Tim Brown: Tales of creativity and play

Kääntäjä: Ulla Vainio Oikolukija: Tatu Siltanen

This is a guy named Bob McKim.

Tämän kaverin nimi on Bob McKim.

He was a creativity researcher in the '60s and '70s,

Hän oli luovuustutkija 60- ja 70-luvuilla,

and also led the Stanford Design Program.

ja johti myös Stanfordin yliopiston muotoiluohjelmaa.

And in fact, my friend and IDEO founder, David Kelley,

Ystäväni ja IDEO:n perustaja David Kelley,

who’s out there somewhere, studied under him at Stanford.

joka on täällä jossakin, opiskeli hänen ohjelmassaan Stanfordissa.

And he liked to do an exercise with his students

Hän tykkäsi harjoituttaa opiskelijoitaan siten,

where he got them to take a piece of paper

että antoi heille paperia ja kynän

and draw the person who sat next to them, their neighbor,

ja pyysi heitä piirtämään vierustoverinsa

very quickly, just as quickly as they could.

mahdollisimman nopeasti.

And in fact, we’re going to do that exercise right now.

Itse asiassa, me teemme saman harjoituksen nyt.

You all have a piece of cardboard and a piece of paper.

Teillä kaikilla on alusta ja paperia.

It’s actually got a bunch of circles on it.

Siinä on ympyröitä.

I need you to turn that piece of paper over;

Kääntäkää se paperi ympäri.

you should find that it’s blank on the other side.

Toisella puolella pitäisi olla tyhjää.

And there should be a pencil.

Teillä pitäisi olla kynä.

And I want you to pick somebody that’s seated next to you,

Valitkaa joku, joka istuu teidän vieressänne,

and when I say, go, you’ve got 30 seconds to draw your neighbor, OK?

ja kun sanon "nyt", teillä on 30 sekuntia aikaa piirtää naapurinne, OK?

So, everybody ready? OK. Off you go.

Kaikki valmiina? Käykää työhön.

You’ve got 30 seconds, you’d better be fast.

Teillä on 30 sekuntia, paras olla nopea.

Come on: those masterpieces ...

No niin, mestariteokset.

OK? Stop. All right, now.

Stop. Hyvä tuli.

(Laughter)

[Naurua]

Yes, lot’s of laughter. Yeah, exactly.

Naurattaa, niinpä.

Lots of laughter, quite a bit of embarrassment.

Naurattaa, vähän hävettää.

(Laughter)

[Naurua]

Am I hearing a few "sorry’s"? I think I’m hearing a few sorry’s.

Kuulenko muutamia anteeksipyyntöjä? Taidanpa kuulla.

Yup, yup, I think I probably am.

Kyllä, varmaankin kuulen.

And that’s exactly what happens every time,

Ja juuri niin käy joka kerta,

every time you do this with adults.

kun aikuiset tekevät tämän.

McKim found this every time he did it with his students.

McKim huomasi tämän joka kerta kun opiskelijat tekivät tätä.

He got exactly the same response: lots and lots of sorry’s.

Hän sai saman tuloksen: paljon anteeksipyytelyitä.

(Laughter)

[Naurua]

And he would point this out as evidence

Ja hän esittäisi sen todisteena siitä,

that we fear the judgment of our peers,

että me pelkäämme vertaistemme tuomiota,

and that we’re embarrassed about showing our ideas

ja meitä nolottaa esitellä ideoitamme

to people we think of as our peers, to those around us.

ihmisille joita pidämme vertaisinamme, niille jotka ovat ympärillämme.

And this fear is what causes us

Ja tämä pelko tekee meistä

to be conservative in our thinking.

konservatiivisia ajattelijoita.

So we might have a wild idea,

Meillä saattaa olla villi idea,

but we’re afraid to share it with anybody else.

mutta olemme arkoja kertomaan siitä muille.

OK, so if you try the same exercise with kids,

Jos sama tehtävä annetaan lapsille,

they have no embarrassment at all.

he eivät nolostu lainkaan.

They just quite happily show their masterpiece

He näyttävät tekeleensä onnessaan

to whoever wants to look at it.

kelle tahansa, joka haluaa katsoa.

But as they learn to become adults,

Mutta matkalla aikuisuuteen

they become much more sensitive to the opinions of others,

heistä tulee paljon herkempiä muiden mielipiteille,

and they lose that freedom and they do start to become embarrassed.

ja he menettävät tuon vapautensa ja alkavat nolostua.

And in studies of kids playing, it’s been shown

Leikkiviä lapsia käsittelevissä tutkimuksissa on osoitettu

time after time that kids who feel secure,

kerta toisensa jälkeen, että lapset, jotka

who are in a kind of trusted environment --

tuntevat olevansa turvassa, leikkivät turvallisessa ympäristössä,

they’re the ones that feel most free to play.

he tuntevat olevansa vapaimpia leikkimään.

And if you’re starting a design firm, let’s say,

Jos perustaa vaikkapa muotoilufirman,

then you probably also want to create

silloin luultavasti haluaa myös luoda paikan,

a place where people have the same kind of security.

jossa ihmisillä on samanlainen turvallisuuden tunne.

Where they have the same kind of security to take risks.

Missä heillä on samanlainen turva riskien ottoon.

Maybe have the same kind of security to play.

Ehkä samanlainen turva leikkiin.

Before founding IDEO, David said that what he wanted to do

Ennen IDEOn perustamista David sanoi, että hän halusi

was to form a company where all the employees are my best friends.

perustaa yhtiön, jossa kaikki työntekijät olisivat hänen parhaita kavereitaan.

Now, that wasn’t just self-indulgence.

Se ei ollut vain omahyväisyyttä.

He knew that friendship is a short cut to play.

Hän tiesi, että ystävyys on oikotie leikkiin.

And he knew that it gives us a sense of trust,

Hän tiesi, että se antaa meille luottamuksen tunteen

and it allows us then to take the kind of creative risks

ja antaa meidän sitten ottaa luovia riskejä,

that we need to take as designers.

joita meidän tarvitsee muotoilijoina ottaa.

And so, that decision to work with his friends --

Joten tuo päätös tehdä töitä ystäviensä kanssa –

now he has 550 of them -- was what got IDEO started.

nyt hänellä on niitä 550 – siitä IDEO alkoi.

And our studios, like, I think, many creative workplaces today,

Meidän studiomme, kuten uskoakseni monet luovat työpaikat tänään,

are designed to help people feel relaxed:

on suunniteltu auttamaan ihmisiä rentoutumaan.

familiar with their surroundings,

Tutussa ympäristössä,

comfortable with the people that they’re working with.

viihtyen niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa työskentelee.

