Paula Scher: Great design is serious (not solemn)

Kääntäjä: Annukka Leppänen Oikolukija: Marja Oilinki

My work is play.

Työni on leikkiä.

And I play when I design.

Ja leikin kun suunnittelen.

I even looked it up in the dictionary, to make sure

Tarkistin sen sanakirjasta ollakseni varma

that I actually do that,

että oikeasti teen niin,

and the definition of play,

ja että leikin ensimmäinen määritelmä

number one, was engaging in a childlike

oli osallistua lapsenomaiseen

activity or endeavor,

aktiviteettiin tai yritykseen

and number two was gambling.

ja toinen oli uhkapeli.

And I realize I do both

Tajusin, että teen molempia

when I'm designing.

kun suunnittelen.

I'm both a kid and I'm gambling all the time.

Olen sekä lapsi että uhkapeluri koko ajan.

And I think that if you're not,

Jos näin ei ole,

there's probably something inherently wrong

jotain on luultavasti luonnostaan väärin

with the structure or the situation you're in,

rakenteessa tai tilanteessa jossa olet,

if you're a designer.

jos olet suunnittelija.

But the serious part is what threw me,

Mutta minua askarrutti vakava osuus,

and I couldn't quite get a handle

enkä oikein saanut siitä otetta

on it until I remembered an essay.

ennen kuin muistin erään esseen.

And it's an essay I read 30 years ago.

Esseen, jonka luin 30 vuotta sitten.

It was written by Russell Baker,

Sen kirjoitti Russell Baker,

who used to write an "Observer" column in the New York Times.

joka kirjoitti "Observer" palstaa New York Timesiin.

He's a wonderful humorist. And I'm going to read you

Hän on loistava humoristi. Luen teille

this essay,

tämän esseen,

or an excerpt from it

tai otteen siitä,

because it really hit home for me.

koska se todella osui maaliin kohdallani.

Here is a letter of friendly advice.

Tässä kirjeessä on ystävällisiä neuvoja.

Be serious, it says.

Ole vakava, se sanoo.

What it means, of course, is, be solemn.

Mitä se tietenkin tarkoittaa on, että ole asiallinen.

Being solemn is easy.

On helppoa olla asiallinen.

Being serious is hard.

Tosissaan oleminen on vaikeaa.

Children almost always begin by being serious,

Lapset aloittavat yleensä tosissaan,

which is what makes them so entertaining

mikä tekee heistä niin viihdyttäviä

when compared with adults as a class.

verrattuna aikuisiin luokkana.

Adults, on the whole, are solemn.

Aikuiset sen sijaan ovat vakavia.

In politics, the rare candidate who is serious,

Politiikassa ne harvat tosissaan olevat,

like Adlai Stevenson,

kuten Adlai Stevenson,

is easily overwhelmed by one who is solemn, like Eisenhower.

tulevat Eisenhoverin kaltaisten asiallisten peittoamiksi.

That's because it is hard for most people

Ihmisten on vaikeaa tunnistaa

to recognize seriousness, which is rare,

harvinainen tosissaanolo

but more comfortable to endorse solemnity,

ja helpompi hyväksyä asiallisuus,

which is commonplace.

joka on yleistä.

Jogging, which is commonplace,

Lenkkeily, joka on yleistä,

and widely accepted as good for you, is solemn.

ja yleisesti hyväksytty terveellisenä, on asiallista.

Poker is serious.

Pokerissa ollaan tosissaan.

Washington, D.C. is solemn.

Washington, D.C. on asiallinen.

New York is serious.

New York on tosissaan.

Going to educational conferences to tell you anything

Meneminen koulutukseen kuulemaan

about the future is solemn.

tulevaisuudesta on asiallista.

Taking a long walk by yourself,

Pitkällä kävelyllä,

during which you devise a foolproof scheme for robbing Tiffany's,

jonka aikana kehittelet suunnitelman ryöstää jalokiviliike

is serious.

olet tosissasi.

(Laughter)

(Naurua)

Now, when I apply Russell Baker's definition

Kun sovellan tätä määritelmää

of solemnity or seriousness to design,

asiallisuudesta tai tosissaan olosta suunnitteluun,

it doesn't necessarily make any particular point about quality.

se ei välttämättä liity mitenkään laatuun.

Solemn design is often important and very effective design.

Asiallinen suunnittelu on usein tärkeää ja tehokasta.

Solemn design is also socially correct,

Se on myös sosiaalisesti korrektia,

and is accepted by appropriate audiences.

ja soveliaan yleisön hyväksymää.

It's what right-thinking designers

Oikein ajattelevat suunnittelijat

and all the clients are striving for.

ja asiakkaat pyrkivät siihen.

Serious design, serious play,

Vakava suunnittelu tai leikki

is something else.

on jotain muuta.

For one thing, it often happens

Se tapahtuu ensinnäkin usein

spontaneously, intuitively,

spontaanisti, intuitiivisesti,

accidentally or incidentally.

vahingossa tai sattumalta.

