The myth of the Sampo— an infinite source of fortune and greed - Hanna-Ilona Härmävaara

Kääntäjä: Helka Heiskanen Oikolukija: Marja Oilinki

After a savage seafaring skirmish

Ankaran merenkäynnin jälkeen

and eight long days of being battered by waves,

ja oltuaan aaltojen armoilla kahdeksan pitkää päivää

Väinämöinen— a powerful bard and sage as old as the world itself—

Väinämöinen, mahtava tietäjä ja runonlaulaja,

yhtä vanha kuin itse maailma,

washed up on the shores of distant Pohjola.

huuhtoutui kaukaisen Pohjolan rannalle.

Unlike his home Kalevala, Pohjola was a dark and frozen land,

Toisin kuin hänen kotinsa Kalevala

Pohjola oli synkkä ja jäinen maa.

ruled by Louhi, “the gap-tooth hag of the North."

Sitä hallitsi Louhi, “Pohjan akka harvahammas”.

The cunning witch nursed Väinämöinen back to health

Juonikas noita hoiti Väinämöisen terveeksi,

but demanded a reward for returning him home.

mutta vaati palkkiota tämän päästämisestä takaisin kotiin.

Not content with mere gold or silver,

Louhi ei tyytynyt pelkkään kultaan tai hopeaan.

Hän tahtoi sen, mitä ei vielä ollut olemassa – sammon.

Louhi wanted what did not yet exist— the Sampo.

To be forged from “the tips of white-swan feathers," “the milk of greatest virtue,"

Sampo oli taottava “joutsenen kynän nenästä“, “maholehmän maitosesta”,

“a single grain of barley," and “the finest wool of lambskins,"

“yhen ohrasen jyvästä“ ja “yhen uuhen villasesta”.

this artifact was said to be an endless font of wealth.

Esineen sanottiin olevan ehtymättömän vaurauden lähde.

But Väinämöinen knew that only Seppo Ilmarinen,

Väinämöinen tiesi, että vain Seppo Ilmarinen,

the Eternal Hammerer who forged the sky-dome itself,

takoja iänikuinen, joka oli takonut itse taivaankannen,

could craft such an object.

pystyisi luomaan sellaisen esineen.

So he convinced Louhi to send him home and fetch the smith.

Väinämöinen suostutteli Louhen lähettämään hänet kotiin seppää hakemaan.

Though the journey was far from easy, the bard finally made it back to Kalevala.

Matka oli kaikkea muuta kuin helppo,

mutta viimein Väinämöinen saapui perille Kalevalaan.

But Ilmarinen refused to go to the gloomy North— a land of witches and man-eaters.

Ilmarinen kuitenkin kieltäytyi matkaamasta synkkään Pohjolaan,

noitien ja syöjättärien maahan.

But keeping true to his word,

Väinämöinen tahtoi pitää sanansa

Väinämöinen tricked Ilmarinen into climbing a giant tree,

ja houkutteli Ilmarisen kiipeämään korkeaan puuhun.

before summoning a mighty storm to carry the smith all the way to Pohjola.

Sitten hän taikoi suuren myrskyn, joka vei sepän mukanaan Pohjolaan saakka.

Ilmarinen was well received in the North.

Pohjolassa Ilmarinen otettiin auliisti vastaan.

Louhi lavished her guest with extravagant hospitality

Louhi osoitti sepälle ylenpalttista vieraanvaraisuutta.

and promised him the hand of her beautiful daughter—

Hän lupasi Ilmariselle kauniin tyttärensä käden,

if he could craft what she wished.

jos tämä takoisi hänen toivomansa esineen.

When she finally asked if Ilmarinen was capable of forging the Sampo,

Kun Louhi vihdoin kysyi, pystyisikö Ilmarinen takomaan sammon,

the powerful smith declared he could indeed accomplish the task.

mahtava seppä julisti kykenevänsä toden totta suoriutumaan tehtävästä.

But try as he might to bend the forge to his will,

Mutta vaikka Ilmarinen kuinka yritti taivuttaa ahjoa tahtoonsa,

sen lieskoista syntyi vain muita esineitä.

its fires only produced other artifacts—

beautiful in appearance but ill-mannered in nature.

Ne olivat ulkomuodoltaan kauniita, mutta luonteeltaan pahatapaisia.

An elegant crossbow that thirsted for blood

Ahjo synnytti hienostuneen jousen, joka janosi verta,

and a gleaming plow that ruined cultivated fields among others.

ja säihkyvän kyntöauran, joka pilasi pellon.