It takes more than decor, but I think we’ve all seen that

Se vaatii enemmän kuin koristelua, mutta uskoakseni olemme kaikki nähneet,

creative companies do often have symbols in the workplace

että luovilla yhtiöillä on usein työpaikalla symboleita,

that remind people to be playful,

jotka muistuttavat ihmisiä olemaan leikkimielisiä,

and that it’s a permissive environment.

ja että se on salliva ympäristö.

So, whether it’s this microbus meeting room

Oli se sitten Microbus-kokoushuone,

that we have in one our buildings at IDEO;

joka on yhdessä rakennuksessamme IDEOssa,

or at Pixar, where the animators work in wooden huts and decorated caves;

tai Pixarissa, missä kaikki animaattorit työskentelevät puisissa mökeissä tai koristelluissa luolissa.

or at the Googleplex, where

Tai Googleplexisssä, joka on

it’s famous for its [beach] volleyball courts,

kuuluisa lentopallokentistään

and even this massive dinosaur skeleton with pink flamingos on it.

ja jopa tästä vaaleanpunaisin flamingoin koristellusta dinosauruksen luurangosta.

Don’t know the reason for the pink flamingos,

En tiedä syytä flamingoille,

but anyway, they’re there in the garden.

mutta siellä puutarhassa ne ovat joka tapauksessa.

Or even in the Swiss office of Google,

Tai jopa Googlen Sveitsin toimistossa,

which perhaps has the most wacky ideas of all.

jossa on ehkä kaikkein hulluimmat ideat.

And my theory is, that’s so the Swiss can prove

Teoriani on, että näin sveitsiläiset

to their Californian colleagues that they’re not boring.

todistavat kalifornialaisille kollegoilleen, etteivät ole tylsiä.

So they have the slide, and they even have a fireman’s pole.

Heillä on liukumäki, ja jopa palomiesten liukutanko.

Don’t know what they do with that, but they have one.

En tiedä, mitä he sillä tekevät, mutta heillä on se.

So all of these places have these symbols.

Kaikissa näissä paikoissa on nämä symbolit.

Now, our big symbol at IDEO is actually

Meidän iso symbolimme IDEOssa

not so much the place, it’s a thing.

ei itse asiassa ole paikka vaan esine.

And it’s actually something that we invented a few years ago,

Keksimme sen muutama vuosi sitten,

or created a few years ago.

tai loimme.

It’s a toy; it’s called a "finger blaster."

Se on leikkikalu ja sen nimi on "sormitykki".

And I forgot to bring one up with me.

Unohdin tuoda yhden tänne.

So if somebody can reach under the chair that’s next to them,

Joten jos joku voisi kurottaa viereisen tuolin alta,

you’ll find something taped underneath it.

löydät sieltä jotain teipattuna.

That’s great. If you could pass it up. Thanks, David, I appreciate it.

Hienoa. Annatko sen tänne. Kiitos, David.

So this is a finger blaster, and you will find that every one of you

Tämä on sormitykki ja huomaatte, että teillä kaikilla

has got one taped under your chair.

on tällainen tuolinne alla.

And I’m going to run a little experiment. Another little experiment.

Aion tehdä toisen pikku kokeen.

But before we start, I need just to put these on.

Ennen kuin aloitamme, laitan nämä päähän.

Thank you. All right.

Kiitos. No niin.

Now, what I’m going to do is, I’m going to see how --

Aion katsoa miten –

I can’t see out of these, OK.

En näe näiden läpi, OK.

I’m going to see how many of you at the back of the room

Aion katsoa miten moni takarivistä

can actually get those things onto the stage.

saa tuotua nuo vehkeet tänne lavalle.

So the way they work is, you know,

Se toimii niin, että

you just put your finger in the thing,

laitatte sormen sen sisään,

pull them back, and off you go.

vedätte taakse, ja sitten mennään.

So, don’t look backwards. That’s my only recommendation here.

Älkää katsoko taakse. Se on ainoa suositukseni.

I want to see how many of you can get these things on the stage.

Kuinka moni teistä saa kapistuksen lavalle.

So come on! There we go, there we go. Thank you. Thank you. Oh.

Antaa tulla! Sillä lailla. Kiitos. Oi.

I have another idea. I wanted to -- there we go.

Minulla on toinen idea. Halusin – no niin.

(Laughter)

[Naurua]

There we go.

Niin sitä pitää.

(Laughter)

[Naurua]

Thank you, thank you, thank you.

Kiitos, kiitos, kiitos.

Not bad, not bad. No serious injuries so far.

Ei hassummin. Ei vakavia vaurioita toistaiseksi.

(Laughter)

[Naurua]

Well, they’re still coming in from the back there;

Jaa, niitä tulee vielä sieltä takaa,

they’re still coming in.

vielä tulee.

Some of you haven’t fired them yet.

Jotkut eivät ole vielä laukaisseet niitä.

Can you not figure out how to do it, or something?

Ettekö keksi miten?

It’s not that hard. Most of your kids figure out how to do this

Se ei ole niin vaikeaa. Useimmat lapsistanne keksivät

in the first 10 seconds, when they pick it up.

10:ssä sekunnissa otettuaan sen käteen.

All right. This is pretty good; this is pretty good.

No niin. Melko hyvin.

Okay, all right. Let’s -- I suppose we'd better...

No niin. Eiköhän – Minun lienee parasta

I'd better clear these up out of the way;

siivota vähän,

otherwise, I’m going to trip over them.

muuten kompastun niihin.

All right. So the rest of you can save them

No niin. Loput voivat säästää ne

for when I say something particularly boring,

ja laukaista, jos sanon jotain

and then you can fire at me.

erityisen tylsää.

(Laughter)

[Naurua]

All right. I think I’m going to take these off now,

Otan nämä pois,

because I can’t see a damn thing when I’ve -- all right, OK.

koska en näe mitään kun minulla – no niin, OK.

So, ah, that was fun.

Se oli hauskaa.

(Laughter)

[Naurua]

All right, good.

No niin, hyvä.

(Applause)

[Aplodeja]

So, OK, so why?

Niin, miksi?

So we have the finger blasters. Other people have dinosaurs, you know.

Meillä on sormitykki, toisilla on dinosaurus.

Why do we have them? Well, as I said,

Miksi? Olen sanonut,

we have them because we think maybe playfulness is important.

että meillä on ne, koska meistä leikkisyys on tärkeää.

