How to get a word added to the dictionary - Ilan Stavans

Kääntäjä: Tero Vilkesalo Oikolukija: Ulla Vainio

“Dictionary:” noun, “a malevolent literary device

“Sanakirja:” substantiivi, “ilkeä kirjallinen väline,

for cramping the growth of a language and making it hard and inelastic.”

jolla tukahdutetaan kielen kehitys ja tehdään siitä jäykkä ja joustamaton.”

“Lexicographer:” noun, “a writer of dictionaries; a harmless drudge.”

“Leksikografi:” substantiivi, “sanakirjojen kirjoittaja;

harmiton raataja.”

While the concept of a dictionary dates back to ancient civilizations,

Sanakirjan käsite juontaa juurensa antiikin sivilisaatioihin,

the first English dictionary was published by Robert Cawdrey in 1604.

kun taas ensimmäisen englannin sanakirjan julkaisi Robert Cawdrey vuonna 1604.

In the centuries that followed,

Sitä seuranneina vuosisatoina kirjoitettiin paljon lisää sanakirjoja,

many more dictionaries were written by individual authors

joiden kirjoittajat valitsivat, mitä niihin tulee ja mitä ei.

who chose what to include or exclude.

They not only defined words, they openly showcased their creators’ opinions—

He eivät ainoastaan määritelleet sanoja,

vaan toivat myös avoimesti esille tekijöidensä mielipiteitä,

like Ambrose Bierce’s definition of “dictionary”

kuten Ambrose Biercen määritelmän “sanakirjalle”

and Samuel Johnson’s definition of “lexicographer.”

ja Samuel Johnsonin määritelmän “leksikografille”.

After their authors deaths, many of these dictionaries quickly became outdated.

Kirjoittajiensa kuoltua monet näistä sanakirjoista vanhenivat nopeasti.

But one 19th century dictionary had a different fate.

Mutta yhdellä 1800-luvun sanakirjalla oli erilainen kohtalo.

In 1828, American lawyer and author Noah Webster published

Vuonna 1828 amerikkalainen asianajaja ja kirjailija Noah Webster julkaisi kirjan

“An American Dictionary of the English Language” with a lofty goal:

“An American Dictionary of the English Language”,

jolla oli kunnianhimoinen tavoite:

to give the United States its own version of the English language.

luoda Yhdysvalloille oma versio englannin kielestä.

He believed that as a new nation,

Hän ajatteli, että uutena kansakuntana

the United States needed its own distinct version of English

Yhdysvallat tarvitsi oman, erillisen versionsa englannin kielestä

to assert its independence from Britain.

vahvistaakseen itsenäisyyttään Britanniasta.

In his dictionary, Webster sought to describe and officialize

Sanakirjassaan Webster pyrki kuvaamaan ja virallistamaan

the way Americans spoke.

amerikkalaisten puhetapaa.

Most dictionaries in Webster’s time were prescriptive:

Useimmat sanakirjat Websterin aikaan olivat ohjailevia:

they dictated how words should be used,

ne sanelivat, miten sanoja tulisi käyttää,

rather than documenting the way people actually used language in daily life.

sen sijaan, että ne olisivat kuvanneet ihmisten tapoja käyttää kieltä arjessaan.

When Webster broke this convention and included slang words in his dictionary,

Kun Webster hylkäsi tämän käytännön ja sisällytti sanakirjaansa slangisanoja,

critics accused him of polluting the English language.

kriitikot syyttivät häntä englannin kielen saastuttamisesta.

But he argued that these words captured local variations of language—

Hän kuitenkin totesi näiden sanojen kuvastavan paikallisia kielimuotoja,

a vital part of what made American English unique.

jotka olivat olennainen osa sitä, mikä teki amerikanenglannista ainutlaatuisen.

He also believed spelling rules were unnecessarily complex,

Oikeinkirjoitussäännöt olivat hänestä tarpeettoman monimutkaisia,

and that we should write the way we speak as much as possible.

ja kirjoituksen tulisi olla mahdollisimman lähellä puhetta.

Still, Webster’s own opinions influenced the words he included

Silti Websterin omat mielipiteet vaikuttivat sanojen valintaan

and the way he defined them.

ja tapaan, jolla hän määritteli sanat.

He excluded slang words from Black communities

Hän jätti pois mustien yhteisöjen slangisanoja,

because he didn’t consider them proper.

koska hän ei pitänyt niitä sopivina.

And when he defined “woman,”

Ja kun hän määritteli “naisen”,

he added that “women are soft, mild, pitiful, and flexible.”

hän lisäsi, että “naiset ovat pehmeitä, lempeitä, säälittäviä ja joustavia”.

By the time of his death, Noah Webster was a household name.

Kuollessaan Noah Webster oli kaikkien tuntema henkilö.

