The revolutionary power of diverse thought | Elif Shafak

Kääntäjä: Reetta Väätäinen Oikolukija: Marja Oilinki

"Can you taste words?"

"Voiko sanoja maistaa?"

It was a question that caught me by surprise.

Se oli kysymys, joka yllätti minut.

This summer, I was giving a talk at a literary festival,

Tänä kesänä olin puhumassa kirjallisuusfestivaaleilla,

and afterwards, as I was signing books,

ja jakaessani sen jälkeen nimikirjoituksia kirjaani,

a teenage girl came with her friend,

siihen tuli eräs teinityttö ystävänsä kanssa

and this is what she asked me.

ja kysyi tätä minulta.

I told her that some people experience an overlap in their senses

Vastasin hänelle, että joillain ihmisillä aistit limittyvät,

so that they could hear colors

niin että he pystyvät kuulemaan värejä

or see sounds,

tai näkemään ääniä

and many writers were fascinated by this subject, myself included.

ja että tämä aihe kiehtoi monia kirjailijoita, mukaan lukien minua.

But she cut me off, a bit impatiently, and said, "Yeah, I know all of that.

Mutta hän keskeytti minut, hieman kärsimättömästi,

ja sanoi: "Joo, tiedän kaiken tuosta.

It's called synesthesia. We learned it at school.

Sitä kutsutaan aistien sekoittumiseksi. Opimme siitä koulussa.

But my mom is reading your book,

Mutta äitini lukee kirjaasi,

and she says there's lots of food and ingredients

ja sanoo, että siinä on paljon ruokaa ja ainesosia

and a long dinner scene in it.

ja pitkä illalliskohtaus.

She gets hungry at every page.

Hänelle tulee nälkä joka sivulla.

So I was thinking,

Joten ajattelin,

how come you don't get hungry when you write?

että miten sinulle ei tule nälkä kirjoittaessa?

Ja ajattelin, että ehkä sinä pystyt maistamaan sanoja.

And I thought maybe, maybe you could taste words.

Does it make sense?"

Onko siinä järkeä?"

And, actually, it did make sense,

Ja itse asiassa, siinä oli järkeä,

because ever since my childhood,

koska lapsuudestani asti,

each letter in the alphabet has a different color,

jokaiselle aakkosten kirjaimelle on ollut oma väri

and colors bring me flavors.

ja värit tuovat minulle makuja.

So for instance, the color purple is quite pungent, almost perfumed,

Joten esimerkiksi, violetti väri on melko pistävä, lähes hajuvesimäinen,

and any words that I associate with purple

ja monet sanat, jotka yhdistän violettiin

taste the same way,

maistuvat samalta,

such as "sunset" -- a very spicy word.

kuten "auringonlasku" -- hyvin mausteinen sana.

But I was worried that if I tell all of this to the teenager,

Mutta minua huolestutti, että jos kerron tämän kaiken teinitytölle,

it might sound either too abstract

se saattaisi kuulostaa joko liian abstraktilta

or perhaps too weird,

tai kenties liian oudolta

and there wasn't enough time anyhow,

eikä aikaa joka tapauksessa ollut tarpeeksi,

because people were waiting in the queue,

koska ihmiset odottivat jonossa,

so it suddenly felt like what I was trying to convey

joten yhtäkkiä minusta tuntui, että se mitä yritin välittää

was more complicated and detailed

oli monimutkaisempaa ja yksityiskohtaisempaa

than what the circumstances allowed me to say.

kuin mitä olosuhteet sallivat minun sanoa.

And I did what I usually do in similar situations:

Ja toimin niin kuin yleensäkin samanlaisissa tilanteissa:

I stammered, I shut down, and I stopped talking.

takeltelin, sulkeuduin ja lakkasin puhumasta.

I stopped talking because the truth was complicated,

Lakkasin puhumasta, koska totuus oli monimutkainen,

even though I knew, deep within,

vaikka syvällä sisimmässäni tiesin,

that one should never, ever remain silent for fear of complexity.

että monimutkaisuuden pelko ei saisi koskaan olla syynä vaikenemiselle.

So I want to start my talk today

Joten tänään haluan aloittaa puheeni

with the answer that I was not able to give on that day.

sillä vastauksella, jota en tuona päivänä kyennyt antamaan.

Yes, I can taste words --

Kyllä, pystyn maistamaan sanoja --

sometimes, that is, not always,

siis joskus, en aina,

and happy words have a different flavor than sad words.

ja iloisilla sanoilla on erilainen maku kuin surullisilla sanoilla.

I like to explore: What does the word "creativity" taste like,

Minusta on hauska tutkiskella: Miltä sana "luovuus" maistuu,

or "equality,"

tai "tasa-arvo"

"love," "revolution?"