But why is it important?

Mutta miksi se on tärkeää?

We use it in a pretty pragmatic way, to be honest.

Totta puhuen, me käytämme sitä pragmaattisesti.

We think playfulness helps us get to better creative solutions.

Uskomme, että leikkisyys auttaa meitä luovempiin ratkaisuihin.

Helps us do our jobs better,

Auttaa meitä töissämme

and helps us feel better when we do them.

ja olommekin tuntuu paremmalta.

Now, an adult encountering a new situation --

Kun aikuinen kohtaa uuden tilanteen –

when we encounter a new situation we have a tendency

Kohdatessamme uuden tilanteen meillä on tapana

to want to categorize it just as quickly as we can, you know.

haluta luokitella se mahdollisimman nopeasti.

And there’s a reason for that: we want to settle on an answer.

Siihen on syynsä. Haluamme löytää vastauksen.

Life’s complicated; we want to figure out

Elämä on monimutkaista. Haluamme hyvin nopeasti

what’s going on around us very quickly.

ymmärtää mitä ympärillämme tapahtuu.

I suspect, actually, that the evolutionary biologists

Luulen, että evoluutiopsykologeilla

probably have lots of reasons [for] why we want

on paljon syitä, miksi haluamme

to categorize new things very, very quickly.

kategorisoida kaiken hyvin nopeasti.

One of them might be, you know,

Yksi voisi olla, että

when we see this funny stripy thing:

nähdessämme kummia viiruja,

is that a tiger just about to jump out and kill us?

onko se tiikeri joka meinaa hypätä esiin ja tappaa meidät?

Or is it just some weird shadows on the tree?

Vai ovatko ne vain varjoja.

We need to figure that out pretty fast.

Haluamme tietää sen nopeasti.

Well, at least, we did once.

Tai ainakin ennen vanhaan.

Most of us don’t need to anymore, I suppose.

Useimpien ei tarvitse enää, kaiketi.

This is some aluminum foil, right? You use it in the kitchen.

Tämä on alumiinifoliota. Keittiöstä.

That’s what it is, isn’t it? Of course it is, of course it is.

Sitä se on, eikö olekin? No totta kai.

Well, not necessarily.

Mutta ei välttämättä.

(Laughter)

[Naurua]

Kids are more engaged with open possibilities.

Lapset ovat avoimempia eri mahdollisuuksille.

Now, they’ll certainly -- when they come across something new,

Kohdatessaan jotain uutta,

they’ll certainly ask, "What is it?"

he kysyvät, "Mikä se on?"

Of course they will. But they’ll also ask, "What can I do with it?"

Mutta he kysyvät myös, "Mitä minä voin tehdä sillä?"

And you know, the more creative of them

Luovimmat heistä

might get to a really interesting example.

saattavat päätyä mielenkiintoiseen esimerkkiin.

And this openness is the beginning of exploratory play.

Tämä avoimuus on tutkivan leikin alku.

Any parents of young kids in the audience? There must be some.

Onko täällä nuorten lasten vanhempia? Pakosti joku on.

Yeah, thought so. So we’ve all seen it, haven’t we?

Arvelinkin niin. Olemme kaikki nähneet sen, eikö?

We’ve all told stories about how, on Christmas morning,

Olemme kaikki kertoneet tarinoita jouluaamusta,

our kids end up playing with the boxes

kun lapsemme leikkivät laatikoilla enemmän

far more than they play with the toys that are inside them.

kuin leluilla jotka olivat laatikoiden sisällä.

And you know, from an exploration perspective,

Tutkiskelun kannalta tämä käyttäytyminen

this behavior makes complete sense.

on täysin järkevää.

Because you can do a lot more with boxes than you can do with a toy.

Laatikoilla voi tehdä paljon enemmän kuin lelulla.

Even one like, say, Tickle Me Elmo --

Esimerkiksi tämä Tickle Me Elmo,

which, despite its ingenuity, really only does one thing,

joka nerokkuudestaan huolimatta tekee vain yhtä asiaa,

whereas boxes offer an infinite number of choices.

kun taas laatikoilla on ääretön määrä käyttömahdollisuuksia.

So again, this is another one of those playful activities

Tämäkin on leikkisä aktiviteetti,

that, as we get older, we tend to forget and we have to relearn.

jonka tapaamme iän myötä unohtaa ja siksi joudumme opettelemaan sen uudelleen.

So another one of Bob McKim’s favorite exercises

Eräs Bob McKimin lempiharjoituksista

is called the "30 Circles Test."

on nimeltään "30 ympyrän testi".

So we’re back to work. You guys are going to get back to work again.

Joudutte taas töihin.

Turn that piece of paper that you did the sketch on

Kääntäkää paperi, johon piirtelitte,

back over, and you’ll find those 30 circles printed on the piece of paper.

ja toiselta puolelta löydätte ne 30 ympyrää.

So it should look like this. You should be looking at something like this.

Sen pitäisi näyttää tältä.

So what I’m going to do is, I’m going to give you minute,

Aion antaa teille minuutin aikaa,

and I want you to adapt as many of those circles as you can

ja haluan, että muutatte mahdollisimman monia noista ympyröistä

into objects of some form.

jonkinlaisiksi esineiksi.

So for example, you could turn one into a football,

Esimerkiksi, yhdestä voi tulla jalkapallo,

or another one into a sun. All I’m interested in is quantity.

yhdestä aurinko. Minua kiinnostaa vain määrä.

I want you to do as many of them as you can,

Haluan, että teette niin monta kuin pystytte

in the minute that I’m just about to give you.

teille antamassani minuutissa.

So, everybody ready? OK? Off you go.

Kaikki valmiina? Alkakaa piirtää.

Okay. Put down your pencils, as they say.

No niin. Lopettakaa piirtäminen.

So, who got more than five circles figured out?

Kuinka moni sai yli viisi ympyrää?

Hopefully everybody? More than 10?

Toivottavasti kaikki? Yli 10?

Keep your hands up if you did 10.

Pitäkää kädet ylhäällä jos saitte 10.

15? 20? Anybody get all 30?

15? 20? Saiko kukaan täydet 30?

No? Oh! Somebody did. Fantastic.

Ei? Joku sai! Hienoa.

Did anybody to a variation on a theme? Like a smiley face?

Tekikö kukaan variaatioita samasta teemasta? Kuten hymiöistä?

Happy face? Sad face? Sleepy face? Anybody do that?

Iloinen naama? Surullinen naama? Unelias naama? Tekikö kukaan?

