Kitra Cahana: My father, locked in his body but soaring free

Kääntäjä: Anita Parttimaa Oikolukija: Sami Niskanen

I know a man who soars above the city every night.

Tunnen miehen, joka liitelee kaupungin yllä joka yö.

In his dreams, he twirls and swirls

Unelmissaan hän pyörii ja kieppuu

with his toes kissing the Earth.

ja suutelee maata varpaillaan.

Everything has motion, he claims,

Kaikki on liikettä, hän vakuuttaa,

jopa halvaantunut keho, kuten hänen omansa.

even a body as paralyzed as his own.

This man is my father.

Tämä mies on isäni.

Three years ago, when I found out

Kolme vuotta sitten, kun sain tietää,

that my father had suffered a severe stroke

että isäni on saanut vakavan aivohalvauksen,

in his brain stem,

joka sijaitsee aivorungossa,

I walked into his room in the ICU

kävelin hänen huoneeseensa

at the Montreal Neurological Institute

Montrealin neurologisen instituutin teho-osastolle,

and found him lying deathly still,

ja löysin hänet makaamasta kuoleman hiljaa,

tethered to a breathing machine.

sidottuna hengityskoneeseen.

Paralysis had closed over his body slowly,

Halvaus oli kulkenut hitaasti yli hänen ruumiinsa,

beginning in his toes, then legs,

alkaen varpaista, sitten jalat,

torso, fingers and arms.

vartalo, sormet ja käsivarret.

It made its way up his neck,

Se löysi tiensä hänen kaulalleen

cutting off his ability to breathe,

vieden häneltä kyvyn hengittää,

and stopped just beneath the eyes.

ja pysähtyi juuri hänen silmiensä alapuolelle.

He never lost consciousness.

Hän ei menettänyt tietoisuuttaan missään vaiheessa.

Rather, he watched from within

Pikemminkin hän katseli sisältäpäin,

kun hänen kehonsa lopetti toimintansa,

as his body shut down,

limb by limb,

raaja raajalta,

muscle by muscle.

lihas lihakselta.

In that ICU room, I walked up to my father's body,

Siinä teho-osaston huoneessa, kävelin isäni luo,

ja vapisevalla äänellä kyynelten läpi,

and with a quivering voice and through tears,

I began reciting the alphabet.

aloin luetella aakkosia.

A, B, C, D, E, F, G,

A, B, C, D, E, F, G,

H, I, J, K.

H, I, J, K.

K:n kohdalla hän räpäytti silmiään.

At K, he blinked his eyes.

Aloitin alusta.

I began again.

A, B, C, D, E, F, G,

A, B, C, D, E, F, G,

H, I.

H, I.

He blinked again at the letter I,

Hän räpäytti uudelleen I:n kohdalla,

then at T, then at R, and A:

sitten T:n, sitten R:n, ja A:n:

Kitra.

Kitra.

He said "Kitra, my beauty, don't cry.

Hän sanoi: "Kitra, kaunokaiseni, älä itke.

This is a blessing."

Tämä on siunaus."

Ei ollut kuultavaa ääntä, mutta isäni

There was no audible voice, but my father

called out my name powerfully.

huusi nimeni voimakkaasti.

Just 72 hours after his stroke,

Vain 72 tuntia hänen aivohalvauksestaan

he had already embraced

hän oli jo hyväksynyt

the totality of his condition.

kehonsa täydellisen toimimattomuuden.

Huolimatta äärimmäisen huonosta fyysisestä tilastaan,

Despite his extreme physical state,

he was completely present with me,

hän oli täysin läsnä kanssani,

guiding, nurturing,

ohjaten, hoivaten,

and being my father as much

ja oli isäni kuten ennenkin,

if not more than ever before.

tai ehkä enemmän kuin ennen.

Locked-in syndrome

Locked-in-oireyhtymä on

is many people's worst nightmare.

monen ihmisen pahin painajainen.

In French, it's sometimes called

Ranskassa sitä on toisinaan kutsuttu

"sairaudeksi, joka hautaa elävältä."

"maladie de l'emmuré vivant."

Literally, "walled-in-alive disease."

Kirjaimellisesti, "sairaus, joka ympäröi elävän muurein."