"rakkaus", "vallankumous"?

And what about "motherland?"

Ja entäs "synnyinmaa"?

These days, it's particularly this last word that troubles me.

Nykyisin etenkin tämä viimeksi mainittu sana vaivaa minua.

It leaves a sweet taste on my tongue,

Se jättää makean maun kieleeni,

like cinnamon, a bit of rose water

kuin kaneli, hieman ruusuvettä

and golden apples.

ja kultaisia omenoita.

But underneath, there's a sharp tang,

Mutta sen alla on terävä voimakas maku,

like nettles and dandelion.

kuin nokkosten ja voikukkien.

The taste of my motherland, Turkey,

Kotimaani Turkin maku

is a mixture of sweet and bitter.

on sekoitus makeaa ja kitkerää.

And the reason why I'm telling you this

Ja syy miksi kerron tämän teille,

is because I think there's more and more people

on koska uskon, että yhä usemmilla ihmisillä

all around the world today

joka puolella maailmaa tänä päivänä

who have similarly mixed emotions

on samalla tavoin ristiriitaisia tunteita

about the lands they come from.

omaa kotimaatansa kohtaan.

We love our native countries, yeah?

Rakastamme synnyinmaitamme, eikö niin?

How can we not?

Miten voisimme olla rakastamatta?

We feel attached to the people, the culture, the land, the food.

Tunnemme kiintymystä sen ihmisiin, kulttuuriin, maahan, ruokaan.

And yet at the same time,

Ja kuitenkin samaan aikaan

we feel increasingly frustrated by its politics and politicians,

tunnemme kasvavaa turhautumista sen politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan,

sometimes to the point of despair or hurt or anger.

joskus epätoivoon tai loukkaantumiseen tai suuttumukseen asti.

I want to talk about emotions

Haluan puhua tunteista

and the need to boost our emotional intelligence.

ja tarpeesta kasvattaa tunneälyämme.

I think it's a pity

Mielestäni on sääli,

that mainstream political theory pays very little attention to emotions.

että valtavirran poliittinen teoria

kiinnittää hyvin vähän huomiota tunteisiin.

Oftentimes, analysts and experts are so busy with data and metrics

Usein analyytikot ja asiantuntijat ovat niin kiireisiä

datan ja mittaamisen kanssa,

that they seem to forget those things in life

että heiltä näyttää unohtuvan sellaiset asiat elämässä,

that are difficult to measure

joita on vaikea mitata

and perhaps impossible to cluster under statistical models.

ja kenties mahdotonta ryhmitellä tilastollisilla malleilla.

But I think this is a mistake, for two main reasons.

Mutta mielestäni tämä on virhe, kahdesta pääasiallisesta syystä.

Firstly, because we are emotional beings.

Ensiksi koska me olemme tunteellisia olentoja.

As human beings, I think we all are like that.

Luulen, että ihmisolentoina me kaikki olemme sellaisia.

But secondly, and this is new,

Mutta toiseksi, ja tämä on uutta,

we have entered a new stage in world history

olemme astuneet maailman historiassa uuteen vaiheeseen,

in which collective sentiments guide and misguide politics

jossa kollektiiviset mielipiteet ohjaavat ja harhaanjohtavat poliitiikkaa

more than ever before.

enemmän kuin koskaan aiemmin.

And through social media and social networking,

Ja sosiaalisen median ja sosiaalisen verkostoitumisen kautta,

these sentiments are further amplified,

nämä näkemykset saavat vahvistusta,

polarized, and they travel around the world quite fast.

polarisoituvat ja leviävät ympäri maailman varsin nopeasti.

Ours is the age of anxiety, anger,

Meidän aikakautemme on levottomuuden, vihan,

distrust, resentment

epäluottamuksen, paheksunnan

and, I think, lots of fear.

ja, luulen myös, monien pelkojen aikakausi.

But here's the thing:

Mutta ongelma on tässä:

even though there's plenty of research about economic factors,

Vaikka taloudellisista tekijöistä on paljon tutkimusta,

there's relatively few studies about emotional factors.

tunteellisista tekijöistä tutkimuksia on suhteellisen vähän.

Why is it that we underestimate feelings and perceptions?

Miksi aliarvioimme tunteet ja näkemykset?

I think it's going to be one of our biggest intellectual challenges,

Luulen tästä tulevan yhden aikamme suurimmista älyllisistä haasteista,

because our political systems are replete with emotions.

koska poliittiset järjestelmämme ovat täynnä tunteita.

In country after country,

Maassa toisensa jälkeen

we have seen illiberal politicians exploiting these emotions.

olemme nähneet ahdasmielisten poliitikkojen

käyttävän hyväkseen näitä tunteita.