Anybody use my examples? The sun and the football?

Käyttikö kukaan minun esimerkkejäni? Aurinko ja jalkapallo?

Great. Cool. So I was really interested in quantity.

Hienoa. Siistiä. Minua tosiaan kiinnosti määrä.

I wasn’t actually very interested in whether they were all different.

En ollut niinkään kiinnostunut siitä, ovatko ne kaikki erilaisia.

I just wanted you to fill in as many circles as possible.

Halusin teidän vain täyttävän mahdollisimman monta ympyrää.

And one of the things we tend to do as adults, again, is we edit things.

Aikuisina tuppaamme seulomaan asioita.

We stop ourselves from doing things.

Estämme itseämme tekemästä jotakin.

We self-edit as we’re having ideas.

Seulomme jo silloin kun saamme ideoita.

And in some cases, our desire to be original is actually a form of editing.

Joskus halumme olla omintakeisia on eräänlainen seulonnan muoto.

And that actually isn’t necessarily really playful.

Se ei oikeastaan ole kovinkaan leikkisää.

So that ability just to go for it and explore lots of things,

Joten kyky mennä ja tutkia monia asioita,

even if they don’t seem that different from each other,

vaikka ne eivät tuntuisi paljonkaan eroavan toisistaan,

is actually something that kids do well, and it is a form of play.

on oikeastaan asia jonka lapset tekevät hyvin, ja se on tapa leikkiä.

So now, Bob McKim did another

Bob McKim teki toisen

version of this test

version tästä testistä

in a rather famous experiment that was done in the 1960s.

eräässä kuuluisassa kokeessa, joka tehtiin 1960-luvulla.

Anybody know what this is? It’s the peyote cactus.

Tietääkö kukaan, mikä tämä on? Se on myrkkykaktus.

It’s the plant from which you can create mescaline,

Tästä kasvista saa meskaliinia,

one of the psychedelic drugs.

yhtä psykedeelistä huumetta.

For those of you around in the '60s, you probably know it well.

60-lukulaisille tuttu.

McKim published a paper in 1966, describing an experiment

McKim julkaisi artikkelin vuonna 1966 kuvaten koetta,

that he and his colleagues conducted

jonka hän kollegoineen toteutti

to test the effects of psychedelic drugs on creativity.

testatakseen psykedeelisten huumeiden vaikutusta luovuuteen.

So he picked 27 professionals -- they were

Hän valitsi 27 ammattilaista. He olivat insinöörejä, fyysikkoja,

engineers, physicists, mathematicians, architects,

matemaatikkoja, arkkitehtejä,

furniture designers even, artists --

jopa huonekalumuotoilijoita, taitelijoita.

and he asked them to come along one evening,

Hän kutsui heidät luokseen yhtenä iltana

and to bring a problem with them that they were working on.

ja pyysi tuomaan mukanaan jonkin ongelman, jonka parissa he juuri työskentelivät.

He gave each of them some mescaline,

Hän antoi jokaiselle meskaliinia,

and had them listen to some nice, relaxing music for a while.

ja laittoi heidät kuuntelemaan mukavaa, rentouttavaa musiikkia.

And then he did what’s called the Purdue Creativity Test.

Sitten he tekivät Purduen luovuustestin.

You might know it as, "How many uses can you find for a paper clip?"

Saatatte tietää sen muodossa "montako käyttötarkoitusta keksit paperiliittimelle?"

It’s basically the same thing as the 30 circles thing that I just had you do.

Se on pohjimmiltaan sama kuin 30 ympyrän testi, jonka te juuri teitte.

Now, actually, he gave the test before the drugs

Itse asiassa, hän teetti testin ennen huumeita

and after the drugs, to see

ja huumeiden jälkeen, nähdäkseen,

what the difference was in people’s

mikä ero olisi ihmisten

facility and speed with coming up with ideas.

mahdollisuuksissa ja nopeudessa saada ideoita.

And then he asked them to go away

Sitten hän pyysi heitä menemään pois

and work on those problems that they’d brought.

työskentelemään tuomiensa ongelmien parissa.

And they’d come up with a bunch of

He saivat aikaan kasan

interesting solutions -- and actually, quite

mielenkiintoisia ja itse asiassa aivan toimivia

valid solutions -- to the things that they’d been working on.

ratkaisuja ongelmiin, joita he yrittivät ratkoa.

And so, some of the things that they figured out,

Tässä muutamia

some of these individuals figured out;

esimerkkejä niistä ratkaisuista.

in one case, a new commercial building and designs for houses

Uusi kaupallinen rakennus ja talojen suunnitelmia,

that were accepted by clients;

jotka asiakkaat hyväksyivät;

a design of a solar space probe experiment;

Aurinkoa tutkivan avaruusluotainkokeen suunnitelma;

a redesign of the linear electron accelerator;

Uusi malli lineaarikiihdyttimelle;

an engineering improvement to a magnetic tape recorder --

tekninen parannus magneettinauhuriin –

you can tell this is a while ago;

Kyllä huomaa, että tästä on jo aikaa –

the completion of a line of furniture;

Huonekalusarjan loppuun saattaminen;

and even a new conceptual model of the photon.

ja jopa uusi käsitteellinen malli fotonista.

So it was a pretty successful evening.

Joten se oli aika menestyksekäs ilta.

In fact, maybe this experiment was the reason that Silicon Valley

Ehkä tämä koe oli syy sille, että Piilaaksosta

got off to its great start with innovation.

alkoi kehittyä innovaatiokeskus.

We don’t know, but it may be.

Emme tiedä, mutta ehkä.

We need to ask some of the CEOs

Pitää kysyä muutamalta pääjohtajalta,

whether they were involved in this mescaline experiment.

olikoi heillä jotakin tekemistä tuon meskaliinikokeen kanssa.

But really, it wasn’t the drugs that were important;

Mutta oikeasti huumeet eivät olleet tässä tärkeitä,

it was this idea that what the drugs did

tärkeää oli idea, että huumeet

would help shock people out of their normal way of thinking,

auttoivat sysäämään ihmisiä sivuun normaalin ajattelunsa uralta.

and getting them to forget the adult behaviors

Ja saada heidät unohtamaan aikuisten käyttäytymistavat,

that were getting in the way of their ideas.

jotka olivat ideoiden esteenä.

But it’s hard to break our habits, our adult habits.

Mutta on vaikea päästä eroon tavoista, aikuisten tavoista.

At IDEO we have brainstorming rules written on the walls.