It can be achieved out of innocence, or arrogance,

Se voi lähteä viattomuudesta tai röyhkeydestä,

or out of selfishness, sometimes out of carelessness.

itsekkyydestä tai huolettomuudesta.

But mostly, it's achieved through all those kind of crazy

Mutta useimmiten se saavutetaan niillä hulluilla

parts of human behavior that

osilla ihmisen käytöstä, joissa

don't really make any sense.

ei ole mitään järkeä.

Serious design is imperfect.

Vakava suunnittelu on epätäydellistä.

It's filled with the kind of craft laws that come from something being

Siihen liittyvät taitojen lait, kun jokin on

the first of its kind.

ensimmäinen laatuaan.

Serious design is also -- often -- quite unsuccessful

Vakava suunnittelu --usein -- epäonnistuu.

from the solemn point of view.

asiallisesta näkökulmasta.

That's because the art of serious play

koska vakavan leikin taidossa on

is about invention, change, rebellion -- not perfection.

kyse luovuudesta ja kapinasta, ei täydellisyydestä.

Perfection happens during solemn play.

Täydellisyys kuuluu asialliseen leikkiin.

Now, I always saw design careers

Minulle design-alan urat näyttäytyvät

like surreal staircases.

surrealistisina portaikkoina.

If you look at the staircase, you'll see

Jos katsot portaikkoa, nousut

that in your 20s the risers are very high

ovat parikymppisenä korkeita

and the steps are very short,

ja askelmat hyvin lyhyet,

and you make huge discoveries.

ja teet valtavia löytöjä.

You sort of leap up very quickly in your youth.

Nuorena loikit ylös tosi nopeasti.

That's because you don't know anything and you have a lot to learn,

Et tiedä mitään ja sinulla on paljon opittavaa,

and so that anything you do is a learning experience

jolloin kaikki mitä teet on oppimiskokemus

and you're just jumping right up there.

ja pompit vaan suoraan ylös.

As you get older, the risers get shallower

Vanhetessa nousut mataloituvat

and the steps get wider,

ja askelmat levenevät,

and you start moving along at a slower pace

ja alat liikkua hitaammin

because you're making fewer discoveries.

koska teet vähemmän löytöjä.

And as you get older and more decrepit,

Kun vanhenet ja tulet raihnaisemmaksi

you sort of inch along on this

sinä tavallaan hivuttaudut pitkin

sort of depressing, long staircase,

masentavaa, pitkää portaikkoa

leading you into oblivion.

joka johdattaa sinut unohdukseen.

(Laughter)

(Naurua)

I find it's actually getting really hard to be serious.

Alkaa olla todella vaikeaa olla vakavissaan.

I'm hired to be solemn, but I find more and more

Minut palkataan olemaan asiallinen, mutta huomaan yhä useammin

that I'm solemn when I don't have to be.

että olen sitä kun ei tarvitse.

And in my 35 years of working experience,

35 vuoden työkokemukseni aikana

I think I was really serious four times.

olen ollut tosissani neljä kertaa.

And I'm going to show them to you now,

Näytän ne nyt teille, sillä

because they came out of very specific conditions.

ne tapahtuivat erityisissä olosuhteissa.

It's great to be a kid.

On upeaa olla nuori.

Now, when I was in my early 20s,

Ollessani noin parikymppinen

I worked in the record business, designing record covers for CBS Records,

suunnittelin levyjen kansia CBS Recordsille,

and I had no idea what a great job I had.

tajuamatta miten mahtava työ minulla oli.

I thought everybody had a job like that.

Luulin että kaikilla oli sellainen.

And what --

Ja mikä --

the way I looked at design and the way I looked at the world was,

tapa jolla tarkastelin suunnittelua ja maailmaa oli

what was going on around me

se mitä tapahtui ympärilläni,

and the things that came at the time I walked into design

ja uudet asiat kun aloitin suunnittelijana

were the enemy.

olivat viholliseni.

I really, really, really hated

Minä todella, todella, todella vihasin

the typeface Helvetica.

Helvetica kirjasintyyppiä.

I thought the typeface Helvetica

Minusta Helvetica oli

was the cleanest, most boring, most fascistic,

siistein, tylsin, fasistisin

really repressive typeface,

hyvin sortava kirjasintyyppi,

and I hated everything that was designed in Helvetica.

ja vihasin kaikkea sillä suunniteltua.

And when I was in

Minun

my college days,

yliopistoaikoinani

this was the sort of design

se oli sen sortin suunnittelua

that was fashionable and popular.

joka oli muodikasta ja suosittua.

This is actually quite a lovely book jacket by Rudy de Harak,

Tämä on Rudy de Harakin oikeastaan aika viehättävä kirjankansi,

but I just hated it, because it was designed with Helvetica,

mutta vihasin sitä, koska se on suunniteltu Helveticalla

and I made parodies about it.

ja tein siitä parodioita.

I just thought it was, you know, completely boring.

Minusta se oli vain totaalisen tylsä.