Finally, Ilmarinen summoned the winds themselves to work the bellows,

Lopulta Ilmarinen kutsui itse tuulet pumppaamaan palkeita.

and in three days time he pulled the Sampo,

Kolmen päivän kuluttua hän nosti ahjosta sammon,

with its lid of many colors from the forge’s flames.

jonka kansi oli kirjava ahjon lieskoista.

On its sides the smith carefully crafted a grain mill, a salt mill,

Sammon kylkiin seppä takoi huolellisesti jauhomyllyn, suolamyllyn

and a money mill.

ja rahamyllyn.

Louhi was so delighted with the object’s limitless productive power

Louhi oli niin mielissään esineen rajattomasta tuotantokyvystä,

that she ran off to lock her treasure inside a mountain.

että lukitsi aarteensa turvaan vuoren sisään.

But when Ilmarinen tried to claim his prize,

Kun Ilmarinen pyysi palkkiotaan,

the promised maiden refused to marry him, and the smith had to return home alone.

neito kieltäytyi naimasta häntä, ja hän joutui palaamaan yksin kotiin.

Years passed, and while Pohjola prospered,

Vuodet vierivät, ja Pohjola vaurastui.

Ilmarinen and Väinämöinen were without wives or great wealth.

Samaan aikaan Ilmarinen ja Väinämönen elivät poikamiehinä ja vailla rikkauksia.

Bitter about this injustice, the bard proposed a quest to retrieve the Sampo,

Katkera Väinämöinen ehdotti Ilmariselle sammon hankkimista takaisin.

and the two sailed north with the help of Lemminkäinen—

Pian kaksikko seilasikin pohjoiseen apunaan Lemminkäinen,

a beautiful young man with a history of starting trouble.

riitapukarina tunnettu kaunis nuorukainen.

Upon arrival, Väinämöinen requested half the Sampo’s profits as compensation—

Pohjolassa Väinämöinen vaati hyvitykseksi puolta sammon tuotoista,

or they’d take the artifact by force.

tai he veisivät esineen väkisin.

Outraged at this request, Louhi summoned her forces to fight the heroes.

Raivostunut Louhi kokosi sotajoukkonsa taistelemaan sankareita vastaan.

But as her army readied for war, the bard played his magic harp, Kantele,

Joukkojen vielä valmistautuessa taistoon tietäjä alkoi soittaa taikakantelettaan.

entrancing all who heard it and sending Pohjola into a deep slumber.

Kantele lumosi kuulijansa, ja Pohjolan väki vajosi syvään uneen.

Unimpeded, the three men took the Sampo and quietly made their escape.

Kolmikko nappasi sammon ja pakeni ääneti Pohjolasta.

Lemminkäinen was ecstatic at their success,

Lemminkäinen oli hurmioitunut retken onnistumisesta.

and demanded that Väinämöinen sing of their triumph.

Hän vaati Väinämöistä laulamaan voiton kunniaksi.

The bard refused, knowing the dangers of celebrating too early.

Tietäjä kieltäytyi, koska tiesi ennenaikaisen juhlinnan vaarat.

But after three days of traveling, Lemminkäinen’s excitement overwhelmed him,

Kolmen päivän kuluttua Lemminkäisen innostus sai vallan

and he recklessly broke out in song.

ja hän puhkesi harkitsemattomasti lauluun.

His awful singing voice woke a nearby crane,

Lemminkäisen kaamea lauluääni herätti lähistöllä nukkuneen kurjen,

whose screeching cries roused the Pohjolan horde.

jonka kirskahtelevat rääkäisyt herättivät Pohjolan joukot.

The army made chase.

Sotajoukko ryhtyi takaa-ajoon.

As their warship closed in, Väinämöinen raised a rock to breach their hull.

Sotalaivan lähestyessä Väinämöinen nostatti karin särkemään sen rungon.

Undeterred, Louhi transformed into a giant eagle,

Tämä ei pidätellyt Louhea, joka muuntautui jättiläiskotkaksi.

carrying her army on her back as they attacked the heroes’ vessel.

Sotajoukko selässään kotka hyökkäsi sankarien laivan kimppuun.

She managed to grab the Sampo in her claw,

Louhi onnistui sieppaamaan sammon kynsiinsä,

but just as quickly, it dropped into the sea, shattering into pieces

mutta samassa se putosi mereen ja pirstoutui paloiksi,

and sinking deep beyond her talon’s reach.

jotka vajosivat syvälle Louhen kynsien ulottumattomiin.

Buried on the ocean floor,

Merenpohjaan hautautuneina mahtavan esineen jäänteet ovat säilyneet

the remnants of this powerful device remain in the realm of Ahti, god of water—

vedenjumala Ahdin valtakunnassa,

where they grind salt for the seas to this very day.

missä ne yhä jauhavat suolaa maailman meriin.