IDEOssa meillä on aivoriihisäännöt kirjoitettuna seinille.

Edicts like, "Defer judgment," or "Go for quantity."

Ukaaseja kuten: "Lykkää arviointia", tai "Pyri määrään."

And somehow that seems wrong.

Jotenkin se tuntuu väärältä.

I mean, can you have rules about creativity?

Voiko luovuudesta määrätä säännöillä?

Well, it sort of turns out that we need rules

Osoittautuu tavallaan, että tarvitsemme sääntöjä

to help us break the old rules and norms

päästäksemme rikkomaan vanhoja sääntöjä ja normeja,

that otherwise we might bring to the creative process.

jotka muuten saattaisimme tuoda luovaan prosessiimme.

And we’ve certainly learnt that over time,

Olemme taatusti oppineet, että ajan myötä

you get much better brainstorming,

aivoriihi paranee,

much more creative outcomes when everybody does play by the rules.

tulee paljon luovempia ratkaisuja, kun kaikki noudattavat sääntöjä.

Now, of course, many designers, many individual designers,

Monet muotoilijat ja suunnittelijat tietenkin

achieve this is in a much more organic way.

yltävät tähän paljon luonnollisemmalla tavalla.

I think the Eameses are wonderful examples of experimentation.

Eamesit ovat loistava esimerkki kokeiluista.

And they experimented with plywood for many years

He tekivät kokeita vanerilla useiden vuosien ajan,

without necessarily having one single goal in mind.

ilman, että heillä olisi välttämättä ollut mikään tietty määränpää mielessä.

They were exploring following what was interesting to them.

He tutkivat ja kokeilivat sen mukaan, mikä oli heistä mielenkiintoista.

They went from designing splints for wounded soldiers

Ja he lähtivät haavoittuneille sotilaille tarkoitettujen lastojen suunnittelusta

coming out of World War II and the Korean War, I think,

toisen maailmansodan ja Korean sodan veteraaneille, tietääkseni.

and from this experiment they moved on to chairs.

Ja tästä kokeesta he jatkoivat tuoleihin.

Through constant experimentation with materials,

Jatkuvasti testaillen materiaaleja,

they developed a wide range of iconic solutions

he kehittivät lukuisia ikonisia ratkaisuja,

that we know today, eventually resulting in,

jotka tunnemme tänään, ja lopulta tuloksena oli

of course, the legendary lounge chair.

tietenkin legendaarinen lounge-tuoli.

Now, if the Eameses had stopped with that first great solution,

Jos Eamesit olisivat tyytyneet ensimmäiseen hyvään ratkaisuun,

then we wouldn’t be the beneficiaries of so many

nykyään emme hyötyisi niin monista

wonderful designs today.

hienoista muotoiluratkaisuista.

And of course, they used experimentation in all aspects of their work,

Ja tietysti he käyttivät kokeilumenetelmää kaikilla työnsä aloilla.

from films to buildings, from games to graphics.

Elokuvista rakennuksiin, peleistä grafiikkaan.

So, they’re great examples, I think, of exploration

He ovat mielestäni hieno esimerkki tutkimisesta

and experimentation in design.

ja kokeilusta muotoilussa.

Now, while the Eameses were exploring those possibilities,

Kun Eamesit tutkivat noita mahdollisuuksia,

they were also exploring physical objects.

he tekivät kokeiluja myös fyysisillä kappaleilla.

And they were doing that through building prototypes.

He tekivät sen rakentamalla prototyyppejä.

And building is the next of the behaviors that I thought I’d talk about.

Rakentaminen on seuraava käyttäytymismalli, josta ajattelin puhua.

So the average Western first-grader

Tyypillinen ekaluokkalainen länsimaassa

spends as much as 50 percent of their play time

käyttää jopa 50 prosenttia leikkiajastaan

taking part in what’s called "construction play."

niin sanottuun "rakenteluleikkiin".

Construction play -- it’s playful, obviously,

Rakenteluleikki -- se on leikittelevää,

but also a powerful way to learn.

mutta myös hyvin opettavaista.

When play is about building a tower out of blocks,

Kun leikissä rakentetaan torni palikoista,

the kid begins to learn a lot about towers.

lapsi oppii paljon torneista.

And as they repeatedly knock it down and start again,

Kun lapset purkavat tornin ja aloittavat alusta,

learning is happening as a sort of by-product of play.

oppiminen on ikään kuin leikin sivutuote.

It’s classically learning by doing.

Klassisesti: tekemällä oppii.

Now, David Kelley calls this behavior,

David Kelley kutsuu tätä

when it’s carried out by designers, "thinking with your hands."

muotoilijoiden tekemänä "käsillä ajatteluksi".

And it typically involves making multiple,

Tyypillisesti siinä tehdään monia

low-resolution prototypes very quickly,

suurpiirteisiä prototyyppejä hyvin nopeasti.

often by bringing lots of found elements together

Tuomalla monia käteen osuvia elementtejä yhteen,

in order to get to a solution.

jotta ratkaisu löytyy.

On one of his earliest projects, the team was kind of stuck,

Yhdessä varhaisessa projektissa ryhmä oli jumissa,

and they came up with a mechanism by hacking together

ja he keksivät mekanismin rakentelemalla puolihuolimattoman

a prototype made from a roll-on deodorant.

prototyypin roll-on-deodorantista.

Now, that became the first commercial computer mouse

Siitä tuli ensimmäinen kaupallinen tietokonehiiri

for the Apple Lisa and the Macintosh.

Apple Lisalle ja Macintoshille.

So, they learned their way to that by building prototypes.

He oppivat ratkaisun rakentelemalla prototyyppejä.

Another example is a group of designers

Toinen esimerkki koskee muotoilijoita,

who were working on a surgical instrument with some surgeons.

jotka kehittivät kirurgista välinettä joidenkin kirurgien kanssa.

They were meeting with them; they were talking to the surgeons

Heillä oli tapaamisia ja he keskustelivat kirurgien kanssa

about what it was they needed with this device.

siitä, mitä nämä haluisvat laitteelta.

And one of the designers ran out of the room

Jolloin yksi muotoilija juoksi ulos huoneesta

and grabbed a white board marker and a film canister --

ja nappasi taulutussin ja filmipurkin –

which is now becoming a very precious prototyping medium --

mikä on nykyään uhanalainen prototyyppien materiaali –

and a clothespin. He taped them all together,

ja vaateneulan. Hän teippasi ne yhteen,

ran back into the room and said, "You mean, something like this?"

juoksi takaisin huoneeseen ja kysyi, "Tarkoitatko tällaista?"