(Laughter)

(Naurua)

So -- so, my goal in life

Eli tavoitteeni elämässä

was to do stuff that wasn't made out of Helvetica.

oli tehdä juttuja ilman Helveticaa.

And to do stuff that wasn't made out of Helvetica

Asioiden tekeminen ilman Helveticaa

was actually kind of hard because you had to find it.

oli vaikeaa, koska ne piti löytää.

And there weren't a lot of books about the history of design

Kirjoja suunnittelun historiasta ei juurikaan ollut

in the early 70s. There weren't --

70-luvun alussa. Ei ollut --

there wasn't a plethora of design publishing.

yletöntä määrää design-julkaisuja.

You actually had to go to antique stores. You had to go to Europe.

Piti mennä antiikkiliikkeisiin. Lähteä Eurooppaan.

You had to go places and find the stuff.

Piti mennä paikkoihin ja etsiä asiat.

And what I responded to was, you know,

Minua miellytti

Art Nouveau, or deco,

Art Nouveau, tai deco,

or Victorian typography,

tai viktoriaaninen typografia,

or things that were just completely not Helvetica.

tai asiat jotka eivät olleet Helveticaa.

And I taught myself design this way,

Opetin näin itselleni suunnittelua,

and this was sort of my early years,

nämä olivat varhaisia vuosiani,

and I used these things

ja käytin näitä asioita

in really goofy ways

todella hassuilla tavoilla

on record covers and in my design.

levyjen kansissa ja suunnittelussani.

I wasn't educated. I just sort of

En ollut koulutettu. Minä vain

put these things together.

yhdistelin asioita.

I mixed up Victorian designs with pop,

Sekoitin viktoriaanisuutta ja poppia,

and I mixed up Art Nouveau with something else.

ja Art Nouveauta johonkin muuhun.

And I made these very lush,

Tein näitä runsaita

very elaborate record covers,

hyvin yksityiskohtaisia levyn kansia,

not because I was being a post-modernist or a historicist --

en siksi että olin post-modernisti tai historisti --

because I didn't know what those things were.

koska en tiennyt mitä ne olivat.

I just hated Helvetica.

Minä vain vihasin Helveticaa.

(Laughter)

(Naurua)

And that kind of passion

Sellainen intohimo

drove me into very serious play,

vei minut hyvin vakavaan leikkiin,

a kind of play I could never do now

leikkiin, johon en enää pystyisi,

because I'm too well-educated.

koska olen liian hyvin koulutettu.

And there's something wonderful about

On jotain ihanaa

that form of youth,

sellaisessa nuoruudessan vaiheessa

where you can let yourself

missä pystyt sallimaan itsellesi

grow and play, and be

kasvun ja leikin, kakaramaisuuden

really a brat, and then accomplish things.

ja sitten asioiden toteuttamisen.

By the end of the '70s, actually,

70-luvun loppuun mennessä

the stuff became known.

nämä tulivat tunnetuiksi.

I mean, these covers appeared all over the world,

Nämä kannet ilmestyivät maailmalla,

and they started winning awards,

ja alkoivat voittaa palkintoja,

and people knew them.

ja ihmiset tunsivat ne.

And I was suddenly a post-modernist,

Minä olin yhtäkkiä post-modernisti,

and I began a career as -- in my own business.

ja aloitin uran -- omassa yrityksessäni.

And first I was praised for it, then criticized for it,

Ensin minua ylistettiin, sitten arvosteltiin siitä,

but the fact of the matter was, I had become solemn.

mutta tosiasia on, että minusta oli tullut asiallinen.

I didn't do what I think

En luullakseni tehnyt

was a piece of serious work again for about 14 years.

yhtään työtä tosissaan 14 vuoteen.

I spent most of the '80s being quite solemn,

Suurimman osan 80-luvusta olin asiallinen,

turning out these sorts of designs

tein designeja,

that I was expected to do

joita minulta odotettiin

because that's who I was,

koska se minä olin,

and I was living in this cycle of going from serious to solemn

ja elin kehässä, jossa siirryin vakavasta asialliseen,

to hackneyed to dead, and getting rediscovered all over again.

latteasta kuolleeseen, ja tulin löydetyksi yhä uudelleen.

So, here was the second condition

Tässä oli toinen tilanne

for which I think I accomplished some serious play.

jossa luullakseni onnistuin saavuttamaan vakavan leikin.

There's a Paul Newman movie

Minulle rakas Paul Newman -elokuva

that I love called "The Verdict."

on nimeltään "The Verdict."

I don't know how many of you have seen it, but it's a beaut.

En tiedä moniko on nähnyt sen, mutta se on upea.

And in the movie, he plays

Tässä elokuvassa hän esittää

a down-and-out lawyer

syrjäytynyttä lakimiestä,

who's become an ambulance chaser.

josta on tullut onnettomuuksien etsijä.