And yet within the academia and among the intelligentsia,

Ja silti korkeakoulujen ja älymystön piirissä

we are yet to take emotions seriously.

emme vieläkään ole ottaneet tunteita vakavasti.

I think we should.

Minusta meidän pitäisi.

And just like we should focus on economic inequality worldwide,

Ja niin kuin meidän tulisi keskittyä maailman taloudelliseen epätasa-arvoon,

we need to pay more attention to emotional and cognitive gaps worldwide

niin meidän täytyy kiinnittää enemmän huomiota

tunteiden ja kognition kuiluihin maailmassa

and how to bridge these gaps,

ja siihen, miten kavennamme näitä kuiluja,

because they do matter.

koska niillä on merkitystä.

Years ago, when I was still living in Istanbul,

Vuosia sitten, kun asuin vielä Istanbulissa,

an American scholar working on women writers in the Middle East

minua tuli tapaamaan amerikkalainen tutkija,

came to see me.

joka teki tutkimusta Lähi-Idän naiskirjoittajista.

And at some point in our exchange, she said,

Ja jossain vaiheessa keskusteluamme tutkijanainen sanoi:

"I understand why you're a feminist,

"Ymmärrän miksi olet feministi,

because, you know, you live in Turkey."

koska, tiedäthän, asut Turkissa."

And I said to her,

Ja minä vastasin hänelle:

"I don't understand why you're not a feminist,

"En ymmärrä miksi sinä et ole feministi,

because, you know, you live in America."

koska, tiedäthän, asut Amerikassa."

(Laughter)

(Naurua)

(Applause)

(Aplodeja)

And she laughed.

Ja hän nauroi.

She took it as a joke,

Hän otti sen vitsinä,

and the moment passed.

ja se hetki meni ohi.

(Laughter)

(Naurua)

But the way she had divided the world into two imaginary camps,

Mutta se tapa, jolla hän oli jakanut maailman

kahteen kuvitteelliseen leiriin,

into two opposite camps --

kahteen vastakkaiseen leiriin --

it bothered me and it stayed with me.

se häiritsi minua ja jäi mieleeni.

According to this imaginary map,

Tuon mielikuvituskartan mukaan,

some parts of the world were liquid countries.

jotkut osat maailmasta olivat nestemäisiä valtioita.

They were like choppy waters not yet settled.

Ne olivat kuin vielä laantumaton aallokko.

Some other parts of the world, namely the West,

Toiset osat maailmasta, nimittäin länsimaat,

were solid, safe and stable.

olivat kiinteitä, turvallisia ja vakaita.

So it was the liquid lands that needed feminism

Niinpä nestemäiset maat tarvitsivat feminismiä

ja aktivismia ja ihmisoikeuksia,

and activism and human rights,

ja niiden meistä, jotka olivat tarpeeksi huono-onnisia

and those of us who were unfortunate enough

tullakseen sellaisista paikoista,

to come from such places

täytyi jatkaa kamppailua

had to keep struggling for these most essential values.

näiden keskeisimpien arvojen puolesta.

But there was hope.

Mutta toivoa oli.

Since history moved forward,

Koska historia kulki eteenpäin,

even the most unsteady lands would someday catch up.

jopa kaikkein epävakaimmat maat kuroisivat vielä etumatkan umpeen.

And meanwhile, the citizens of solid lands

Ja sillä välin kiinteiden maiden asukkaat

voisivat lohduttautua ajatuksella

could take comfort in the progress of history

historian edistymisestä

and in the triumph of the liberal order.

ja liberaalin järjestyksen riemuvoitosta.

They could support the struggles of other people elsewhere,

He voisivat tukea toisten ihmisten taisteluja muualla,

but they themselves did not have to struggle

mutta heidän itsensä ei tarvinnut enää taistella

for the basics of democracy anymore,

demokratian perusperiaatteiden puolesta,

because they were beyond that stage.

koska he olivat ohittaneet sen vaiheen.

I think in the year 2016,

Luullakseni vuonna 2016

this hierarchical geography was shattered to pieces.

tämä hierarkkinen maantiede särkyi palasiksi.

Our world no longer follows this dualistic pattern

Maailmamme ei enää seuraa tätä tutkijan mielessä ollutta

in the scholar's mind, if it ever did.

kahtiajakoista kaavaa, jos koskaan seurasikaan.

Now we know that history does not necessarily move forward.

Nyt tiedämme, että historia ei välttämättä kulje eteenpäin.

Sometimes it draws circles,

Joskus se piirtää ympyröitä,

even slides backwards,

jopa liukuu taaksepäin,

and that generations can make the same mistakes

ja sukupolvet voivat tehdä samoja virheitä,

that their great-grandfathers had made.

joita heidän iso-isoisänsä olivat tehneet.

