How to read music - Tim Hansen

Kääntäjä: Tero Vilkesalo Oikolukija: Marja Oilinki

When we watch a film or a play,

Kun katsomme elokuvaa tai näytelmää,

we know that the actors

tiedämme näyttelijöiden oppineen vuorosanansa käsikirjoituksesta,

probably learned their lines from a script,

which essentially tells them what to say and when to say it.

jossa lukee, mitä heidän on sanottava ja milloin.

A piece of written music operates on exactly the same principle.

Nuotinnettu musiikkikappale toimii täysin samalla periaatteella.

In a very basic sense,

Käytännössä siinä kerrotaan esittäjälle, mitä pitää soittaa ja milloin.

it tells a performer what to play and when to play it.

Aesthetically speaking, there's a world of difference

Esteettisesti on valtava ero

between, say, Beethoven and Justin Bieber,

vaikkapa Beethovenin ja Justin Bieberin välillä,

but both artists have used

mutta molemmat ovat käyttäneet

the same building blocks to create their music:

musiikkinsa luomiseen samoja rakennuspalikoita: nuotteja.

notes.

Vaikka lopputulos voi kuulostaa melko monimutkaiselta,

And although the end result can sound quite complicated,

the logic behind musical notes is actually pretty straightforward.

nuottien logiikka on itse asiassa melko yksinkertainen.

Let's take a look

Perehdytäänpä nuottikirjoituksen peruselementteihin ja siihen,

at the foundational elements to music notation

and how they interact to create a work of art.

miten ne vaikuttavat toisiinsa taideteoksen synnyssä.

Music is written on five parallel lines that go across the page.

Musiikki kirjoitetaan viidelle sivun halki kulkevalle yhdensuuntaiselle viivalle.

These five lines are called a staff,

Näitä viittä viivaa kutsutaan viivastoksi,

and a staff operates on two axes:

ja viivastoa käytetään kahdella akselilla:

up and down

ylös ja alas

and left to right.

sekä vasemmalta oikealle.

The up-and-down axis tells the performer

Ylös-alas-akseli kertoo esittäjälle

the pitch of the note or what note to play,

nuotin sävelkorkeuden, eli mikä nuotti on soitettava,

and the left-to-right axis

ja vasen-oikea-akseli

tells the performer the rhythm of the note

kertoo hänelle nuottien rytmin, eli milloin ne soitetaan.

or when to play it.

Let's start with pitch.

Aloitetaan sävelkorkeudesta.

To help us out, we're going to use a piano,

Käytämme apuna pianoa,

mutta järjestelmä toimii lähes millä tahansa soittimella, jonka voit kuvitella.

but this system works for pretty much any instrument you can think of.

In the Western music tradition,

Länsimaisessa musiikkiperinteessä

pitches are named after the first seven letters of the alphabet,

sävelkorkeudet on nimetty aakkosten ensimmäisten kirjainten mukaan:

A, B, C,

A, H, C,

D, E, F, and G.

D, E, F, ja G.

After that, the cycle repeats itself:

Tämän jälkeen kierros toistuu:

A, B, C, D, E, F, G,

A, H, C, D, E, F, G,

A, B, C, D, E, F, G,

A, H, C, D, E, F, G,

and so on.

ja niin edelleen.

But how do these pitches get their names?

Mutta miten sävelkorkeudet ovat saaneet nimensä?

Well, for example, if you played an F

Jos soitat esimerkiksi F:n

and then played another F

ja soitat pianolla toisen, korkeamman tai matalamman F:n,

higher or lower on the piano,

you'd notice that they sound pretty similar

huomaat niiden kuulostavan aika samanlaiselta

compared to, say, a B.

esimerkiksi H:hon verrattuna.

Going back to the staff,

Viivaston jokainen viiva ja jokainen viivojen väli vastaa eri sävelkorkeutta.

every line and every space between two lines

represents a separate pitch.

If we put a note on one of these lines or one of these spaces,

Jos laitamme nuotin jollekin näistä viivoista tai väleistä,

we're telling a performer to play that pitch.

pyydämme soittajaa soittamaan kyseisen sävelkorkeuden.

The higher up on the staff a note is placed,

Mitä ylemmäs viivastolla nuotti sijoitetaan,

the higher the pitch.

sitä korkeampi on sävel.

But there are obviously many, many more pitches

On toki olemassa paljon enemmänkin sävelkorkeuksia

than the nine that these lines and spaces gives us.

kuin nämä viivoista ja väleistä saatavat yhdeksän.

A grand piano, for example,

Esimerkiksi flyygelillä

can play 88 separate notes.

voi soittaa 88 eri säveltä.

So how do we condense 88 notes onto a single staff?

Miten siis 88 nuottia saadaan mahtumaan yhdelle viivastolle?

We use something called a clef,

Käytämme nuottiavainta,

a weird-looking figure placed at the beginning of the staff,

viivaston alkuun sijoitettavaa oudon näköistä hahmoa,

which acts like a reference point,

joka toimii kiintopisteenä

telling you that a particular line or space

ja ilmaisee, että tietty viiva tai väli

corresponds to a specific note on your instrument.

vastaa tiettyä säveltä soittimessa.

If we want to play notes that aren't on the staff,

Jos halutaan säveliä, jotka eivät ole viivastolla,

we kind of cheat and draw extra little lines

pitää vähän huijata ja piirtää pieniä viivoja, nimeltään apuviivoja,

called ledger lines

and place the notes on them.

ja laittaa nuotit niille.