And he's taken on --

Ja hän on ottanut --

he's given, actually -- a malpractice suit to handle

hänelle annetaan -- hoitovirhetapaus käsiteltäväksi,

that's sort of an easy deal,

helppo diili,

and in the midst of trying to connect the deal,

ja kesken tämän diilin hoitamisen

he starts to empathize

hän alkaa eläytyä

and identify with his client,

ja samaistua asiakkaaseensa,

and he regains his morality and purpose,

ja löytää uudelleen moraalinsa ja tarkoituksensa,

and he goes on to win the case.

ja voittaa oikeusjutun.

And in the depth of despair,

Epätoivon keskellä

in the midst of the movie, when it looks like he can't pull this thing off,

elokuvan keskikohdassa, kun näyttää ettei hän onnistu hommassa,

and he needs this case,

ja hän tarvitsee tätä tapausta

he needs to win this case so badly.

ja hänen todella täytyy voittaa,

There's a shot of Paul Newman alone,

on kuva Paul Newmanista yksin

in his office, saying,

toimistossaan sanomassa

"This is the case. There are no other cases.

"Tämä on se juttu. Ei ole muita juttuja.

This is the case. There are no other cases."

Tämä on se juttu. Ei ole muita juttuja."

And in that moment of

Ja tuossa halun ja

desire and focus,

fokuksen hetkessä

he can win.

hän voi voittaa.

And that is a wonderful

Ja se on mahtava asema

position to be in to create some serious play.

kun haluaa harjoittaa vakavaa leikkiä.

And I had that moment in 1994

Minulla oli tuo hetki vuonna 1994,

when I met a theater director

kun tapasin teatteriohjaajan

named George Wolfe,

nimeltä George Wolfe,

who was going to have me design

joka laittaisi minut suunnittelemaan

an identity for the New York Shakespeare Festival,

ilmeen New York Shakespeare Festivaalille,

then known,

joka tunnettiin silloin

and then became the Public Theater.

ja josta tuli Public Theater.

And I began getting immersed

Aloin uppoutua

in this project

tähän projektiin

in a way I never was before.

aivan uudella tavalla.

This is what theater advertising looked like at that time.

Tältä teatterimainonta näytti tuohon aikaan.

This is what was in the newspapers and in the New York Times.

Tätä oli sanomalehdissä ja New York Timesissa.

So, this is sort of a comment on the time.

Tämä on eräänlainen kommentti tuosta ajasta.

And the Public Theater actually had much better advertising than this.

Public Theaterilla mainosti itse asiassa paremmin kuin tämä.

They had no logo and no identity,

Heillä ei ollut logoa eikä identiteettiä,

but they had these very iconic posters

mutta heillä oli Paul Davisin

painted by Paul Davis.

maalaamia ikonisia julisteita.

And George Wolf had taken over from another director

George Wolf oli juuri jatkanut toisen ohjaajan työtä

and he wanted to change the theater,

ja halusi muuttaa teatteria,

and he wanted to make it urban and loud

tehdä siitä urbaanin ja äänekkään

and a place that was inclusive.

ja kaikille avoimen paikan.

So, drawing on my love of typography,

Ammentamalla rakkaudestani typografiaan

I immersed myself into this project.

uppouduin tähän projektiin.

And what was different about it was the totality of it,

Erilaista siinä oli sen kaikenkattavuus,

was that I really became the voice, the visual voice, of a place

se että todella tulin paikan ääneksi, visuaaliseksi ääneksi

in a way I had never done before,

minulle uudella tavalla,

where every aspect --

jossa jokainen aspekti --

the smallest ad, the ticket, whatever it was --

pienin ilmoitus, pääsylippu, mikä vaan --

was designed by me.

oli minun suunnittelemani.

There was no format.

Ei ollut valmista muotoa.

There was no in-house department that these things were pushed to.

Ei ollut talon sisäistä osastoa suunnittelulle.

I literally for three years made everything --

Tein kolmen vuoden ajan kaiken --

every scrap of paper, everything online,

jokaisen paperinpalan, kaiken nettiin,

that this theater did.

mitä tämä teatteri teki.

And it was the only job,

Ja se oli ainoa työ,

even though I was doing other jobs.

vaikka tein muitakin töitä.

I lived and breathed it in a way I haven't

Elin ja hengitin sitä tavalla jota en ole

with a client since.

kokenut muiden asiakkaiden kanssa.

It enabled me to really express myself and grow.

Sain ilmaista itseäni ja kasvaa.

And I think that you know

Ja luulen että tiedät

when you're going to be given this position,

kun sinulle ollaan antamassa tämä asema,

and it's rare, but when you get it and you have this opportunity,

se on harvinaista, mutta kun sen saa, ja sinulla on mahdollisuus,

it's the moment of serious play.

on aika vakavalle leikille.

I did these things, and I still do them.

Tein nämä asiat, ja teen niitä yhä.

I still work for the Public Theater.

Tyoskentelen yhä Public Theaterille.

I'm on their board, and

Olen heidän hallituksessaan, ja

I still am involved with it.

yhä osallinen siinä.