And now we know that there's no such thing

Ja nyt tiedämme, ettei sellaista asiaa olekaan,

as solid countries versus liquid countries.

kuin kiinteät valtiot vastaan nestemäiset valtiot.

In fact, we are all living in liquid times,

Itse asiassa me kaikki elämme nestemäisiä aikoja,

just like the late Zygmunt Bauman told us.

aivan niin kuin edesmennyt Zygmunt Bauman meille sanoi.

And Bauman had another definition for our age.

Ja Baumanilla oli toinenkin määritelmä aikakaudellemme.

He used to say we are all going to be walking on moving sands.

Hän tapasi sanoa, että tulemme kaikki kävelemään liikkuvilla hiekoilla.

And if that's the case, I think,

Ja jos asia on niin, luulenpa,

it should concern us women more than men,

että se koskisi enemmän meitä naisia kuin miehiä,

because when societies slide backwards into authoritarianism,

koska kun yhteiskunnat liukuvat takaperin autoritarismiin,

nationalism or religious fanaticism,

nationalismiin tai uskonnolliseen fanatismiin,

women have much more to lose.

naisilla on paljon enemmän menetettävää.

That is why this needs to be a vital moment,

Siksi tämän täytyy olla elintärkeä hetki,

not only for global activism,

ei pelkästään globaalille aktivismille,

but in my opinion, for global sisterhood as well.

vaan mielestäni myös globaalille sisaruudelle.

(Applause)

(Aplodeja)

But I want to make a little confession before I go any further.

Mutta haluan tehdä pienen tunnustuksen ennen kuin jatkan.

Until recently, whenever I took part in an international conference or festival,

Viime aikoihin asti,

aina kun olen ottanut osaa kansainväliseen konferenssiin tai festivaaliin,

I would be usually one of the more depressed speakers.

olen yleensä ollut yksi masentuneemmista puhujista.

(Laughter)

(Naurua)

Having seen how our dreams of democracy and how our dreams of coexistence

Nähtyäni kuinka unelmamme demokratiasta ja unelmamme yhteiselosta

were crushed in Turkey,

murskattiin Turkissa,

both gradually but also with a bewildering speed,

sekä vähitellen, mutta myös hämmentävällä nopeudella,

over the years I've felt quite demoralized.

vuosien mittaan olen tuntenut itseni melko masentuneeksi.

And at these festivals there would be some other gloomy writers,

Ja näillä festivaaleilla on ollut joitain toisia synkkiä kirjoittajia,

and they would come from places such as Egypt, Nigeria, Pakistan,

ja he olivat tulleet paikoista kuten Egypti, Nigeria, Pakistan,

Bangladesh, Philippines, China, Venezuela, Russia.

Bangladesh, Filippiinit, Kiina, Venezuela, Venäjä.

And we would smile at each other in sympathy,

Ja me hymyilimme toisillemme sympaattisesti,

this camaraderie of the doomed.

me tuomitut toverit.

(Laughter)

(Naurua)

And you could call us WADWIC:

Ja meistä pystyi käyttämään lyhennettä HMKKK:

Worried and Depressed Writers International Club.

Huolestuneiden ja Masentuneiden Kirjoittajien Kansainvälinen Klubi.

(Laughter)

(Naurua)

But then things began to change,

Mutta sitten asiat alkoivat muuttua,

and suddenly our club became more popular,

ja yhtäkkiä klubistamme tuli suositumpi,

and we started to have new members.

ja aloimme saada uusia jäseniä.

I remember --

Muistan --

(Laughter)

(Naurua)

I remember Greek writers and poets joined first, came on board.

Muistan kreikkalaisten kirjailijoiden ja runoilijoiden

liittyneen ensin, astuneen laivaan.

And then writers from Hungary and Poland,

Ja sitten tulivat kirjailijat Unkarista ja Puolasta,

and then, interestingly, writers from Austria, the Netherlands, France,

ja sitten, mielenkiintoisesti,

itävaltalaisia, hollantilaisia, ranskalaisia kirjailijoita,

and then writers from the UK, where I live and where I call my home,

ja sitten kirjailijoita Briteistä, missä asun ja jota kutsun kodikseni,

and then writers from the USA.

ja sitten kirjailijoita Amerikasta.

Suddenly, there were more of us

Yhtäkkiä meitä valtiomme kohtalosta

feeling worried about the fate of our nations

ja maailman tulevaisuudesta huolestuneita

and the future of the world.

oli enemmän.

And maybe there were more of us now

Ja ehkä meitäkin oli enemmän,

feeling like strangers in our own motherlands.

jotka tunsivat itsensä muukalaisiksi omassa synnyinmaassaan.