For many people, perhaps most,

Monille ihmisille, ehkä useimmille,

paralysis is an unspeakable horror,

halvaus on sanoinkuvaamaton kauhu,

but my father's experience

mutta isäni ei kokenut

elimistönsä toiminnan menettämistä

losing every system of his body

was not an experience of feeling trapped,

loukkuun jäämisen tunteena,

but rather of turning the psyche inwards,

vaan pikemminkin psyyken kääntymisenä sisään päin,

dimming down the external chatter,

ulkoisen hälinän vaimenemisena,

facing the recesses of his own mind,

oman mielen syvimpien syövereiden kohtaamisena,

and in that place,

ja siinä paikassa,

falling in love with life and body anew.

rakastumisena uudelleen elämään ja omaan kehoon.

As a rabbi and spiritual man

Rabbina ja hengellisenä ihmisenä,

joka keikkui mielen ja kehon, elämän ja kuoleman välillä,

dangling between mind and body, life and death,

the paralysis opened up a new awareness for him.

halvaus avasi hänelle uuden tietoisuuden.

He realized he no longer needed to look

Hän ymmärsi, ettei hänen enää tarvitse

beyond the corporeal world

jumaluutta löytääkseen,

in order to find the divine.

etsiskellä aineellisen tuolta puolen.

"Paradise is in this body.

"Paratiisi on tässä kehossa.

It's in this world," he said.

Se on tässä maailmassa," hän sanoi.

Nukuin isäni vieressä ensimmäiset neljä kuukautta,

I slept by my father's side for the first four months,

ja huolehdin niin paljon kun pystyin

tending as much as I could

hänen pienimmistäkin epämukavuuksistaan,

to his every discomfort,

understanding the deep human psychological fear

ja ymmärsin ihmisen syvän pelon,

ettei pysty hälyttämään apua.

of not being able to call out for help.

My mother, sisters, brother and I,

Äitini, sisareni, veljeni ja minä,

we surrounded him in a cocoon of healing.

me ympäröimme hänet parantavaan koteloon.

We became his mouthpiece,

Meistä tuli hänen puhetorvensa,

spending hours each day reciting the alphabet

vietimme tuntikausia joka päivä luetellen aakkosia,

as he whispered back sermons

kun hän kuiskasi takaisin saarnoja

and poetry with blinks of his eye.

ja runoja räpyttämälllä silmiään.

His room, it became our temple of healing.

Hänen huoneestaan tuli parantava temppelimme.

Hänen sänkynsä vierustasta tuli paikka heille,

His bedside became a site for those

seeking advice and spiritual counsel, and through us,

jotka etsivät neuvoja ja henkistä opastusta, ja kauttamme

my father was able to speak

isäni pystyi puhumaan

and uplift,

ja ylentämään mieliä,

letter by letter,

kirjain kirjaimelta,

blink by blink.

räpäys räpäykseltä.

Kaikesta maailmassamme tuli hidasta ja lempeää,

Everything in our world became slow and tender

as the din, drama and death of the hospital ward

vuodeosaston häly, draama ja kuolema

faded into the background.

vaimenivat taustalle.

I want to read to you one of the first things

Luen teille ensimmäiset asiat,

that we transcribed in the week following the stroke.

jotka litteroimme aivohalvausta seuranneella viikolla.

He composed a letter,

Hän laati kirjeen,

addressing his synagogue congregation,

joka oli osoitettu hänen synagogansa seurakunnalle,

and ended it with the following lines:

se päättyi seuraaviin riveihin:

"When my nape exploded,

"Kun niskassani räjähti,

I entered another dimension:

astuin toiseen ulottuvuuteen:

inchoate, sub-planetary, protozoan.

järjestäytymättömään, planeettojen väliseen alkutilaan.

Universes are opened and closed continually.

Universumit avautuvat ja sulkeutuvat alituiseen.

There are many when low,

On paljon alemmalla tasolla olevia,

who stop growing.

jotka lopettavat kasvamisen.

Last week, I was brought so low,

Viime viikolla minut saatettiin niin alas,

but I felt the hand of my father around me,

mutta tunsin isäni käsivarret ympärilläni,

ja isäni toi minut takaisin."

and my father brought me back."

When we weren't his voice,

Silloin kun emme olleet hänen äänensä,

we were his legs and arms.

olimme hänen jalkansa ja kätensä.