If we have to draw so many ledger lines that it gets confusing,

Jos apuviivoja tarvitaan niin monta, että homma menee sekavaksi,

then we need to change to a different clef.

on parempi vaihtaa toiseen nuottiavaimeen.

As for telling a performer when to play the notes,

Se, milloin soittajan on soitettava nuotit,

two main elements control this:

perustuu kahteen pääelementtiin:

the beat and the rhythm.

sykkeeseen ja rytmiin.

The beat of a piece of music is,

Musiikkikappaleen syke on sellaisenaan melko tylsä.

by itself, kind of boring.

It sounds like this.

Se kuulostaa tältä.

(Ticking)

(Tikitystä)

Notice that it doesn't change,

Huomaat, että se ei muutu,

it just plugs along quite happily.

vaan jatkaa vain iloisesti kulkuaan.

It can go slow

Se voi olla hidas

or fast

tai nopea

or whatever you like, really.

tai ihan millainen vain.

The point is that just like the second hand on a clock

Oleellista on se, että aivan kuten kellon sekuntiosoitin

divides one minute into sixty seconds,

jakaa minuutin kuuteenkymmeneen sekuntiin,

with each second just as long as every other second,

joista jokainen on yhtä pitkä kuin muutkin sekunnit,

the beat divides a piece of music

syke jakaa kappaleen

into little fragments of time that are all the same length:

pieniin, samanpituisiin ajanpätkiin:

beats.

iskuihin.

With a steady beat as a foundation,

Kun pohjalla on tasainen syke, voi sävelkorkeuksiin lisätä rytmiä,

we can add rhythm to our pitches,

and that's when music really starts to happen.

ja silloin alkaa todella syntyä musiikkia.

This is a quarter note.

Tämä on neljäsosanuotti.

It's the most basic unit of rhythm,

Se on rytmin perusyksikkö,

and it's worth one beat.

ja sen arvo on yksi isku.

This is a half note, and it's worth two beats.

Tämä on puolinuotti, ja sen arvo on kaksi iskua.

This whole note here is worth four beats,

Tämä kokonuotti on neljän iskun arvoinen,

and these little guys are eighth notes,

ja nämä kaverit ovat kahdeksasosanuotteja, kukin puolen iskun arvoinen.

worth half a beat each.

"Great," you say, "what does that mean?"

“Hienoa, mitä se tarkoittaa?” saatat kysyä.

You might have noticed that across the length of a staff,

Olet ehkä huomannut, että viivaston koko pituudelta

there are little lines dividing it into small sections.

löytyy pieniä viivoja, jotka jakavat sen pieniin osiin.

These are bar lines

Ne ovat tahtiviivoja,

and we refer to each section as a bar.

ja kutakin osaa kutsutaan tahdiksi.

At the beginning of a piece of music,

Kappaleen alussa,

just after the clef,

heti nuottiavaimen perässä,

is something called the time signature,

on niin sanottu tahtilaji,

which tells a performer how many beats are in each bar.

joka kertoo esittäjälle, kuinka monta iskua kussakin tahdissa on.

This says there are two beats in each bar,

Tämän mukaan tahdissa on kaksi iskua,

this says there are three,

tämän mukaan kolme,

this one four, and so on.

tämän mukaan neljä ja niin edelleen.

The bottom number tells us what kind of note

Alempi numero kertoo, mitä nuottia käytetään sykkeen perusyksikkönä.

is to be used as the basic unit for the beat.

One corresponds to a whole note,

Yksi vastaa kokonaista nuottia,

two to a half note,

kaksi puolinuottia,

four to a quarter note,

neljä neljäsosanuottia,

and eight to an eighth note, and so on.

kahdeksan kahdeksasosanuottia ja niin edelleen.

So this time signature here

Tämä tahtilaji kertoo siis, että kussakin tahdissa on neljä neljäsosanuottia:

tells us that there are four quarter notes in each bar,

one, two, three, four;

yksi, kaksi, kolme, neljä;

one, two, three, four,

yksi, kaksi, kolme, neljä

and so on.

ja niin edelleen.

Mutta kuten jo sanoin,

But like I said before,

if we just stick to the beat,

jos noudatamme vain tahtia,

it gets kind of boring,

siitä tulee vähän tylsää,

so we'll replace some quarter notes with different rhythms.

joten vaihdetaanpa joitakin neljäsosanuotteja erilaisiin rytmeihin.

Notice that even though the number of notes

Huomaat, että vaikka nuottien määrä kussakin tahdissa on muuttunut,

in each bar has changed,

the total number of beats in each bar hasn't.

iskujen määrä kussakin tahdissa ei ole muuttunut.

So, what does our musical creation sound like?

Miltähän luomuksemme kuulostaa?

(Music)

(Musiikkia)

Eh, sounds okay, but maybe a bit thin, right?

Kuulostaa ihan hyvältä, mutta ehkä vähän vajaalta, eikö vain?

Let's add another instrument with its own pitch and rhythm.

Lisätäänpä toinen soitin, jolla on oma sävelkorkeus ja rytmi.

Now it's sounding like music.

Nyt se kuulostaa musiikilta.

Sure, it takes some practice to get used to reading it quickly

Toki vaatii hieman harjoittelua tottua lukemaan nuotteja nopeasti

and playing what we see on our instrument,

ja soittamaan niitä soittimella,

but, with a bit of time and patience,

mutta kärsivällisyydellä ja ajan kanssa

you could be the next Beethoven

sinusta voisi tulla seuraava Beethoven

or Justin Bieber.

tai Justin Bieber.