The high point of the Public Theater, I think, was in 1996,

Public Theaterin kohokohta oli luullakseni 1996,

two years after I designed it,

kaksi vuotta suunnitteluni jälkeen

which was the "Bring in 'da Noise, Bring in 'da Funk" campaign

"Bring in 'da Noise, Bring in 'da Funk" -kampanja

that was all over New York.

näkyi joka puolella New Yorkia.

But something happened to it, and what happened to it was,

Mutta sille tapahtui jotain, siitä tuli

it became very popular.

nimittäin erittäin suosittu.

And that is a kiss of death for something serious

Se on kuoleman suudelma vakavalle,

because it makes it solemn.

koska se muuttaa sen asialliseksi.

And what happened was

Ja mitä tapahtui oli

that New York City, to a degree,

että New York City, tietyssä määrin,

ate my identity

söi identiteettini

because people began to copy it.

koska ihmiset alkoivat kopioida sitä.

Here's an ad in the New York Times

Tässä on mainos New York Timesista

somebody did for a play called "Mind Games."

jonka joku teki "Mind Games" näytelmään.

Then "Chicago" came out, used similar graphics,

Chicagon ensiesitys käytti samantyyppisiä grafiikoita,

and the Public Theater's identity was just totally eaten and taken away,

ja Public Theaterin identiteetti varastettiin,

which meant I had to change it.

mikä tarkoitti että minun piti muuttaa sitä.

So, I changed it so that every season was different,

Muutin jokaisen kauden erilaiseksi,

and I continued to do these posters,

ja jatkoin näiden julisteiden tekemistä,

but they never had the seriousness

mutta niissä ei enää ollut ensimmäisen

of the first identity

identiteetin vakavuutta,

because they were too individual, and they didn't have that heft

koska ne olivat liian yksilöllisiä, niissä ei ollut

of everything being the same thing.

yhtenäisyyden tuomaa painoa.

Now -- and I think since the Public Theater,

Nyt -- Public Theaterin jälkeen

I must have done more than a dozen

olen tehnyt yli tusinan

cultural identities for major institutions,

kulttuurista ilmettä merkittäville instituutioille,

and I don't think I ever -- I ever

enkä usko että koskaan -- koskaan

grasped that seriousness again --

saan otetta vakavuudesta --

I do them for very big, important institutions

Teen niitä tärkeille instituutioille

in New York City.

New York Cityssa.

The institutions are solemn,

Instituutiot ovat asiallisia,

and so is the design.

samoin suunnittelu.

They're better crafted than the Public Theater was,

Ne on parempia kuin Public Theater oli,

and they spend more money on them, but I think

ja niihin käytetään enemmän rahaa, mutta luulen

that that moment comes and goes.

että se hetki tulee ja menee.

The best way to accomplish serious design --

Paras tapa luoda vakavaa suunnittelua --

which I think we all have the opportunity to do --

joka on tarjolla kaikille --

is to be totally and completely unqualified for the job.

on olla täysin epäpätevä hommaan.

That doesn't happen very often,

Sitä ei tapahdu usein,

but it happened to me in the year 2000,

mutta minulle kävi niin vuonna 2000,

when for some reason or another,

kun jostain syystä

a whole pile of different architects

joukko eri arkkitehtejä

started to ask me to design

alkoi pyytää minua suunnittelemaan

the insides of theaters with them,

teattereiden sisätiloja kanssaan,

where I would take environmental graphics and work them into buildings.

ottaisin ympäristön grafiikoita suunnittelun osaksi.

I'd never done this kind of work before.

En ollut ennen tehnyt sellaista työtä.

I didn't know how to read an architectural plan,

En osannut lukea arkkitehtien piirroksia,

I didn't know what they were talking about,

en tiennyt mistä he puhuivat,

and I really couldn't handle the fact that a job --

enkä osannut käsitellä faktaa, että työ --

a single job -- could go on for four years

yksi työ -- voisi jatkua neljä vuotta

because I was used to immediacy in graphic design,

koska olin graafisessa suunnittelussa tottunut nopeuteen,

and that kind of attention to detail

ja yksityiskohtien huomioiminen

was really bad for somebody like me, with ADD.

oli vaikeaa kaltaiselleni ADD henkilölle.

So, it was a rough -- it was a rough go,

Se oli rankkaa -- rankka homma,

but I fell in love with this process

mutta rakastuin prosessiin,

of actually integrating graphics into architecture

jossa todella integroitiin grafiikat arkkitehtuuriin

because I didn't know what I was doing.

koska en tiennyt mitä olin tekemässä.

I said, "Why can't the signage be on the floor?"

Sanoin: "Miksi merkit eivät voi olla lattiassa?"

New Yorkers look at their feet.

Newyorkilaiset katsovat jalkoihinsa.

And then I found that actors and actresses

Sitten selvisi, että näytteiljät

actually take their cues from the floor,

saavat merkit lattiasta,

so it turned out that these sorts of sign systems

joten tällaisissa merkkisysteemeissä alkoi

began to make sense.

olla järkeä.

They integrated with the building in really peculiar ways.

Ne integroituivat rakennukseen todella oudoilla tavoilla.