Liikuttelin niitä samoin kuin tiesin, että olisin halunnut

I moved them like I know I would have wanted

my own arms and legs to be moved

omia käsiäni ja jalkojani liikuteltavan,

were they still for all the hours of the day.

jos ne olisivat paikoillaan koko päivän.

Muistan kun pidin hänen sormiaan kasvojeni lähettyvillä,

I remember I'd hold his fingers near my face,

taivuttelin jokaista niveltä pitääkseni ne pehmeinä ja notkeina.

bending each joint to keep it soft and limber.

I'd ask him again and again

Pyysin häntä kerta toisensa jälkeen

to visualize the motion,

kuvittelemaan liikkeen,

to watch from within as the finger curled

katsomaan sisäisin silmin kun sormi taipuu

and extended, and to move along with it

ja ojentuu, ja seuraamaan kuvitelmaa

in his mind.

mielessään.

Then, one day, from the corner of my eye,

Sitten eräänä päivänä näin sivusilmälläni

I saw his body slither like a snake,

hänen kehonsa kiemurtelevan kuin käärme,

an involuntary spasm passing through the course

tahaton kouristus kulki hänen

of his limbs.

raajoissaan.

At first, I thought it was my own hallucination,

Aluksi luulin, että se oli vain omaa kuvitelmaani,

olin käyttänyt niin paljon aikaa huolehtiessani hänen kehostaan,

having spent so much time tending to this one body,

so desperate to see anything react on its own.

että halusin epätoivoisesti nähdä siinä edes jonkin itsenäisen reaktion.

But he told me he felt tingles,

Mutta hän kertoi tuntevansa kihelmöintiä,

sparks of electricity flickering on and off

sähköisiä kipinöitä,

just beneath the surface of the skin.

aivan hänen ihonsa pinnan alla.

The following week, he began ever so slightly

Seuraavina viikkoina hänen lihaksissaan

to show muscle resistance.

alkoi tuntua aavistuksen lihasvastusta.

Connections were being made.

Yhteyksiä oli syntynyt.

Body was slowly and gently reawakening,

Keho oli hitaasti ja lempeästi heräämässä,

raaja raajalta, lihas lihakselta,

limb by limb, muscle by muscle,

twitch by twitch.

nykäys nykäykseltä.

As a documentary photographer,

Dokumenttivalokuvaajana

I felt the need to photograph

tunsin tarvetta kuvata

hänen jokaisen liikahduksensa,

each of his first movements

like a mother with her newborn.

kuin vastasyntyneen äiti.

I photographed him taking his first unaided breath,

Kuvasin hänen ensimmäisen omin voimin ottamansa henkäyksen,

the celebratory moment after he showed

juhlahetken sen jälkeen kun hän osoitti

muscle resistance for the very first time,

lihasvastusta ensimmäistä kertaa,

the new adapted technologies that allowed him

uudet mukautetut teknologia, jotka toivat

to gain more and more independence.

hänelle enemmän riippumattomuutta.

I photographed the care and the love

Kuvasin hoitoa ja rakkautta,

that surrounded him.

jotka ympäröivät häntä.

But my photographs only told the outside story

Mutta kuvani kertoivat vain ulkoisen tarinan

of a man lying in a hospital bed

miehestä makaamassa sairaalan sängyssä

attached to a breathing machine.

hengityskoneeseen kytkettynä.

I wasn't able to portray his story from within,

En pystynyt kuvaamaan hänen sisäistä tarinaansa,

and so I began to search for a new visual language,

joten aloin etsiä uutta visuaalista kieltä,

one which strived to express the ephemeral quality

joka pyrkisi kuvaamaan hänen

of his spiritual experience.

hetkellisiä henkisiä kokemuksiaan.

Lopuksi haluan jakaa kanssanne

Finally, I want to share with you

a video from a series that I've been working on

videon sarjasta, jota olen työstänyt,

that tries to express the slow, in-between existence

ja joka pyrkii kuvaamaan välitilan hitautta,

that my father has experienced.

jonka isäni on kokekunut.

As he began to regain his ability to breathe,

Kun hän alkoi saada takaisin hengityskykyään,

aloin nauhoittaa hänen ajatuksiaan,

I started recording his thoughts,

and so the voice that you hear in this video

ja videossa kuuluva ääni

is his voice.

on hänen omansa.