And then this bizarre thing happened.

Ja sitten tämä kummallinen asia tapahtui.

Those of us who used to be very depressed for a long time,

Ne meistä, jotka olivat olleet hyvin masentuneita pitkän aikaa

we started to feel less depressed,

aloimme tuntea itsemme vähemmän masentuneiksi,

whereas the newcomers, they were so not used to feeling this way

kun taas vastatulleet,

he olivat niin tottumattomia tuohon tunteeseen,

that they were now even more depressed.

että he olivat nyt entistäkin masentuneempia.

(Laughter)

So you could see writers from Bangladesh or Turkey or Egypt

(Naurua)

Ja niin saimme nähdä

bangladeshilaisten tai turkkilaisten tai egyptiläisten kirjailijoiden

trying to console their colleagues

yrittävän lohduttaa kollegojaan

from Brexit Britain or from post-election USA.

Brexit-Britannista tai vaalien jälkeisestä Amerikasta.

(Laughter)

(Naurua)

But joking aside,

Mutta vitsailu sikseen,

I think our world is full of unprecedented challenges,

luulen, että maailmamme on täynnä ennennäkemättömiä haasteita,

and this comes with an emotional backlash,

jotka tuovat mukanaan tunteellisen vastareaktion,

because in the face of high-speed change,

koska nopeiden muutosten edessä

many people wish to slow down,

monien tekee mieli hidastaa

and when there's too much unfamiliarity,

ja kun tuntematonta on liikaa,

people long for the familiar.

ihmiset kaipaavat tuttua.

And when things get too confusing,

Ja kun asiat käyvät liian sekavaksi,

many people crave simplicity.

monet kaipaavat yksinkertaisuutta.

This is a very dangerous crossroads,

Tämä on vaarallinen risteys,

because it's exactly where the demagogue enters into the picture.

koska juuri siinä kansankiihottaja tulee mukaan kuvaan.

The demagogue understands how collective sentiments work

Kansankiihottaja ymmärtää miten kollektiiviset mielipiteet toimivat

and how he -- it's usually a he -- can benefit from them.

ja miten hän -- yleensä mies -- voi hyötyä niistä.

He tells us that we all belong in our tribes,

Hän kertoo meille, että kuulumme kaikki omiin heimoihimme

and he tells us that we will be safer if we are surrounded by sameness.

ja hän kertoo meille, että on turvallisempaa,

kun ympärillämme on samanlaisuutta.

Demagogues come in all sizes and in all shapes.

Kansankiihottajia on kaikenkokoisia ja -näköisiä.

This could be the eccentric leader of a marginal political party

Tämä voi olla marginaalisen puolueen omalaatuinen johtaja

somewhere in Europe,

jossain Euroopassa,

or an Islamist extremist imam preaching dogma and hatred,

tai islamistinen ekstremistinen imaami,

joka saarnaa opinkappaleita ja vihamielisyyttä,

or it could be a white supremacist Nazi-admiring orator somewhere else.

tai tämä voi olla natseja ihaileva valkoihoinen paremmuudenpuolustaja

jossain muualla.

All these figures, at first glance -- they seem disconnected.

Kaikki nämä hahmot, ensisilmäyksellä -- vaikuttavat irrallisilta.

But I think they feed each other,

Mutta luulen, että ne ruokkivat toisiaan

and they need each other.

ja tarvitsevat toisiaan.

And all around the world,

Ja kaikkialla maalmassa,

when we look at how demagogues talk and how they inspire movements,

kun katsomme kansankiihottajien puhetapaa

ja sitä miten he inspiroivat liikkeitä,

I think they have one unmistakable quality in common:

luulen, että heillä on yksi pettämätön yhteinen piirre:

they strongly, strongly dislike plurality.

heille moninaisuus on vahvasti, vahvasti vastenmielistä.

They cannot deal with multiplicity.

He eivät pysty käsittelemään moninaisuutta.

Adorno used to say,

Adorno tapasi sanoa:

"Intolerance of ambiguity is the sign of an authoritarian personality."

"Moniselitteisyyden suvaitsemattomuus

on merkki autoritaarisestä persoonallisuudesta."

But I ask myself:

Mutta kysyn itseltäni:

What if that same sign,

Entä jos se sama merkki,

that same intolerance of ambiguity --

tuo sama moniselitteisyyden suvaitsemattomuus --

what if it's the mark of our times, of the age we're living in?

entä jos se on aikamme merkki, aikakauden, jota elämme?

Because wherever I look, I see nuances withering away.

Koska minne tahansa katsonkin, näen vivahteiden kuihtuvan pois.