They ran around corners,

Kiertyivät kulmien ympäri,

they went up sides of buildings,

nousivat pitkin rakennuksien sivuja,

and they melded into the architecture.

ja sulautuivat arkkitehtuuriin.

This is Symphony Space on 90th Street and Broadway,

Tämä on Symphony Space 90th Street and Broadwaylla,

and the type is interwoven into the stainless steel

teksti on punottu teräkseen

and backlit with fiber optics.

ja taustavalaistu kuituoptiikalla.

And the architect, Jim Polshek,

Arkkitehti Jim Polshek

essentially gave me a canvas

antoi minulle alustan,

to play typography out on.

jolle kehittää typografia alusta loppuun.

And it was serious play.

Ja se oli vakavaa leikkiä.

This is the children's museum in Pittsburgh, Pennsylvania,

Tämä on lasten museo Pittsburghissa, Pennsylvaniassa,

made out of completely inexpensive materials.

tehty kokonaan halvoista materiaaleista.

Extruded typography that's backlit with neon.

Ulostyöntyvää typografiaa joka on taustavalaistu neonvaloilla.

Things I never did before, built before.

En ollut ennen rakentanut vastaavaa.

I just thought they'd be kind of fun to do.

Ajattelin että niitä olisi hauska tehdä.

Donors' walls made out of Lucite.

Lahjoittajien seiniä pleksistä.

And then, inexpensive signage.

Ja edullisia opasteita.

(Laughter)

(Naurua)

I think my favorite of these

Suosikkini näistä

was this little job in Newark, New Jersey.

oli tämä työ New Jerseyn Newarkissa.

It's a performing arts school.

Se on esittävien taiteiden koulu.

This is the building that -- they had no money,

Tämä on se rakennus -- heillä ei ollut rahaa,

and they had to recast it, and they said,

he kysyivät:

if we give you 100,000 dollars, what can you do with it?

mitä voit tehdä jos annamme sinulle 100,000 dollaria?

And I did a little Photoshop job on it, and I said,

Photoshoppasin sen ja sanoin,

Well, I think we can paint it.

Luulen että voimme maalata sen.

And we did. And it was play.

Ja sen me teimme. Ja se oli leikkiä.

And there's the building. Everything was painted --

Tässä se rakennus on. Kaikki maalattiin --

typography over the whole damn thing,

typografiaa koko hoidon päälle,

including the air conditioning ducts.

myös ilmastointikanavien.

I hired guys who paint flats

Palkkasin maalarit, jotka

fixed on the sides of garages

maalasivat asuntoja,

to do the painting on the building, and they loved it.

toteuttamaan projektin. He rakastivat sitä.

They got into it -- they took the job incredibly seriously.

He innostuivat -- ottivat työn vakavasti.

They used to climb up on the building and call me

Heillä oli tapana soittaa rakennukselta

and tell me that they had to correct my typography --

ja kertoa että joutuivat korjaamaan typografiaani --

that my spacing was wrong, and they moved it,

että välistystä pitää korjata

and they did wonderful things with it.

ja he tekivät sille upeita juttuja.

They were pretty serious, too. It was quite wonderful.

He olivat vakavissaan. Se oli hienoa.

By the time I did Bloomberg's headquarters

Kun tein Bloombergin päämajan,

my work had begun to become accepted.

työni alkoi jo olla hyväksyttyä.

People wanted it in big, expensive places.

Ihmiset halusivat sitä kalliisiin paikkoihin.

And that began to make it solemn.

Ja se alkoi tehdä siitä taas asiallista.

Bloomberg was all about numbers,

Bloombergin kohdalla oli kyse numeroista,

and we did big numbers through the space

ja teimme paikan täyteen isoja numeroita

and the numbers were projected on a spectacular LED

numerot heijastettiin mahtavalle ledille,

that my partner, Lisa Strausfeld, programmed.

jonka kumppanini Lisa Strausfeld ohjelmoi.

But it became the end

Siitä tuli

of the seriousness of the play,

vakavan leikin loppu

and it started to, once again, become solemn.

ja se alkoi taas muuttua asialliseksi.

This is a current project

Tämä on tämänhetkinen projekti

in Pittsburgh, Pennsylvania,

Pittsburghissa, Pennsylvaniassa,

where I got to be goofy.

jonne menin hassuttelemaan.

I was invited to design

Minut kutsuttiin suunnittelemaan

a logo for this neighborhood, called the North Side,

logo North Side -nimiselle naapurustolle,

and I thought it was silly for a neighborhood to have a logo.

ja ajattelin että on hölmöä , että naapurustolla on logo.

I think that's rather creepy, actually. Why would a neighborhood have a logo?

Se on mielestäni aika karmivaa. Miksi naapurustolla olisi logo?

A neighborhood has a thing -- it's got a landmark, it's got a place,

Naapurustolla voi olla maamerkki, paikka,

it's got a restaurant. It doesn't have a logo. I mean, what would that be?

ravintola. Ei logoa. Mikä se muka olisi?