And the surgeons grabbed hold of it and said,

Kirurgi otti sen käteensä

well, I want to hold it like this, or like that.

ja sanoi haluavansa pitää sitä näin tai noin.

And all of a sudden a productive conversation

Yhtäkkiä alkoi hedelmällinen keskustelu muotoilusta

was happening about design around a tangible object.

tämän konkreettisen esineen ympärillä.

And in the end it turned into a real device.

Lopulta saatiin rakennettua todellinen laite.

And so this behavior is all about quickly getting something

Tämä malli on siis sitä, että luodaan nopeasti

into the real world, and having your thinking advanced as a result.

ajatuksista jotakin todellista, jonka tuloksena ajattelu kulkee eteenpäin.

At IDEO there’s a kind of a back-to-preschool feel

IDEOlla on joskus päiväkotimainen

sometimes about the environment.

tunnelma.

The prototyping carts, filled with colored paper

Prototyyppintekokärryt täynnä värillisiä papereita,

and Play-Doh and glue sticks and stuff --

muovailuvahaa, liimapuikkoja ja sellaista.

I mean, they do have a bit of a kindergarten feel to them.

Niistä tulee vähän päiväkoti mieleen.

But the important idea is that everything’s at hand, everything’s around.

Mutta tärkeää on, että kaikki on käden ulottuvilla.

So when designers are working on ideas,

Jotta kun muotoilijat työskentelevät,

they can start building stuff whenever they want.

he voivat rakennella juttuja aina kun haluavat.

They don’t necessarily even have to go

Heidän ei välttämättä tarvitse

into some kind of formal workshop to do it.

edes mennä viralliseen työpajaan sitä tekemään.

And we think that’s pretty important.

Meistä se on melko tärkeää.

And then the sad thing is, although preschools

Surullista kyllä, vaikka päiväkodit

are full of this kind of stuff, as kids go through the school system

ovat täynnä tätä tavaraa, niin koulujärjestelmän läpi kulkiessaan

it all gets taken away.

se kaikki otetaan pois.

They lose this stuff that facilitates

He menettävät tavarat jotka helpottavat

this sort of playful and building mode of thinking.

tätä leikkisää ja rakentavaa ajattelutapaa.

And of course, by the time you get to the average workplace,

Ja tietenkin keskiverto työpaikassa

maybe the best construction tool we have

paras saatavilla oleva rakenteluväline

might be the Post-it notes. It’s pretty barren.

lienee tarralaput. Karua.

But by giving project teams and the clients

Mutta antamalla projektiryhmille ja heidän asiakkailleen

who they’re working with permission to think with their hands,

luvan ajatella käsillään,

quite complex ideas can spring into life

melko monimutkaiset ajatukset muuttuvat eläviksi

and go right through to execution much more easily.

ja tulevat toteutetuksi paljon helpommin.

This is a nurse using a very simple -- as you can see -- plasticine prototype,

Tässä sairaanhoitaja käyttää ilmeisen yksinkertaista muovailuvahasta tehtyä prototyyppiä,

explaining what she wants out of a portable information system

selittäen, mitä hän haluaa kannettavalta informaatiosysteemiltä

to a team of technologists and designers

ryhmälle teknikkoja ja muotoilijoita,

that are working with her in a hospital.

jotka työskentelevät hänen kanssaan sairaalassa.

And just having this very simple prototype

Jo pelkkä yksinkertainen prototyyppi

allows her to talk about what she wants in a much more powerful way.

antaa hänen puhua tarpeistaan paljon paremmalla tavalla.

And of course, by building quick prototypes,

Rakentelemalla nopeita prototyyppejä

we can get out and test our ideas with consumers

voimme lähteä testaamaan ideoitamme kuluttajien ja käyttäjien kanssa

and users much more quickly

paljon nopeammin

than if we’re trying to describe them through words.

kuin, jos yrittäisimme selittää ne sanoin.

But what about designing something that isn’t physical?

Mutta entä, jos suunnittelemme jotain, jolla ei ole fyysistä muotoa?

Something like a service or an experience?

Esimerkiksi palvelua tai kokemusta?

Something that exists as a series of interactions over time?

Jotain, mikä on olemassa vuorovaikutusten sarjana ajassa?

Instead of building play, this can be approached with role-play.

Rakenteluleikin sijaan tätä voi lähestyä roolileikillä.

So, if you’re designing an interaction between two people --

Kun suunnitellaan kahden henkilön välistä vuorovaikutusta –

such as, I don’t know -- ordering food at a fast food joint

vaikka nyt ruuan tilaamista pikaruokalassa

or something, you need to be able to imagine

Täytyy voida kuvitella,

how that experience might feel over a period of time.

millaiselta se tuntuu pidemmällä ajanjaksolla.

And I think the best way to achieve that,

Mielestäni paras tapa tehdä se

and get a feeling for any flaws in your design, is to act it out.

ja löytää suunnittelussa tehdyt virheet, on näytellä se tilanne.

So we do quite a lot of work at IDEO

IDEOssa teemme paljon työtä

trying to convince our clients of this.

saadaksemme asiakkaamme tekemään sitä.

They can be a little skeptical; I’ll come back to that.

He saattavat olla vähän epäileviä.

But a place, I think, where the effort is really worthwhile

Eniten tästä vaivasta kuitenkin on mielestäni hyötyä siellä,

is where people are wrestling with quite serious problems --

missä ihmisillä on melko vaikeita ongelmia.

things like education or security or finance or health.

Kuten koulutuksessa, turvallisuus-, rahoitus- tai terveysalalla.

And this is another example in a healthcare environment

Tämä on toinen terveydenhuoltoalalta tuleva esimerkki,

of some doctors and some nurses and designers

missä lääkärit, hoitajat ja muotoilijat

acting out a service scenario around patient care.

näyttelevät palvelutilanteen potilashuollossa.

But you know, many adults

Monet aikuiset

are pretty reluctant to engage with role-play.

ovat melko vastahakoisia osallistumaan roolipeliin.

Some of it’s embarrassment and some of it is because

Osittain nolostumisen takia ja osittain,

they just don’t believe that what emerges is necessarily valid.

koska eivät usko, että siitä seuraa mitään hyödyllistä.

They dismiss an interesting interaction by saying,

He hylkäävät mielenkiintoisen vuorovaikutustilanteen ja sanovat,

you know, "That’s just happening because they’re acting it out."

että noin käy vain siksi, että he ainoastaan teeskentelevät.