On TV shows, we have one anti-something speaker

TV-ohjelmissakin näkee asiaa X vastustavan puhujan

situated against a pro-something speaker.

asetettuna vastakkain asiaa X puolustavan puhujan kanssa.

Yeah? It's good ratings.

Eikö niin? Se tietää isoja katsojamääriä.

It's even better if they shout at each other.

On vielä parempi, jos puhujat huutavat toisilleen.

Even in academia, where our intellect is supposed to be nourished,

Jopa korkeakouluissa, joissa älymme on tarkoitus tulla ravituksi,

you see one atheist scholar competing with a firmly theist scholar,

nähdään ateistitutkijan

kilpailevan tiukan teistisen tutkijan kanssa,

but it's not a real intellectual exchange,

mutta kyseessä ei ole oikea älyllinen keskustelu,

because it's a clash between two certainties.

vaan kahden varmuuden yhteentörmäys.

I think binary oppositions are everywhere.

Mielestäni kaksinapaista vastakkainasettelua on kaikkialla.

So slowly and systematically,

Hitaasti ja systemaattisesti,

we are being denied the right to be complex.

meiltä kielletään oikeus monimutkaisuuteen.

Istanbul, Berlin, Nice, Paris, Brussels,

Istanbul, Berliini, Nizza, Pariisi, Bryssel,

Dhaka, Baghdad, Barcelona:

Dhaka, Bagdad, Barcelona:

we have seen one horrible terror attack after another.

Olemme nähneet kamalia terrori-iskuja yksi toisensa jälkeen.

And when you express your sorrow, and when you react against the cruelty,

Ja kun suruaan ilmaisee, ja kun julmuutta vastaan reagoi,

you get all kinds of reactions,

saa vastineeksi kaikenlaisia reaktioita,

messages on social media.

viestejä sosiaalisessa mediassa.

But one of them is quite disturbing,

Mutta yksi niistä on melko häiritsevä,

only because it's so widespread.

vain koska se on niin laajalle levinnyt.

They say, "Why do you feel sorry for them?

Sanotaan: "Miksi säälit juuri heitä?

Why do you feel sorry for them?

Miksi säälit juuri heitä?

Why don't you feel sorry for civilians in Yemen

Mikset sääli siviilejä Jemenissä

or civilians in Syria?"

tai siviilejä Syyriassa?"

And I think the people who write such messages

Ja ajattelen, että ihmiset, jotka kirjoittavat näitä viestejä

do not understand

eivät ymmärrä,

that we can feel sorry for and stand in solidarity with

että voimme sääliä ja seistä solidaarisina

victims of terrorism and violence in the Middle East, in Europe,

terrorismin ja väkivallan uhrien rinnalla,

olivat nämä sitten Lähi-idässä, Euroopassa,

in Asia, in America, wherever, everywhere,

Aasiassa, Amerikassa, missä vain, kaikkialla,

equally and simultaneously.

yhtäläisesti ja samanaikaisesti.

They don't seem to understand that we don't have to pick one pain

He eivät näytä ymmärtävän, ettei meidän tarvitse valita yhtä tuskaa

and one place over all others.

ja yhtä paikkaa kaikkien muiden yli.

But I think this is what tribalism does to us.

Mutta luulen, että tätä heimoajattelu meille tekee.

It shrinks our minds, for sure,

Se kutistaa mielemme, varmasti,

but it also shrinks our hearts,

mutta se kutistaa myös sydämemme,

to such an extent that we become numb to the suffering of other people.

siinä määrin, että tulemme turraksi toisten ihmisten kärsimykselle.

And the sad truth is, we weren't always like this.

Ja surullinen totuus on, ettemme olleet aina tällaisia.

I had a children's book out in Turkey,

Kirjoitin lasten kirjan Turkissa,

and when the book was published, I did lots of events.

ja kun kirja julkaistiin, osallistuin moniin tapahtumiin.

I went to many primary schools,

Vierailin useilla ala-asteilla,

which gave me a chance to observe younger kids in Turkey.

joilla sain tilaisuuden tarkkailla nuorempia lapsia Turkissa.

And it was always amazing to see how much empathy, imagination

Ja oli aina hämmästyttävää nähdä miten paljon empatiaa, mielikuvitusta

and chutzpah they have.

ja häpeilemätöntä pokkaa lapsilla on.

These children are much more inclined to become global citizens

Siinä iässä nämä lapset ovat taipuvaisempia

kasvamaan maailmankansalaisiksi kuin nationalisteiksi.

than nationalists at that age.

And it's wonderful to see, when you ask them,

Ja on ihana nähdä, miten kysyttäessä

so many of them want to be poets and writers,

niin moni heistä haluaa runoilijaksi ja kirjailijaksi,

and girls are just as confident as boys,

ja tytöt ovat yhtä itsevarmoja kuin pojat,

if not even more.

elleivät enemmänkin.