So I had to actually give a presentation

Joten minun piti itse asiassa pitää esitys

to a city council

kaupunginvaltuustolle

and neighborhood constituents,

ja kaupunginosan äänestäjille,

and I went to Pittsburgh and I said,

ja menin Pittsburghiin ja sanoin:

"You know, really what you have here

"Mitä teillä todella on täällä

are all these underpasses

ovat kaikki nämä alikulut,

that separate the neighborhood from the center of town.

jotka erottavat naapuruston kaupungin keskustasta.

Why don't you celebrate them, and make the underpasses landmarks?"

Miksi ette korosta niitä, tee niistä maamerkkejä?"

So I began doing this crazy presentation

Aloin tekemään hullua esitystä

of these installations --

näistä installaatioista --

potential installations -- on

mahdollisista installaatioista --

these underpass bridges,

näistä alikulkusilloista,

and stood up in front of the city council --

ja esiinnyin kaupunginvaltuuston edessä

and was a little bit scared,

ja täytyy myöntää, että

I have to admit.

olin hieman peloissani.

But I was so utterly unqualified for this project,

Mutta olin niin epäpätevä tähän projektiin,

and so utterly ridiculous,

ja niin naurettava,

and ignored the brief so desperately

enkä ollenkaan huomioinut toimeksiantoa,

that I think they just embraced it with wholeheartedness,

että luulen heidän vain omaksuneen sen täysin,

just completely because it was so goofy to begin with.

koska se oli niin hölmö alun alkaenkin.

And this is the bridge they're actually

Tässä on silta, jota he maalaavat

painting up and preparing as we speak.

ja valmistelevat puhuessamme.

It will change every six months, and it will become an art installation

Se muuttuu puolivuosittain, ja siitä tulee taideinstallaatio

in the North Side of Pittsburgh,

Pittsburghin pohjoisosaan,

and it will probably become a landmark in the area.

ja luultavasti alueen maamerkki.

John Hockenberry told you a bit about

John Hockenberry kertoi teille hieman

my travail with Citibank,

matkastani Citibankin kanssa,

that is now a 10-year relationship, and I still work with them.

joka on kestänyt 10 vuotta. Teen yhä töitä heidän kanssaan.

And I actually am amused by them and like them,

He huvittavat minua ja pidän heistä,

and think that as a very, very, very, very, very big corporation

ja tosi, tosi, tosi, tosi isoksi yhtiöksi

they actually keep their graphics very nice.

he pitävät grafiikkansa oikein kivoina.

I drew the logo for Citibank

Piirsin Citibankin logon

on a napkin in the first meeting.

nenäliinaan ensimmäisessä kokouksessa.

That was the play part of the job.

Se oli homman leikkiosuus.

And then I spent a year

Sitten vietin vuoden

going to long, tedious,

käymällä pitkissä, ikävissä,

boring meetings,

tylsissä kokouksissa,

trying to sell this logo through

ja yritin epätoivoisesti myydä

to a huge corporation

tämän logon

to the point of tears.

valtavalle yritykselle.

I thought I was going to go crazy at the end of this year.

Vuoden lopussa luulin tulevani hulluksi.

We made idiotic presentations

Teimme idioottimaisia esityksiä

showing how the Citi logo made sense,

osoittaen miten Citi logossa oli järkeä,

and how it was really derived from an umbrella,

miten se oli johdettu sateenvarjosta,

and we made animations of these things,

teimme näistä animaatioita,

and we came back and forth and back and forth and back and forth.

ja sahasimme eestaas, eestaas.

And it was worth it, because they bought this thing,

Se oli sen arvoista, koska he ostivat sen,

and it played out on such a grand scale,

ja se toimi niin isossa kaavassa,

and it's so internationally recognizable,

ja on niin tunnistettava kansainvälisesti,

but for me it was actually a very, very depressing year.

mutta minulle se oli masentava vuosi.

As a matter of fact, they actually never bought onto the logo

Itse asiassa he eivät uskoneet logoon

until Fallon put it on

ennen kuin Fallon pisti sen

its very good "Live Richly" campaign,

hyvään "Live Richly" kampanjaansa,

and then everybody accepted it all over the world.

jolloin kaikki hyväksyivät sen kaikkialla maailmassa.

So during this time I needed

Tänä aikana tarvitsin

some kind of counterbalance

jonkinlaisen vastavoiman

for this crazy, crazy existence

tälle hullulle olemassaololle

of going to these long, idiotic meetings.

ja pitkille typerille kokouksille.

And I was up in my country house,

Olin maaseututalollani

and for some reason, I began painting

ja jostain syystä aloin maalata

these very big, very involved,

näitä isoja, hyvin monimutkaisia,

laborious, complicated

työläitä, mutkikkaita

maps of the entire world,

karttoja maailmasta,

and listing every place on the planet, and putting them in,

ja listasin jokaisen paikan planeetalla, ja lisäsin ne,

and misspelling them, and putting things in the wrong spot,

kirjoitin nimiä ja sijoitin paikat väärin

and completely controlling the information,

ja siten kontrolloin infoa

and going totally and completely nuts with it.

ja sekoilin sen kanssa ihan täysillä.

