything,

kun he lakkaavat kuuntelemasta, kun he lakkaavat oppimasta

it is numbness.

When people become disconnected, desensitized, indifferent,

ja kun he lakkaavat välittämästä

siitä, mitä tapahtuu täällä, muualla ja kaikkialla.

when they stop listening, when they stop learning

and when they stop caring

Me mittaamme aikaa eri tavalla, puut ja ihmiset.

about what's happening here, there and everywhere.

Ihmisten aika on lineaarista --

siisti jatkumo

menneisyydestä, joka on ollutta ja mennyttä

We measure time differently, trees and humans.

kohti tulevaisuutta, joka on puhdas ja koskematon.

Human time is linear --

a neat continuum

stretching from a past that is deemed to be over and done with

Puiden aika on sirkulaarinen.

Mennyt ja tuleva ovat läsnä nykyhetkessä.

towards the future that is supposed to be pristine, untouched.

Eikä nykyisyys liiku vain yhteen suuntaan.

Tree time is circular.

Both the past and the future breathe within the present moment.

Sen sijaan se kiertyy kehänä kehän sisään

niin kuin renkaat katkaistun puun sisällä.

And the present does not move in one direction.

Instead it draws circles within circles,

Seuraavan kerran, kun kuljet puun ohi, hiljennä ja kuuntele

like the rings you would find when you cut us down.

sillä me kaikki kuiskimme tuulessa.

Next time you walk by a tree, try to slow down and listen

Katso meitä.

Olemme vanhempia kuin sinä ja kaltaisesi.

Kuuntele, mitä sanottavaa meillä on,

because each of us whispers in the wind.

sillä tarinaamme on piilotettu ihmisyyden menneisyys ja tulevaisuus.

Look at us.

We're older than you and your kind.

Listen to what we have to tell,

because hidden inside our story is the past and the future of humanity.