But then I would go to high schools,

Mutta sitten vierailin lukioissa,

and everything has changed.

missä kaikki on toisin.

Now nobody wants to be a writer anymore,

Kukaan ei enää halua kirjailijaksi,

now nobody wants to be a novelist anymore,

kukaan ei enää halua kirjoittaa romaaneja,

and girls have become timid,

ja tytöistä on tullut ujoja,

they are cautious, guarded,

he ovat varovaisia,

reluctant to speak up in the public space,

haluttomia puhumaan julkisesti,

because we have taught them --

koska olemme opettaneet heitä --

the family, the school, the society --

perhe, koulu, yhteiskunta --

we have taught them to erase their individuality.

olemme opettaneet heitä häivyttämään yksilöllisyytensä.

I think East and West,

Luulen, että olemme menettämässä moninaisuutta

we are losing multiplicity,

Idässä ja Lännessä,

both within our societies and within ourselves.

niin yhteiskunnissa kuin itsessämme.

And coming from Turkey, I do know that the loss of diversity

Ja Turkista tulevana tiedän, että monimuotoisuuden menettäminen

is a major, major loss.

on suuri, suuri menetys.

Today, my motherland became the world's biggest jailer

Tänään synnyinmaastani tuli maailman suurin vangitsija

for journalists,

journalisteille,

surpassing even China's sad record.

jopa Kiinan surullinen ennätys ylittyi.

And I also believe that what happened over there in Turkey

Ja uskon myös, että se mitä Turkissa tapahtui,

can happen anywhere.

voi tapahtua missä vain.

It can even happen here.

Se voi tapahtua jopa täällä.

So just like solid countries was an illusion,

Joten aivan niin kuin kiinteät maat oli illuusio,

singular identities is also an illusion,

myös singulaarinen identiteetti on illuusio,

because we all have a multiplicity of voices inside.

koska meillä kaikilla on äänten moninaisuus sisällämme.

The Iranian, the Persian poet, Hafiz,

Iranilainen, persialainen runoilija, Hafiz,

used to say, "You carry in your soul every ingredient necessary

tapasi sanoa: "Jokainen kantaa sielussaan kaikkia niitä raaka-aineita,

to turn your existence into joy.

joilla oma olemassaolo muutetaan iloksi.

All you have to do is to mix those ingredients."

Raaka-aineet pitää vain sekoittaa."

And I think mix we can.

Ja luulen, että osaamme sekoittaa ne.

I am an Istanbulite,

Olen istanbulilainen,

but I'm also attached to the Balkans,

mutta olen sidoksissa myös Balkaniin,

the Aegean, the Mediterranean,

Aegeaan, Välimereen,

the Middle East, the Levant.

Lähi-Itään ja Levantiin.

I am a European by birth, by choice,

Olen eurooppalainen syntyperältäni, valinnan kautta

the values that I uphold.

sekä kannattamieni arvojen kautta.

I have become a Londoner over the years.

Vuosien mittaan minusta on tullut lontoolainen.

I would like to think of myself as a global soul, as a world citizen,

Haluaisin pitää itseäni globaalina sieluna, maailmankansalaisena,

a nomad and an itinerant storyteller.

nomadina ja kiertävänä tarinankertojana.

I have multiple attachments, just like all of us do.

Minulla on moninaisia siteitä, niin kuin meillä kaikilla.

And multiple attachments mean multiple stories.

Ja moninaiset siteet tarkoittavat moninaisia tarinoita.

As writers, we always chase stories, of course,

Kirjailijoina usein jahtaamme tarinoita, tietysti,

but I think we are also interested in silences,

mutta uskon,

että olemme myös kiinnostuneita vaikenemisista,

the things we cannot talk about,

asioista, joista emme voi puhua,

political taboos, cultural taboos.

poliittisista tabuista, kulttuurisista tabuista.

We're also interested in our own silences.

Olemme myös kiinnostuneita siitä, mistä itse vaikenemme.

I have always been very vocal about and written extensively

Olen aina ollut hyvin äänekäs ja kirjoittanut laajasti

about minority rights, women's rights,

vähemmistöjen oikeuksista, naisten oikeuksista,

LGBT rights.

LGBT-oikeuksista,

But as I was thinking about this TED Talk,

mutta kun ajattelin tätä TED-puhetta,

I realized one thing:

tajusin erään asian:

I have never had the courage to say in a public space

minulla ei ole koskaan ollut rohkeutta sanoa julkisessa tilassa,

that I was bisexual myself,

että olen itse biseksuaali,

because I so feared the slander

koska pelkäsin niin sitä herjausta,

and the stigma and the ridicule

ja leimaantumista ja ivaa

and the hatred that was sure to follow.

ja sitä vihaa, mikä siitä varmasti seuraisi.