Research into kids' behavior actually suggests

Käyttäytymistutkimukset lapsista kertovat,

that it’s worth taking role-playing seriously.

että roolileikit kannattaa ottaa tosissaan.

Because when children play a role,

Sillä kun lapset leikkivät roolia,

they actually follow social scripts quite closely

he itse asiassa seuraavat melko tarkasti sosiaalisia käsikirjoituksia

that they’ve learnt from us as adults.

jotka he ovat oppineet aikuisilta.

If one kid plays "store," and another one’s playing "house,"

Jos yksi lapsi leikkii kauppaa ja toinen kotia,

then the whole kind of play falls down.

koko leikki hajoaa.

So they get used to quite quickly

Joten he oppivat melko nopeasti

to understanding the rules for social interactions,

ymmärtämään sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä

and are actually quite quick to point out when they’re broken.

ja ovat melko nopeita huomaamaan, jos niitä rikotaan.

So when, as adults, we role-play,

Kun aikuiset leikkivät roolia,

then we have a huge set of these scripts already internalized.

heillä on melko suuri määrä sääntöjä jo sisäistettynä.

We’ve gone through lots of experiences in life,

Paljon kokemuksia.

and they provide a strong intuition

ja niistä saatu vahva intuitio

as to whether an interaction is going to work.

siitä, tuleeko jokin vuorovaikutus toimimaan.

So we’re very good, when acting out a solution,

Näytellessämme jotakin ratkaisua olemme hyviä

at spotting whether something lacks authenticity.

huomaamaan, jos ratkaisusta puuttuu aitous.

So role-play is actually, I think,

Roolileikki on mielestäni

quite valuable when it comes to thinking about experiences.

melko arvokas kokemuksia ajatellessa.

Another way for us, as designers, to explore role-play

Meille muotoilijoille toinen keino tutkia roolileikkiä

is to put ourselves through an experience which we’re designing for,

on laittaa itsemme käymään läpi se kokemus, jota suunnittelemme,

and project ourselves into an experience.

ja ikään kuin nähdä itsemme siinä tilanteessa.

So here are some designers who are trying to understand

On muotoilijoita, jotka yrittävät ymmärtää,

what it might feel like to sleep in a

millaista olisi nukkua

confined space on an airplane.

pienessä tilassa lentokoneessa.

And so they grabbed some very simple materials, you can see,

He käyttivät yksinkertaisia materiaaleja, kuten huomaatte,

and did this role-play, this kind of very crude role-play,

ja tällaista hyvin suurpiirteistä roolileikkiä,

just to get a sense of what it would be like for passengers

jotta saisivat käsityksen siitä,

if they were stuck in quite small places on airplanes.

millaista olisi matkustajana olla melko pienessä tilassa lentokoneessa.

This is one of our designers, Kristian Simsarian,

Tämä on yksi muotoilijoistamme,

and he’s putting himself through the experience of being an ER patient.

Kristian Simsarian, ja hän kokeilee ensiapuaseman potilaana oloa.

Now, this is a real hospital, in a real emergency room.

Oikeassa sairaalassa, oikeassa ensiapuaseman huoneessa.

One of the reasons he chose to take

Hän otti tämän

this rather large video camera with him was

melko ison videokameran mukaansa,

because he didn’t want the doctors and nurses thinking

koska ei halunnut lääkärien ja hoitajien ajattelevan,

he was actually sick, and sticking something into him

että hän on oikeasti sairas ja pistävän häneen jotain,

that he was going to regret later.

mitä hän katuisi myöhemmin.

So anyhow, he went there with his video camera,

Joten hän meni sinne videokameransa kanssa

and it’s kind of interesting to see what he brought back.

ja oli melko kiintoisaa nähdä, mitä hän toi takaisin.

Because when we looked at the video when he got back,

Katsoessamme hänen tuomaansa videota,

we saw 20 minutes of this.

näimme 20 minuuttia tätä.

(Laughter)

[Naurua]

And also, the amazing thing about this video --

Hämmästyttävä juttu tässä videossa on se,

as soon as you see it you immediately

että heti sen nähdessään

project yourself into that experience.

kuvittelee itsensä siihen kokemukseen.

And you know what it feels like: all of that uncertainty

Tietää miltä se tuntuu, kaikki epävarmuus,

while you’re left out in the hallway

kun jätetään käytävälle,

while the docs are dealing with some more urgent case

samalla kun lääkärit hoitavat

in one of the emergency rooms, wondering what the heck’s going on.

kiireellisempää potilasta ja sitä miettii, mitä ihmettä tapahtuu.

And so this notion of using role-play --

Joten tämä ajatus roolileikin käytöstä –

or in this case, living through the experience

tai tässä kokemuksen läpikäynnistä

as a way of creating empathy --

tapana luoda empatiaa –

particularly when you use video, is really powerful.

erityisesti videota käytettäessä, on hyvin voimakas.

Or another one of our designers, Altay Sendil:

Toinen muotoilijamme Altay Sendil

he’s here having his chest waxed, not because he’s very vain,

antaa vahauttaa rintansa, ei siksi, että hän olisi turhamainen,

although actually he is -- no, I’m kidding --

tai oikeastaan hän on. No ei vaineskaan.

but in order to empathize with the pain that chronic care patients

Vaan pystyäkseen kokemaan millaista kipua kroonisesti sairaat ihmiset kokevat,

go through when they’re having dressings removed.

kun heidän siteensä poistetaan.

And so sometimes these analogous experiences,

Joskus tällainen vastaavantyyppinen kokemus,

analogous role-play, can also be quite valuable.

analoginen roolileikki, voi olla varsin arvokas.

So when a kid dresses up as a firefighter, you know,

Kun lapsi pukeutuu palomieheksi,

he’s beginning to try on that identity.

hän kokeilee sitä identiteettiä.

He wants to know what it feels like to be a firefighter.

Hän haluaa tietää, miltä tuntuu olla palomies.

We’re doing the same thing as designers.

Me muotoilijoina teemme saman.

We’re trying on these experiences.

Kokeilemme kokemuksia.

And so the idea of role-play is both as an empathy tool,

Roolileikin idea on sekä empatian työkalu

as well as a tool for prototyping experiences.

että kokemusten testaamisen työkalu.

And you know, we kind of admire people who do this at IDEO anyway.

Me IDEOssa tavallaan ihailemme sellaisia ihmisiä.