Seeing a lucrative business opportunity,

Veljekset George ja Charles Merriam, jotka näkivät tuottoisan liikeidean,

brothers George and Charles Merriam bought the rights to Webster’s Dictionary.

ostivat oikeudet Websterin sanakirjaan.

Together with Webster’s son-in-law, the Merriams made a new, revised edition.

Merriamit tekivät yhdessä Websterin vävyn kanssa uuden, tarkistetun painoksen.

It was the beginning of the Merriam-Webster Dictionary.

Siitä sai alkunsa Merriam-Websterin sanakirja.

Today, the Merriam-Webster Dictionary begins to address

Nykyään Merriam-Websterin sanakirja on alkanut puuttua

a contradiction in Webster’s goal:

Websterin tavoitteeseen liittyvään ristiriitaan:

he wanted to represent an entire nation,

hän halusi edustaa koko kansakuntaa,

but he based his work on just one person’s opinion: his own.

mutta perusti työnsä vain yhden ihmisen mielipiteeseen – hänen omaansa.

Since Webster’s death, each new edition of the dictionary has been curated

Websterin kuoltua sanakirjan jokaisen uuden painoksen on toimittanut

by a group of language experts rather than by a single authority.

yksittäisen tekijän sijaan kokonainen ryhmä kielen asiantuntijoita.

The current criteria for including a word in the dictionary

Jotta sana nykyään voidaan sisällyttää sanakirjaan, siltä vaaditaan

are that it has “widespread, sustained, and meaningful use.”

“laajalle levinnyttä, jatkuvaa ja merkityksellistä käyttöä“.

This clearly includes profanities,

Tämä koskee ilman muuta kirosanoja,

which were sometimes excluded from dictionaries in the past.

jotka joskus aiemmin jätettiin pois sanakirjoista.

Racial slurs also meet the criteria for inclusion,

Myös rasistiset loukkaukset täyttävät valintakriteerit,

but some argue that including them might legitimize them.

mutta joidenkin mielestä niiden valinta voisi antaa niiden käytölle oikeutuksen.

Dictionaries don’t just add new words—

Sanakirjoihin ei vain lisätä uusia sanoja –

they also redefine old words to reflect changing attitudes and usage.

niissä myös määritellään uudelleen sanoja, joiden käyttötavat ovat muuttuneet.

One 1736 dictionary defined “wife” as “a married woman whose will,

Yhdessä sanakirjassa vuodelta 1736 “vaimo” oli “naimisissa oleva nainen,

jonka tahto on lain mukaan hänen miehensä tahdon alainen,

in the judgment of the law, is subject to the will of her husband:

for which reason a wife is said to have no will.”

minkä vuoksi katsotaan, että vaimolla ei ole omaa tahtoa”.

Today, “wife” is defined simply as “a female partner in a marriage.”

Nykyään “vaimon” määritelmä on “naispuolinen aviopuoliso”.

In 2019, Merriam-Webster’s word of the year was “they.”

Vuonna 2019 Merriam-Websterin vuoden sana oli “they” (suom. “he”).

The word has been in regular use for centuries,

Sanaa on käytetty yleisesti vuosisatojen ajan,

but has only recently gained a new recognized meaning,

mutta vasta hiljattain sille on vakiintunut uusi merkitys

as a pronoun for one person whose gender identity is nonbinary.

persoonapronominina henkilölle, jolla on muunsukupuolinen sukupuoli-identiteetti.

The question of which words belong in the dictionary impacts all of us—

Kysymys siitä, mitkä sanat kuuluvat sanakirjaan, vaikuttaa meihin kaikkiin:

when our words and definitions are represented, they’re affirmed;

kun omat sanamme ja määritelmämme pääsevät siihen, ne vahvistuvat –

if not, they— and we— are minimized.

jos taas eivät, niitä ja samalla meitä väheksytään.

Today, lexicographers have expanded word sourcing

Leksikografit ovat nykyään laajentaneet sanojen kartoituksen

to include the dictionary’s users: tracking which words are most searched,

sanakirjan käyttäjäkuntaan: he seuraavat, mitä sanoja haetaan eniten,

and adding them to the dictionary.

ja lisäävät ne sanakirjaan.

So, who decides what’s in the dictionary?

Kuka siis päättää, mitä sanakirjassa on?

More than ever before the answer is: we do.

Enemmän kuin koskaan aiemmin vastaus kuuluu: me.

All of us shape language every day.

Me kaikki muovaamme kieltä päivittäin.

When we collectively embrace one word or redefine another,

Kun yhdessä omaksumme jonkin sanan tai määrittelemme toisen sanan uudelleen,

eventually, those words and meanings are reflected in our dictionaries.

nämä sanat ja merkitykset päätyvät lopulta sanakirjoihimme.