But of course, one should never, ever, remain silent

Mutta tietysti: monimutkaisuuden pelko

ei saisi koskaan olla syynä vaikenemiselle.

for fear of complexity.

(Applause)

(Aplodeja)

And although I am no stranger to anxieties,

Ja vaikka huolet eivät ole minulle vieraita,

and although I am talking here about the power of emotions --

ja vaikka puhun täällä tunteiden voimasta --

I do know the power of emotions --

tiedän tunteiden voiman --

I have discovered over time

olen ajan myötä huomannut,

that emotions are not limitless.

että tunteet eivät ole rajattomia.

You know? They have a limit.

Tiedättekö? Niillä on rajansa.

There comes a moment --

Tulee hetki --

it's like a tipping point or a threshold --

se on kuin käännekohta tai kynnys --

when you get tired of feeling afraid,

jolloin väsyy tuntemaan pelkoa,

when you get tired of feeling anxious.

jolloin väsyy kantamaan huolta.

And I think not only individuals,

Ja luulen, että paitsi yksilöillä,

but perhaps nations, too, have their own tipping points.

myös kansakunnilla on omat käännekohtansa.

So even stronger than my emotions

Joten jopa tunteitani vahvempi

is my awareness

on tietoisuuteni siitä,

that not only gender, not only identity,

että ei vain sukupuoli, ei vain identiteetti,

but life itself is fluid.

vaan myös elämä itse on liukuva käsite.

They want to divide us into tribes,

He haluavat jakaa meidät heimoihin,

but we are connected across borders.

mutta olemme yhteydessä toisiimme rajojen yli.

They preach certainty,

He saarnaavat varmuutta,

but we know that life has plenty of magic

mutta me tiedämme, että elämä on täynnä taikaa

and plenty of ambiguity.

ja moniselitteisyyttä.

And they like to incite dualities,

Ja he lietsovat mielellään kahtiajakoja,

but we are far more nuanced than that.

mutta me olemme paljon vivahteikkaampia.

So what can we do?

Mitä siis voimme tehdä?

I think we need to go back to the basics,

Luulen, että meidän on palattava perusasioihin,

back to the colors of the alphabet.

takaisin aakkosten väreihin.

The Lebanese poet Khalil Gibran used to say,

Libanonilainen runoilija Khalil Gibran tapasi sanoa:

"I learned silence from the talkative

"Opin hiljaisuuden puheliailta

and tolerance from the intolerant

ja suvaitsevaisuuden epäsuvaitsevilta

and kindness from the unkind."

ja ystävällisyyden epäystävällisiltä."

I think it's a great motto for our times.

Mielestäni se on ajallemme hyvä tunnuslause.

So from populist demagogues, we will learn

Niinpä populistisilta kansankiihottajilta opimme

the indispensability of democracy.

demokratian korvaamattomuuden.

And from isolationists, we will learn the need for global solidarity.

Ja eristäytymispolitiikkaa ajavilta

opimme maailmanlaajuisen solidaarisuuden tarpeen.

And from tribalists, we will learn the beauty of cosmopolitanism

Ja heimoaatteen kannattajilta opimme kosmopoliittisuuden kauneuden

and the beauty of diversity.

ja monimuotoisuuden kauneuden.

As I finish, I want to leave you with one word, or one taste.

Lopuksi

haluan jättää teille yhden sanan, tai yhden maun.

The word "yurt" in Turkish means "motherland."

Turkin kielen sana "yurt" tarkoittaa synnyinmaata.

It means "homeland."

Se tarkoittaa kotimaata.

But interestingly, the word also means

Mutta mielenkiintoista kyllä, sana tarkoittaa myös

"a tent used by nomadic tribes."

vaeltajaheimojen käyttämää telttaa.

And I like that combination, because it makes me think

Ja pidän siitä yhdistelmästä, koska se saa minut ajattelemaan,

homelands do not need to be rooted in one place.

että kotimaiden ei tarvitse olla juurtuneita yhteen paikkaan.

They can be portable.

Ne voivat olla kannettavia.

We can take them with us everywhere.

Voimme ottaa ne mukaamme kaikkialle.

And I think for writers, for storytellers,

Ja luulen, että kirjoittajille, tarinankertojille,

at the end of the day,

on loppujen lopuksi

there is one main homeland,

olemassa yksi tärkein kotimaa

and it's called "Storyland."

ja sen nimi on "Tarinamaa".

And the taste of that word

Ja sen sanan maku

is the taste of freedom.

on vapauden maku.

Thank you.

Kiitos.

(Applause)

(Aplodeja)