Not just because they lead to insights about the experience,

Ei vain siksi, että se johtaa oivalluksiin siitä kokemuksesta,

but also because of their willingness to explore

vaan koska heillä on halu tutkia

and their ability to unselfconsciously

ja kyky estottomasti

surrender themselves to the experience.

antautua kokemuksen vietäväksi.

In short, we admire their willingness to play.

Lyhyesti, ihailemme heidän haluaan leikkiä.

Playful exploration, playful building and role-play:

Leikkisä tutkiminen, leikkisä rakenteleminen ja roolileikki.

those are some of the ways that designers use play in their work.

Ne ovat muutamia niistä tavoista, joilla muotoilijat käyttävät leikkiä työssään.

And so far, I admit, this might feel

Myönnän, että tämä saattaa kuulostaa vähän siltä

like it’s a message just to go out and play like a kid.

kuin viesti olisi mennä ja leikkiä kuin lapsi.

And to certain extent it is, but I want to stress a couple of points.

Ja tietyllä tavalla se on, mutta haluan painottaa joitain kohtia.

The first thing to remember is that play is not anarchy.

Pitää muistaa, että leikki ei ole anarkiaa.

Play has rules, especially when it’s group play.

Leikissä on säännöt, erityisesti ryhmäleikissä.

When kids play tea party, or they play cops and robbers,

Kun lapset leikkivät teekutsuja tai rosvoa ja poliisia,

they’re following a script that they’ve agreed to.

he seuraavat ennalta sovittua käsikirjoitusta.

And it’s this code negotiation that leads to productive play.

Tämä neuvottelu säännöistä johtaa tulokselliseen leikkiin.

So, remember the sketching task we did at the beginning?

Muistatteko alun piirrostehtävän?

The kind of little face, the portrait you did?

Sen pikku naaman, tekemänne muotokuvan?

Well, imagine if you did the same task with friends

Kuvitelkaa, että tekisitte saman ystävienne kanssa

while you were drinking in a pub.

juopotellessanne baarissa.

But everybody agreed to play a game

Mutta kaikki pelaisivat peliä,

where the worst sketch artist bought the next round of drinks.

jossa huonoimman piirroksen tekijä tarjoaisi seuraavan kierroksen.

That framework of rules would have turned an embarrassing,

Niillä säännöillä nolostuttavasta ja hankalasta tilanteesta

difficult situation into a fun game.

olisi tullut hauska peli.

As a result, we’d all feel perfectly secure and have a good time --

Siitä seurauksena, tuntisimme olomme turvalliseksi ja pitäisimme hauskaa –

but because we all understood the rules and we agreed on them together.

mutta koska ymmärsimme säännöt ja sovimme niistä yhdessä.

But there aren’t just rules about how to play;

Ei ole vain sääntöjä siitä, miten tulee leikkiä,

there are rules about when to play.

on myös sääntöjä siitä, milloin tulee leikkiä.

Kids don’t play all the time, obviously.

Lapset eivät leikki koko ajan.

They transition in and out of it,

He siirtyvät leikkiin ja siitä ulos.

and good teachers spend a lot of time

Ja hyvät opettajat viettävät paljon aikaa

thinking about how to move kids through these experiences.

pohtien, miten lapset saadaan kokemuksesta toiseen.

As designers, we need to be able to transition in and out of play also.

Muotoilijoina, meidänkin täytyy osata siirtyä leikkiin tai siitä pois.

And if we’re running design studios

Muotoilustudion johdossa

we need to be able to figure out, how can we transition

pitää kyetä miettimään, miten

designers through these different experiences?

muotoilijat saadaan kokemuksesta toiseen.

I think this is particularly true if we think about the sort of --

Tämä on mielestäni erityisen totta, jos mietimme –

I think what’s very different about design

Mielestäni erilaista muotoilussa on se,

is that we go through these two very distinctive modes of operation.

että me menemme kahden hyvin erilaisen toimintatavan läpi.

We go through a sort of generative mode,

Kuljemme halki luovan toimintatavan,

where we’re exploring many ideas;

jossa tutkimme monia ideoita.

and then we come back together again,

Ja sitten tulemme takaisin

and come back looking for that solution,

etsien jonkinlaista ratkaisua

and developing that solution.

ja kehittäen ratkaisua.

I think they’re two quite different modes:

Minusta ne ovat aivan erilaisia toimia.

divergence and convergence.

Hajaantuminen ja lähentyminen.

And I think it’s probably in the divergent mode

Mielestäni hajaantuvassa toimessa luultavasti

that we most need playfulness.

tarvitsemme eniten leikkisyyttä.

Perhaps in convergent mode we need to be more serious.

Lähentyessämme meidän tulee kenties olla vakavampia.

And so being able to move between those modes

Eri tiloista toiseen

is really quite important. So, it’s where there’s a

menemisen hallitseminen on tärkeää.

more nuanced version view of play, I think, is required.

Siinä tarvitaan vivahteikkaampi näkökulma leikkiin.

Because it’s very easy to fall into the trap that these states are absolute.

On helppo jäädä yhden tilan loukkuun.

You’re either playful or you’re serious, and you can’t be both.

Ollaan joko leikkisiä, tai vakavia, molempia ei voi olla.

But that’s not really true: you can be a serious professional adult

Mutta se ei ole totta. Voi olla vakava ammattitaitoinen aikuinen,

and, at times, be playful.

ja silti joskus leikkisä.

It’s not an either/or; it’s an "and."

Se ei ole joko tai vaan sekä että.

You can be serious and play.

Voi olla vakava ja leikkiä.

So to sum it up, we need trust to play,

Tehdäkseni yhteenvedon, tarvitsemme luottamusta voidaksemme leikkiä,

and we need trust to be creative. So, there’s a connection.

ja tarvitsemme luottamusta ollaksemme luovia. Niillä on yhteys.

And there are a series of behaviors that we’ve learnt as kids,

On monia lapsena opittuja tapoja,

and that turn out to be quite useful to us as designers.

jotka ovat melko käyttökelpoisia meille muotoilijoille.

They include exploration, which is about going for quantity;

Niistä yksi on tutkiminen, jossa pyritään määrän paljouteen.

building, and thinking with your hands;

Rakentelu ja käsillä ajattelu.

and role-play, where acting it out helps us both

Ja roolileikki, missä näytteleminen auttaa meitä sekä

to have more empathy for the situations in which we’re designing,

elämytymään suunnittelemiimme tilanteisiin,

and to create services and experiences

että luomaan palveluita ja kokemuksia,

that are seamless and authentic.

jotka ovat saumattomia ja aitoja.

Thank you very much. (Applause)

Kiitos oikein paljon.