They would take me about six months initially,

Niihin meni aluksi kuusi kuukautta,

but then I started getting faster at it.

mutta sitten tulin nopeammaksi.

Here's the United States.

Tässä on Yhdysvallat.

Every single city of the United States is on here.

Jokainen kaupunki Yhdysvalloissa on tässä.

And it hung for about eight months

Se roikkui noin kahdeksan kuukautta

at the Cooper-Hewitt, and people walked up to it,

Cooper-Hewittissä, ja ihmiset menivät sen luo,

and they would point to a part of the map

osoittivat jotain osaa kartalla

and they'd say, "Oh, I've been here."

ja sanoivat: "Hei, olen ollut täällä."

And, of course, they couldn't have been because it's in the wrong spot.

Se ei tietenkään ollut totta, koska sijainti oli väärä.

(Laughter)

(Naurua)

But what I liked about it was,

Pidin siinä siitä

I was controlling my own idiotic information,

että kontrolloin omaa idioottimaista informaatiotani,

and I was creating my own palette of information,

ja loin oman informaatiopalettini,

and I was totally and completely

ja olin täysin

at play.

sisällä leikissä.

One of my favorites was

Yksi omista suosikeistani oli

this painting I did of Florida after the 2000 election

maalaus, jonka tein Floridassa vuoden 2000 vaalien jälkeen,

that has the election results rolling around in the water.

siinä vaalien tulokset pyörivät vedessä.

I keep that for evidence.

Säilytän sitä todisteena.

(Laughter)

(Naurua)

Somebody

Joku

was up at my house and saw the paintings

oli talollani ja näki maalaukset

and recommended them to a gallery,

ja suositteli niitä gallerialle,

and I had a first show

ja minulla oli ensimmäinen näyttelyni

about two-and-a-half years ago, and I showed these paintings

noin kaksi ja puoli vuotta sitten, ja esittelin nämä maalaukset,

that I'm showing you now.

joita näytän nyt teille.

And then a funny thing happened -- they sold.

Hassu juttu tapahtui -- ne myivät.

And they sold quickly,

Ne myivät nopeasti,

and became rather popular.

ja niistä tuli suosittuja.

We started making prints from them.

Aloimme tehdä niistä tulosteita.

This is Manhattan, one from the series.

Tämä on Manhattan, yksi sarjasta.

This is a print from the United States which we did in red, white and blue.

Tätä Yhdysvallat-printtiä tulostimme lipun väreissä.

We began doing these big silkscreen prints,

Aloimme tehdä isoja silkkipainotulosteita,

and they started selling, too.

ja ne myivät myös hyvin.

So, the gallery wanted me to have another show

Galleria halusi minulta uuden näyttelyn

in two years,

kahden vuoden sisällä,

which meant that I really

joten minun todella piti

had to paint these paintings

maalata nämä maalaukset

much faster

paljon nopeammin

than I had ever done them. And I --

kuin koskaan ennen.

they started to become more political, and I picked areas

Ne alkoivat olla poliittisempia, ja valitsin alueita,

that sort of were in the news

jotka olivat uutisissa

or that I had some feeling about,

tai joista minulla oli joku tunne

and I began doing these things.

ja aloin tehdä näitä juttuja.

And then this funny thing happened.

Sitten tapahtui hassu juttu.

I found that I was no longer at play.

Huomasin, etten enää leikkinyt.

I was actually in this solemn landscape

Olin itse asiassa asiallisessa maisemassa

of fulfilling an expectation

täyttämässä odotuksia

for a show,

näyttelyä varten,

which is not where I started with these things.

mikä ei ollut alkuperäinen juttuni.

So, while they became successful,

Joten vaikka niistä tuli suosittuja,

I know how to make them,

tiedän miten tehdä niitä,

so I'm not a neophyte,

joten en ole aloittelija,

and they're no longer serious --

eivätkä ne enää ole vakavia --

they have become solemn.

niistä on tullut asiallisia.

And that's a terrifying factor --

Se on kauhistuttava tekijä --

when you start something and it turns that way --

kun aloitat jotain ja se muuttuu sellaiseksi --

because it means that all that's left for you

koska se tarkoittaa että sinulle jää vain

is to go back and to find out

mahdollisuus palata ja selvittää,

what the next thing is that you can push,

mikä on seuraava asia jota yrittää,

that you can invent, that you can be ignorant about,

jonka keksiä, josta olla tietämätön,

that you can be arrogant about,

jonka suhteen olla röyhkeä,

that you can fail with,

jossa voi epäonnistua,

and that you can be a fool with.

ja jonka kanssa hullutella.

Because in the end, that's how you grow,

Koska vain siten voit kasvaa

and that's all that matters.

ja vain sillä on väliä.

So, I'm plugging along here --

Minä ponnistelen menemään tässä --

(Laughter)

(Naurua)

and I'm just going to have to blow up the staircase.

ja minun täyyy vain räjäyttää portaikko.

Thank you very much.

Kiitos paljon.