(Video) Ronnie Cahana: You have to believe

(Video) Ronnie Cahana: Sinun täytyy uskoa

you're paralyzed

olet halvaantunut

neliraajahalvaantuneen

to play the part

of a quadriplegic.

osassa.

MInä en.

I don't.

Mielessäni

In my mind,

and in my dreams

ja unissani

every night

joka yö

I Chagall-man float

minä, Chagagall-mies, liihottelen

over the city

kaupungin yllä

twirl and swirl

pyörin ja kiepun

with my toes kissing the floor.

varpaani suutelevat lattiaa.

I know nothing about the statement

Ihmistä ei ole

of man without motion.

ilman liikettä.

Kaikki on liikkeessä.

Everything has motion.

The heart pumps.

Sydän pumppaa.

Keho kohoilee.

The body heaves.

The mouth moves.

Suu liikkuu.

Me emme koskaan seisahdu.

We never stagnate.

Life triumphs up and down.

Elämä kulkee riemukkaasti ylös ja alas.

Kitra Cahana: Useimmilla meistä

Kitra Cahana: For most of us,

lihakset alkavat nykiä ja liikkua

our muscles begin to twitch and move

long before we are conscious,

paljon ennen kuin olemme tietoisia,

but my father tells me his privilege

mutta isäni kertoo, että hän on etuoikeutettu

is living on the far periphery

elämään ihmiskokemuksen

of the human experience.

äärirajoilla.

Like an astronaut who sees a perspective

Kuin astronautti, joka näkee perspektiivistä,

jonka vain harvat meistä pääsevät jakamaan,

that very few of us will ever get to share,

he wonders and watches as he takes

hän ihmettelee ja katselee

his first breaths

kuin ottaisi ensi henkäyksiään

and dreams about crawling back home.

ja haaveilee ryömivänsä takaisin kotiin.

So begins life at 57, he says.

Näin alkaa elämä 57-vuotiaana, hän sanoo.

Taaperolla ei ole asennetta olemassaoloonsa,

A toddler has no attitude in its being,

but a man insists on his world every day.

mutta mies jatkaa sitkeästi maailmassaan päivästä toiseen.

Few of us will ever have to face physical limitations

Vain harva meistä kohtaa fyysisiä rajoituksiaan

to the degree that my father has,

siinä määrin kuin isäni,

but we will all have moments of paralysis

mutta meillä kaikilla on halvaantumisen

hetkiä elämässämme.

in our lives.

I know I frequently confront walls

Minä kohtaan toistuvasti seiniä,

that feel completely unscalable,

jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä

but my father insists

mutta isäni väittää,

ettei ole umpikujia.

that there are no dead ends.

Sen sijaan hän kutsuu minut paranemisen avaruuteensa

Instead, he invites me into his space of co-healing

to give the very best of myself, and for him

antamaan parasta itsestäni,

to give the very best of himself to me.

ja hän antaa parastaan minulle.

Paralysis was an opening for him.

Hänelle halvaantuminen oli avautuminen.

It was an opportunity to emerge,

Se oli mahdollisuus toipua,

to rekindle life force,

herättää uudelleen elämän voima,

to sit still long enough with himself

olla hiljaa itsekseen tarpeeksi pitkään

so as to fall in love with the full continuum

niin, että rakastuu koko

of creation.

luomisen jatkumoon.

Today, my father is no longer locked in.

Nykyisin isäni ei ole enää suljettuna itseensä.

He moves his neck with ease,

Hän liikuttaa kaulaansa vaivattomasti,

has had his feeding peg removed,

hänen ruokintaletkunsa on poistettu,

breathes with his own lungs,

hän hengittää omilla keuhkoillaan,

puhuu hitaasti omalla hiljaisella äänellään,

speaks slowly with his own quiet voice,

and works every day

ja hän työskentelee joka päivä

to gain more movement in his paralyzed body.

saadakseen lisää liikettä halavaantuneeseen kehoonsa.

Mutta työ ei tule koskaan valmiiksi.

But the work will never be finished.

As he says, "I'm living in a broken world,

Kuten hän sanoo: "Asun rikkinäisessä maailmassa,

and there is holy work to do."

jossa on pyhää työtä tehtäväksi."

Thank you.

Kiitos.

(Applause)

(Suosionosoituksia)